Uutiset

Yleinen

Mistä on kunnon säilörehu ja pyöröpaalit tehty?

Kaikkien osatekijöiden pitää olla kunnossa, jotta saadaan laadukas sato. Rehunteossa vaikuttavat laitteet ja tarvikkeet. Hyvälaatuisilla koneilla ja tarvikkeilla ei kuitenkaan pelasteta rehua, jonka ominaisuudet ovat huonot. Hyvälaatuista säilörehua ei taas saada aikaan, vaikka rehu olisi kunnossa, mutta välineitä ei käytetä oikein.

Suuri vesimäärä ei paranna säilörehun laatua, helpota rehun varastointia tai sen jatkokäsittelyä. Ylimääräisestä vedestä rehussa pitäisi päästä jo pellolla esikuivauksella eroon. Lisää vettä rehun sekaan on sitten kätevä lisätä navetalla vaikka seosrehuvaunuun tai suoraan juomakuppiin.

Tiheä kasvusto

Tärkeää nurmen kasvattamisessa on se, mitä kasvatetaan ja miten. Yksi merkittävä seikka on kasvusto ja sen tiheys. Jollei hyötykasvikasvusto ole kauttaaltaan tiheä, ottavat rikkakasvit nopeasti tilansa. Tasaiseen ja elinvoimaiseen kasvustoon päästään, kun kasvustosta pidetään huolta. Käytännössä tämä tarkoittaa kaikkien kasvutekijöiden pitämistä kunnossa.

Yksi merkittävä asia nurmen tiheydelle on uuden siemenen kylvö toistuvasti. Kun kylvetään uutta siementä, talvituhot saadaan korjattua ja uutta kasvustoa saadaan vanhan tilalle.
Nurmen uudistamiseksi kynnön kautta tarvitaan työtä huomattavasti enemmän kuin jatkuvaan kasvuston uudistamiseen. Toki uudistaminen jossain vaiheessa pitää tehdä, mutta jatkuvalla kasvuston ylläpidolla voidaan nurmen uudistamisväliä pidentää usealla vuodella.

Talvituhojen korjaaminen kannattaa tehdä heti keväällä, jolloin maa on vielä kosteaa. Uuden siemenen kylvö voidaan tehdä myös samaan aikaan kun levitetään pellolle lantaa. Siementen kylvö voidaan tehdä myös erillisenä työnä kylvökoneella tai esimerkiksi nurmijyrän kanssa hajakylvönä. Tästä käsitellään artikkelissa sivulla 14.

Rikkakasvitorjuntaa

Nurmien rikkakasvitorjunta on yhtä tärkeä tehdä kuin muillakin viljelyksillä, jos rikkakasvit vaivaavat. Rikkakasvit valtaavat nopeasti tilansa nurmesta, jos ne päästetään valloilleen.
Rikkakasvien torjunta on tärkeää, koska ne ottavat käyttöönsä vettä ja ravinteita hyötykasveilta. Rikkakasvit myös varjostavat hyötykasveja. Osa rikkakasveista on ”harmittomia”, mutta ne vievät rehulta maittavuutta. Toisaalta muutamat yleiset rikkakasvit kuten hierakka, voikukka ja leinikki, ovat haitallisia kotieläimille. Rikkakasvien torjunta kannattaa tehdä ennen kuin rikkakasvit ovat vallanneet koko pellon, koska nurmisadon laatua ei kannata rikkaruohoilla pilata.

Rehun laatu ja määrä

Pitää muistaa, että rehunkorjuu aiheuttaa aina kustannuksia, korjataan laadukasta tai vähemmän laadukasta rehua. Laadukkaan rehun korjaaminen ei aiheuta yleensä edes korkeampia kustannuksia. Joskus voi olla jopa päinvastoin. Toisaalta huonolaatuista rehua ei ylipäätään kannattaisi korjata ollenkaan.

Mitä hyvä rehun laatu sitten tarkoittaa? Rehun pitäisi sisältää riittävästi energiaa ja ravintoaineita karjan kasvattamiseen ja lypsättämiseen. Rehun pitää olla myös hygieenisesti laadukasta ja eikä siinä saa olla epäpuhtauksia, kuten maata.
Rehumääräkin pitäisi olla riittävä. Tolkuttomasti ylimääräistä rehua ei kuitenkaan kannata korjata, koska rehunkorjuu aiheuttaa aina kustannuksia. Jollei ylimääräiselle rehulle ole markkinoita, kannattaa sato jättää tässä tapauksessa korjaamatta.

Resurssit kuntoon

Säilörehun laadukas tuotanto alkaa oikeastaan maansiirtotöistä, oikeasta pH:sta ja vesitaloudesta. Pellon pinnanmuodoista huolehtiminen on tärkeää, jotta pintavesi valuu pellolta pois ja peltoon ei jää märkiä painanteita. Pellon painanteiset pinnanmuodot ja raiteet ovat turmioksi rehun laadulle. Oikeastaan riippumatta koneiden työleveydestä pellon epätasaisuuksista tulee rehun mukaan maata, joka pilaavat rehua, vaikka kaikki muut tekijät olisivat kunnossa.

Sentti lisää

Joskus tapaa 3–4 sentin sänkeäkin. Niittoa ei pitäisi tehdä lyhyeen sänkeen, vaan mielellään kortta pitäisi jäädä vähintään 7–8 senttiä. Jokainen sentti kauemmaksi maasta parantaa rehun laatua, kun niitossa, karhotuksessa ja noukinnassa ei tarvitse raapia ja pölyttää aivan maan pintaa. Lyhyestä sängestä ei nurmi lähde nopeaan kasvuun, jos niiton jälkeen on kuivaa. Helteellä pitkästäkään sängestä kasvuunlähtö ei ole nopeaa, mutta ainakin pellon kosteus säilyy paremmin.

Karjanlannan levittäminen nurmille on lisääntynyt ja lannan sijoittamisesta huolimatta hygieniariskit ovat olemassa. Lannanlevitysvantaat saattavat myös kääntää kiviä pystyyn, jolloin ne ovat ongelmana seuraavilla korjuukerroilla. Sängenpituuden kasvattaminen epätasaisella pellolla vähentää riskiä, että lantaa, kiviä tai maata joutuu rehun sekaan.

Esikuivatus tärkeää

Niiton yhteydessä tehdään lähes poikkeuksetta sadon murskaus. Murskauksessa tavoitteena ei ole katkoa rehua vaan saada korjattavan sadon korsien pinnan vahakerros rikottua tasaisesti. Tällöin rehu alkaa kuivua tasaisesti ja esikuivausajasta saadaan mahdollisimman lyhyt. Mitä lyhyempi esikuivausaika tarvitaan, sitä pienempi on sääriski.
Normaalivuosina niitetyn sadon pitäisi antaa kuivahtaa ennen karhotusta ja korjuun seuraavia vaiheita. Karjan tarvitsema vesi on kätevämpi lisätä rehuun tai juomakuppiin vesijohtoverkosta.

Rehun esikuivatus on tärkeää paalirehussa ja siilorehussa. Edullisia veden säilyttämisen menetelmiä on hieman huonosti saatavilla säilörehussa. Ylimääräisen veden kuljettaminen vie tilaa ja se maksaa ylimääräisinä kuljetuskertoina. Ylimääräinen vesi hankaloittaa tiivistämistä ja rehun säilyminen on sitä epävarmempaa, mitä enemmän vettä on.

Niitto ja karhotus

Paalaimella ei saada korjattua oikean muotoista paalia, jos noukkimella nostettava karho on huonon mallinen tai kokoinen. Paalaajat eivät siirrä rehua sivuttain. Liian kapeaa karhoa joudutaan keräämään laidasta laitaan, mutta silti paalin keskustassa on enemmän rehua.
Karhon pitäisi olla suorakaiteen muotoinen ja hieman reilu paalikammion levyinen. Riippuen paalaimen noukkimen leveydestä, karhon leveytenä ihanne on yleensä 125–140 -senttinen karho, koska paali on yleensä reilu 120 senttiä leveä. Tällöin paa­laimella saadaan ajaa koko ajan suoraan.

Yleensä 80–120-senttinen karho on hankalin, kun ei pystytä oikein mutkittelemalla parantamaan paalin muotoa. Alle 80-senttisessä karhossa voidaan ajaa mutkitellen. Karhon pitää olla myös keskeltä täysi, koska keskeltä vajaa karho aiheuttaa lankarullan muotoisen paalin. Tämä tarkoittaa sitä, että paalin keskelle jää ilmaa, oikeastaan ilmapatja.

Erillinen karhotus

Karhotus tuo nurmikorjuuseen uutta tehokkuutta, vaikka työvaiheita on tällöin yksi lisää. Karhotintraktori -yhdistelmä on kuitenkin kevyempi kuin korjuukone, jolloin vähennetään pellon rasitusta. Riittävän suuri karho parantaa myös korjuukoneiden silppurin toimintaa.
Mitä tasaisempi ja vankempi on massavirta, sitä suuremman syötön kone sallii tulla sisäänsä. Tämä tarkoittaa myös tasalaatuisempaa silppua, jolloin paali saadaan tiiviiksi ja paaliin sopii enemmän satoa riippumatta siitä, minkä merkkisellä koneella ollaan liikkeellä.

Terät silppurissa

Silppurin terien lukumäärä ei suoraan kerro, millaista silppua sillä saadaan aikaan. Terien määrä ei siis takaa silppuamistulosta. Tärkeämpää on oikeastaan se, että terät eivät anna periksi, vaikka satoa tulee silppurille runsaastikin. Optimi- ja helpoissa oloissa kaikki paalaajat yleensä toimivat, mutta kun massamäärää lisätään saattavat terät antaa periksi ja silloin silppuamistulos ei ole paras mahdollinen. Kasvuston kuivuus tai märkyys aiheuttaa haastetta terille, mutta terien pitäminen kunnossa ja terävinä taas edesauttaa silppuamista. Muista siis tarkastaa terien kunto.

Paalaimen rullat

Kun ajoneuvolle haetaan hyvää etenemiskykyä ja pienennetään pintapainetta, kasvatetaan renkaiden kokoa ja lukumäärää. Paalaimessa taas pienemmät ja tiheämmässä olevat rullat ovat säilörehua paa­latessa hyvät. Mitä useampi rulla, sitä suurempi pintapaine paaliin saadaan kohdistettua ja sitä tiukempi paali saadaan aikaiseksi. Kun rummut ovat pienihalkaisijaisia ja niitä on paljon, paalin pintaa pidetään koko ajan puristuksessa paalinmuodostuksen aikana.

Säilörehupaalin pitäisi olla tiukka, jotta kaikki ylimääräinen ilma saadaan paalista pois. Etenkin urakoitsijoiden pitäisi ohjata asiakkaita pois paalilukumäärän laskennasta. Jos paalien ulkomitat ovat samat ja jos tietty määrä rehua paalataan vaikka 20 % suurempaan paalimäärään, tarkoittaa se hössömpiä paaleja ja riskiä rehun säilymisessä. Nimenomaan urakoitsijoiden pitäisi ohjata asiakkaita tiukkoihin paaleihin, koska silloin saadaan laadukasta rehua ja rehun kuljetuskustannuksetkin ovat alhaisemmat. Paalausurakoinnissa voisi siirtyä tonnihinnoiteluun, jotta mittayksikkö olisi tasapuolinen.

Suurirumpuiset sopivia kuivalle

Kun paalaimessa käytetään rumpuja, joiden halkaisija on suuri ja joita on lukumääräisesti vähän, rumpujen laakereihin ja ketjuihin kohdistuu suuri rasitus, kun tehdään tiukkaa paalia. Paalaimet, joissa rummun halkaisija on suuri, soveltuvat paremmin kuivan tavaran kuten oljen ja heinän paalaamiseen.

Kun paalataan kuivaa heinää, joka on pitkäkortista, suuresta rumpujen halkaisijasta on etua, koska tällöin rummun ympärille ei kietoudu korsia.

Virheitä asenteissa

Virhe kokonaisuuden, siis laadukkaan rehun kannalta, on kilvoitella verkkokerrosten minimoinnissa. Tämä kertoo siitä, että paaliin ei pakata riittävästi rehua. Se taas aiheuttaa rehun pilaantumista ja ylimääräisiä muovi- ja kuljetuskustannuksia, kun paaleja lukumääräisesti on paljon. Tavoitteena on pakata rehu tiiviisti lukumääräisesti mahdollisimman vähiin paaleihin.

Paalauksen yksi ”säilöntäaine” on verkko. Verkko pitää paalin tiukkana muovitukseen ja paalin koko loppuvarastoinnin ajan. Vähällä verkolla paali halkeaa ja vetää ilmaa sisäänsä.
Kun paali tulee paalikammiosta pois, paalin laajeneminen kielii siitä, että verkko ei pidä paalia kasassa. Toki pientä venymistä tapahtuu, mutta useita senttejä paali ei saisi laajentua.

Verkko pitää paalin kasassa

Jos halutaan tehdä laadukasta paalirehua, pitäisi ehkä yhtenä laadun mittana olla vaadittavien verkkokierrosten lukumäärä, jotta paali pitää kokonsa ja muotonsa.
Paalin tiukkuus vaikuttaa suoraan siihen, miten paljon ilmaa paaliin jää. Verkon tehtävänä on pitää tiukka paali kasassa. Mitä tiukempi paali on, sitä ratkaisevampi merkitys on verkon laadulla ja kierroksilla. Jos tehdään tiukkaa säilörehu­paalia, normaali 1,5 tai 2 kierrosta ei pidä paalia kasassa. Tiukkaan paaliin tarvitaan neljäkin kierrosta verkkoa.
Paalaajasta kannattaa teroittaa myös verkonkatkaisuterä. Terän tylsyys on monesti ongelmana, jos verkko takkuilee.

Suuruuden etuja

Kun rehua paalataan suuriin paaleihin, paalilukumäärä on pienempi. Tuorerehupaalista ei kuitenkaan kannata tehdä ylisuurta, koska sen käsittely tulee hankalammaksi. Yli tonnin painoinen paali alkaa tuottaa jo hankaluuksia etenkin pienkuormaimilla.
Isoista paaleista on myös haittaa ruokinnassa. Seosrehun teossa paalin koon kasvaessa, sekoittamisen määrätarkkuus heikkenee, koska paalin puolittaminen on hankalaa. Jos vaikka seosrehuvaunuun seosta tehdessä käytetään säilörehua vaikka noin 6500 kiloa päivässä. 900 kilon paaleilla on suurempi todennäköisyys, että seoskoko on oikea, kuin jos paalit ovat 1200-kiloisia.

Muovien ominaisuuksia

Kun paali on muovitettu, ”siilo” on suljettu. Käytettävän muovin on oltava laadukasta. Erivärisen muovin käyttö eri sadoilla helpottaa syötön suunnittelua ja muistin virkistämiseksi voi kasasta ottaa vaikka valokuvan.

Muovituksen onnistuminen on kiinni lähinnä limityksestä, jonka pitäisi olla 50 %, tällöin ilma joutuu kulkemaan mahdollisimman pitkän matkaa, jotta se pääsisi paaliin. Kun liimaus on kunnossa, pysyy paalikin kunnossa.

Käärimen ja traktorin yhteensopivuutta kannattaa seurata alussa ja työn kuluessa. Käärimen toimintaan vaikuttaa traktorin öljyn tuotto mutta monesti myös öljyn lämpötila. Joissain tapauksissa on tarvittu öljyn lauhdutinta tai säädettävää kuristinta väliin, jotta limitys on saatu toimimaan oikein.

Jos paalataan ja kääritään erillisillä koneilla, pitää huolehtia paalin nopeasta käärinnästä. 15 minuuttia paalauksen ja käärinnän välillä on suositeltava, mutta kaksi tuntia jo maksimi odotteluaika. Odottelu ei missään tapauksessa paranna rehua.
Paalit pitäisi kuljettaa varastointipaikan viereen, jossa tehdään käärintä. Käärinnän jälkeen paali odottaa varastossa, kunnes se siirretään seuraavan kerran odottamaan syöttöä karjalle.

Käärityn paalin käsittely

Paalin säilytysasennosta ollaan kahta mieltä. Toiset säilyttävät paalit pystyssä toiset lappeellaan. Molemmissa on puolensa.
Paalinvarastointipaikan pitäisi olla joka tapauksessa korkeammalla kuin normaali maanpinta ja mielellään varjossa. Paalien alla pitäisi olla tiivistettyä mursketta, jolloin jyrsijät eivät pääse paaleihin käsiksi alapuolelta. Paalit on hyvä suojata myös päältä, jolloin linnut eivät laskeudu paalien päälle ja kynsillään ja nokkaisuillaan riko muovia.

Pellolle laskettava paali on yhdistelmäkoneissa usein lappeellaan. Erillisissä käärimissä paalia voidaan ohjata jäämään joko lappeelleen tai ne voidaan kääntää pystyyn. Pystyssä olevaa paalia voidaan lähestyä mistä suunnasta vain, mikä on huomattava etu. Toisaalta pystyssä olevan paalin päälle jää vesi, jos paalin pääty on kovera. Jos varastointitilaa on vähän, esimerkiksi kapeilla saroilla, pystyyn nosto on paikallaan.

Jos paalia käännetään, se on joka tapauksessa väkivaltaisin työvaihe, jonka pakatulle paalille tehdään ja välineet pitää silloin olla kunnossa.
Markkinoilla on toimivia paalinkäsittelylaitteita, mutta sama hellävarainen putkikantolaite, jolla liikutellaan paalia varastopaikalle tai perävaunuun ei ole paras paalin käsittelyyn talvella.

Paalipihdit tai -koura on yleinen laite, jolla paaleja käsitellään. Pihti kuulostaa väkivaltaisemmalta kuin koura, siksi käytän jäljempänä koura -sanaa kesäkäytössä.
Talvikäytössä, jolloin rehua siirretään ruokintaan, on käytössä paikallaan aggressiiviset pihdit. Paalit kun ovat hieman jäässä ja liukkaita.

Monesti pohditaan sitä, että pitääkö paalit siirtää heti kouralla pellolta varastoon. Paalin varastointihan alkaa välittömästi, kun se on tullut koneesta ulos.
Nopeasti siirto kouralla varastointipaikalle on hyvä. Nopeasti siirto on välttämätön, jos rehu on märkää, kuiva-ainetta alle 35 %. Tämän ovat todenneet ruotsalaiset tutkimuksessaan SLU:ssa. Kun paali on ”vedestä” painava, paali on herkkä vaurioitumaan ja rehu pilaantumaan. Jos rehu on esikuivatettua ja kuivempaa, kuiva-ainetta 45 % tai enemmän, jopa 60 %, paali on jo luonnostaan yleensä kevyempi ja paino rasittaa paalia ja muovia vähemmän. Tällöin paalien siirto voidaan tehdä vaikka viikon päästä käärinnästä ja työketju joustaa sesonkina.

Tiukkaa rehua

Säilörehun teossa voidaan säästää, mutta itseään ei kannata säästää hengiltä. Yksinkertaisin tapa säästää on antaa sadon kuivahtaa pellolla ja tehdä esikuivattua rehua. Jokainen litra tai kilo, jonka sato kuivahtaa, on poissa varastoinnista. Tämän jälkeen rehu tampataan siilolla tiukaksi ja samoin paali tehdään mahdollisimman tiukaksi. Paalissa mitattu paino ja verkon kierrokset kertovat, paljonko massaa paalissa on. Löysien paalien teko ei ole millään mittarilla tarkasteluna kustannustehokasta.

Mitä paaliin sopii

Jos paalin leveys on 123 senttiä ja perinteisen paalin korkeus on 125 senttiä, sopii paaliin 1,51 kuutiota rehua. Kehän pituus on tällöin 3,93 metriä. Jos paalin korkeus on 150 senttiä, tilavuus on 2,17 kuutiota ja kehän pituus 4,71 metriä.
150-senttisen paalin tiukaksi tekeminen vaatii jo reilusti tehoa traktorin mootto­rilta, kun normaalisti 125-senttinenkin ottaa normaalisti traktorista kaiken tehon.

Jos suhteutetaan paalin kasvanut koko ja kehä, verkkoa kuluu periaatteessa 20 % vähemmän isommassa paalissa, jos kierroksia on yhtä monta. Toisaalta 150-senttinen säilörehupaali on jo 25 % suurempi massaltaan, jolloin paalin muodon ja rakenteen ylläpito vaatisi jo yhden kierroksen verkkoa taas lisää. Suuremmalla paalilla saatu materiaalisäästö voi siis olla mitätön tai jopa negatiivinen, etenkin kun ison 150-senttisen paalin pitäisi olla vielä yhtä tiivis kuin 125-senttinen paali. Tämä haaste on etenkin kiinteäkammioisilla paalaajilla.

Paaleja tuubiin

Paalien säilöntä tuubissa on saanut monen innostumaan, etenkin kun paalit tuubissa tarvitsevat vähemmän tilaa kuin pakattuna yksittäin ja tuubiin säilöttäessä muovin menekki on pienempi.
Tilaa tarvitaankin tuubisäilönnässä vähemmän, kun paalit ovat tiukasti jonossa. Muoviakin säästetään, kun päätyjä ei muoviteta. Muovikustannuksessa on mahdollisuus päästä noin kolmanneksen muovisäästöön koneen valmistajien mukaan, kun paalin saumaan on kuitenkin pakko laittaa useampia muovikerroksia, jotta maahan laskeutuva tuubin muovi ei repeä. Joka tapauksessa alakulmaa venytetään ja huonoimmassa tapauksessa sinne tulee ”ikkuna”. Muovi joutuu sitä vähemmälle koetukselle, mitä loivempi on tuubin tulokulma pellolle.

Etenkin tuubikäärittävien paalien teossa pitää olla kunnon karho ja paalain, koska tuubin yksi haaste ovat erikokoiset ja epämääräisen muotoiset paalit. Kun paalien korkeus vaihtelee, on tuubissa paalien saumoissa kukkuloita ja laaksoja, joiden tukkimisessa muovin pitää venyä.
Ongelmana ovat myös paalit, joiden pääty ei ole tasainen. Kun paali työnnetään toista vasten, samaan tiiviyteen ei päästä, kuin jos paalit olisivat yksittäispakattu. Kummassakaan käärintämenetelmässä muovi ei kiristä paalin päätyä vasten, kuten paalin kehän kaarevaa reunaa vasten.

Sääsuoja paaleille

Tuubikäärintä on erityisen kätevä sääsuoja oljelle ja kuivaheinällekin. Käärittäviä paaleja pitää vain olla paljon, jotta koneenhankinta on taloudellisesti kannattava. Tuubikäärintä vähentää kuljetustarvetta korjuuaikana ja rakennusinvestointeja, kun etenkään kuiville paaleille ei tarvitse rakentaa katonalustilaa.

Sääsuoja käärintään

Riippumatta siitä, millä käärintä tehdään, muovi liimaantuu paremmin, jos muovikerrosten välissä ei ole turhaa kosteutta. Etenkin tuubikäärimen päälle sääsuojaksi olisi kätevä suunnitella ja rakentaa kevyt katos, joka suojaa suoralta sateelta.

Epäonnistumisen syitä

Paalirehun pilaantumisesta syytetään usein konetta tai muovia. Rehun pilaantuminen on kiinni monesta muustakin asiasta: epäpuhtauksista rehussa, vähästä verkosta, käärinnän odottelusta erillisillä koneilla, käärimen tekemästä muovin limityksestä, paalin käsittelystä, säilöntäaineen vähyydestä, muovin rikkovista linnuista jne. Paalin putoaminen maahan saattaa myös halkaista verkon etenkin suurilla ja painavilla paaleilla.

Lue myös Paalirehun edut -artikkeli

Lue seuraavaksi