Laitilassa on Maatalouskonehuolto Sillantaka, jossa Juho Marttila oli taannoin vuoden töissä. Nyt hän on oppisopimuskoulutuksessa. Tästä innostuneena Juho haki Suonenjoelle koulutukseen, jotta koulutuksen jälkeen hänellä on taskussaan paperit, jotka varmistavat paikan jatkossakin samassa työpaikassa.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Oppisopimuskoulutus on kätevä opiskelijalle ja työnantajalle. Opiskelija on töissä, saa tuloja ja samaan aikaan työnantajalla on työhön ja opiskeluun sitoutunut työntekijä.
Maatilatausta
Juho on maatilalta kotoisin ja maataloustyökalut ovat tuttuja. Kotona viljellään varhaisperunaa ja viljaa. Ensimmäisen ammattikoulutuksen Juho kuitenkin hankki autonasentajaksi.
– Koulutus ammattikoulussa oli teoriapitoista ja toki siitä koulutuksesta sai eväitä jatkoon. Parissa viikossa työharjoittelussa toki oppi saman kun vuodessa koulun penkillä, Juho karrikoi.
Työharjoitteluista suunta
Työ autonasentajana ei kuitenkaan ole erityisen haastavaa.
– Jos vuodesta toiseen tekee määräaikaishuoltoja ja vaihtelee polttimoita ja pyyhkimen sulkia, ei se ainakaan tekniikasta kiinnostuneelle erityisen mielekästä ole. Autopuolella korjaaminen on lähinnä osien vaihtoa, joten haastavuus on siinä työssä melko kaukana.
– Kun ammattikoulusta olin työharjoittelussa raskaalla puolella, en pitänyt oikein siitäkään. Yleensä korjataan kuorma-autojen jarruja, eikä tällainen kevyt kaveri oikein ole oikea sinnekään, Juho nauraa. Eikä suolaa valuvien kuorma-autojen kanssa oikein ollut mukavaa muutenkaan.
– Sillantaukselle menin viimeisenä työharjoitteluun ja siinä vaiheessa päätin, että tämä on minun alani. Traktoria kun korjataan, kaikki on saatuvilla lähes heti oikealla korkeudella. Tolkuttoman pitkälle traktorilla ei kuitenkaan ole lähdetty ajamaan, joten 50 kilometriä pidemmälle traktoria tuskin tarvitsee lähteä huoltamaankaan, Juho huomaa.
Sillantaka työnantajana
Juho oli työharjoittelun jälkeen vuoden asentajana Laitilassa ja siitä kipinä jatkokoulutukseen oikeastaan lähti. Työ traktoripuolella oli mielenkiintoista ja haastavaa.
– Ja Sillantaka on ollut kyllä hyvä työnpaikka, Juho kehuu.
– Varsinkin kun toinen, vanhempi työntekijä on vuosikymmeniä huollossa ollut ammattilainen, jonka töiden seuraaminen opetti paljon. Kun on senkin aikaa ollut huollossa töissä, on oikeastaan jo kävelevä korjaamokäsikirja. Uusi työntekijäkin, kuten minä, saa ongelmat ratkaistua ja kiristysmomentit selville tiedustelemalla niitä. Täällä oppii tutkimaan korjaamokäsikirjoja ja ottamaan muutenkin asioista selvää, Juho kuvailee.
Kuljetuskomppaniassa
– Ennen nyt käynnissä olevaa koulutusta Suonenjoella olin armeijassa. Niinisalon kuljetuspatteissa huoltopuolella moottoriasentajana, jossa tulivat SA-laitteet ja etenkin Masit tutuiksi, Juho kuvailee
Tyytyväinen koulutukseen
– Täällä koulutus on opettavaista, kun teoria siirtyy suoraan käytäntöön. Kun puhutaan ruiskutuspumpusta, yleensä saman tien katsotaan, mitä ruiskutuspumpussa on sisällä. Tällöin asiat oppii paremmin, kun teoria ja käytäntö ovat samaa pakettia, Juho kehuu.
Juho jatkaa, että meillä koko ryhmä on jo tuttuja koneiden kanssa ja mielipiteitä myös vaihdetaan kaikista merkeistä ja niiden ”ominaisuuksista”. Ilta-aktiviteetit liittyvät myös pitkälti koulutukseen. Kun ammatti on luultavasti sama kaikilla tämän jälkeen, porukka myös pitää yhteyttä ja tukea saa tarvittaessa.
– Työt työpaikalla huollossa eivät lopu ja työpaikka on siis tällä tietoa varma. Kun olen töissä nyt oppisopimuksella, niin saan koulutusta, mutta samaan aikaan teen myös työtä. Kun koulu on loppu, työt jatkuvat ja taskussa ovat ammattiasentajan paperit, Juho kertaa.
Pätevyyttä oppimalla
– Kunnioituksella pitää suhtautua ammattilaisiin, jotka osaavat helpoimmat tavat saada työ tehtyä. Kokemus kun on heitä opettanut vuosien saatossa. Etenkin vanhan polven ammattitaito tulee esiin huoltokäynneillä. Kun huoltoauton kanssa ollaan koneen luona, ja työkalut ovat puutteelliset, aina löytyy joku konsti, jolla työ saadaan eteenpäin, Juho kuvailee.
– Alan vanhat asentajat ovat leppoisia ja liikkeet ovat harkittuja. Ulospäin ei näy, että työ olisi ripeää, mutta kun selkänsä kääntää, niin homma on jo tehty. Jos vanhoilta konkareilta haluaa oppia kaiken, pitää heidän töitä seurata koko ajan, Juho pohtii.
– Kaikkien on toki alalla opittava myös kantapään kautta, joten töihin pitää joka päivä lähteä nöyränä, Juho tiivistää.
Korjaamossa vai kentällä
– Eniten pidän oikeastaan työmaiden vaihtelevuudesta. Kun ulkona on 25 astetta pakkasta ja korjattava kone seisoo pihalla, näpit jäätyvät, mutta kone pitää saada kuntoon. Toisaalta korjaamohallissa saattaa kesällä olla 30 astetta lämmintä ja pitäisi vääntää kannen pultteja piukkaan hiki otsalla. Pidän toki molemmista ääripäistä työssä. Johtopäätös tästä on se, että vaihtelu virkistää, Juho pohtii.
Puimureita ja traktoreita
Pienessä huoltoyrityksessä töitä ei voi eikä pidä valita. Kun töissä on muutama kaveri, työt vain tehdään järjestyksessä.
– Traktorin huoltajahan täällä minusta valmistuu, mutta kaikkea muutakin pitää osata tehdä. Huoltoon kun tuodaan myös vaikka hitsattavia työkoneita ja rikkinäisiä moottorisahoja. Toisaalta työ ei ainakaan ole yksitoikkoista, kun koskaan ei tiedä mitä työmaalle tuodaan.
– Laitilan seuduilla viljellään paljon viljaa, mutta myös erikoiskasveja. Huollossa käy myös monenlaista kalustoa heinäkoneista lähtien. Kenttäsirkkelin kanssa olin myös vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa tekemisissä, kuvailee Juho töitään.
Mielekästä koulutusta
Käytännön jaksojen välillä käydään täällä oppimassa teoriaa. Kerran kuussa täällä opiskellaan viikko tai vaikka kuten nyt kolme päivää, Juho kertoo. Tahti on sellainen, ettei mihinkään ainakaan ehdi kyllästyä.
