Uutiset
Kari Palojärvi, MKY – Metsäalan kuljetuksissa suunta parempaan
Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Kari Palojärvellä on pitkä kokemus metsäalan kuljetuksista. Alkanut vuosi näyttää lupaavalta, sillä hakkuumäärät näyttäisivät kasvavan viime vuoteen verrattuna. Huolen aiheena ovat teiden talvihoidon taso ja ammattitaitoisten kuljettajien ja yrittäjien riittävyys tulevaisuudessa.
”Olen pois Sallan Paloperän kylältä”, Kari Palojärvi sanoo, ja täsmentää: ”Pohjois-Suomessa on tapana kertoa, mistä ollaan pois, ei mistä ollaan kotoisin. Edelleen meillä on siellä veljen kanssa yhteinen metsästysmaja, jossa käymme muutamia kertoja vuodessa metsästysretkillä.”
Petäjän ympärillä
Kari Palojärvi on valmistunut Helsingin yliopistosta metsänhoitajaksi. Työuran alkupuolella hän toimi opettajana metsäoppilaitoksissa Rovaniemellä ja Joensuussa, ja olipa hänellä oma metsätaloussuunnitelmia tekevä yrityskin jonkin aikaa.
Metsäalan kuljetukset tulivat hyvin vahvasti mukaan työkuvioihin vuonna 1995, kun hän aloitti Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry:n eli MKY:n Pohjois-Suomen aluepäällikkönä.
”Oman toimialueeni eteläisin yrittäjä oli Kuhmoisissa ja pohjoisin Sodankylän pohjoispuolella. Aika laajaksi pääsi Pohjois-Suomi levittäytymään. Pitihän siinä vähän rannikonruotsiakin yrittää puhua, vaikka ei se aina niin helppoa ollut”, Palojärvi muistelee. ”Asiat tulivat kuitenkin hoidetuksi.”
Parin puujalostusteollisuudessa vietetyn vuoden jälkeen Palojärvi haki SKAL Itä-Suomi ry:n toiminnanjohtajan paikkaa, ja tuli valituksi pestiin.
”Oikeastaan Lähivaaran Pertti kehotti hakemaan paikkaa. Elettiin vuotta 2000, ja siinä toimessa menikin sitten seuraavat vuodet. Vuonna 2008 alussa aloitin sitten MKY:n toiminnanjohtajana”, hän kertoo, ja arvelee olleensa nykyisessä tehtävässään nykymittapuulla mitattuna jo iäisyyden. ”Petäjän ympärillä tässä on touhuttu enemmän tai vähemmän koko ajan.”
Siilinjärvellä asuvan Palojärven toimisto on Kuopiossa ja toimialue koko Suomi. Maantieteellisesti iso toimialue ja laajat sidosryhmät ovat yhtälönä sellainen, että aikaa yhteydenpitoon jäsenistön kanssa ei jää niin paljoa kuin hän itse toivoisi.
Alkanut vuosi näyttää hyvältä
”Viime vuonna hakkuumäärät olivat hieman aiempaa vähäisemmät, ja kun kaksi sellutehdasta räjähti, vallitsi autoilijoiden keskuudessa vähän alakuloinen tunnelma. Sanoin kesän lopussa, että ei suurta syytä huoleen, ja ennustin, että tammikuun toisella viikolla on töitä niin, ettei ehditä kaikkia tekemään. Viikolla meni ennustus pieleen, kiire tuli vasta kolmannella viikolla”, Palojärvi naurahtaa ja jatkaa, että alkaneen vuoden näkymät ovat viimevuotista valoisammat.
Kun tahti on kiivastunut, on esille noussut jälleen teiden talvihoidon taso. Hän kantaa huolta kuljettajien turvallisuudesta ja jaksamisestakin, sillä 76-tonnisella liikkuminen ei nykyisellä talvihoidon tasolla kovin helppoa ole.
”Minulla on se käsitys, että eivät kuljettajat itsensä puolesta pelkää, vaan muiden tienkäyttäjien puolesta. Mitä hyvänsä voi sattua. Teiden talvihoito ei ole hyväksyttävällä tasolla. Jos puuauto ei pysy ketjut päällä tiellä ja suunnilleen paikaltaan kaatuu, niin jossain on silloin vikaa”, Palojärvi sanoo ja peräänkuuluttaa tienhoitoon parempaa ennakointia ja valvontaa.
Myös kilpailutukset aiheuttavat tietenkin omalta osaltaan epävarmuutta, mikä näkyy niin, että investointeja uuteen kalustoon ei uskalleta tehdä. Hänen mukaansa kilpailuttamisella saavutettu säästö hukkuu –ainakin alussa – usein siihen, että uuden yrittäjän kanssa saadaan toiminta käynnistettyä ja ajot rullaamaan.
Paras vastaanottopaikka
MKY järjesti Itä-Suomen Yliopiston ja Metsäteho Oy:n kanssa kyselyn, jossa kuljettajat voivat äänestää mielestään parasta puun vastaanottoa. Kyselyn tulokset olivat Palojärven mukaan mielenkiintoisia. Yhteistä parhaiten menestyneille vastaanottopaikoille oli, että niissä oli tilaa riittävästi aivan tuotantolaitoksen lähellä. Koneet ja autot ovat isoja, joten niiden joustava liikkuminen edellyttää väljiä tiloja.
Parhaissa paikoissa yhtä lukuun ottamatta kuorman purkaminen tapahtuu pyöräkoneella. Se mahdollistaa kuorman purkamisen suoraan tuotantoon tai, jos tuotanto ei vedä, varastopinoon.
”Kolmas havainto oli, että vanhat paikat koettiin paremmiksi kuin uudet. Olisikohan suunnittelijoiden kannattanut pitäytyä vain vanhoissa, hyviksi havaituissa menetelmissä?”, Palojärvi pohtii. ”Stora Enso Anjalankoskella oli kuljettajien mielestä paras paikka, vaikka ei todellakaan ole uusi. Se vain on saatu toimivaksi.”
Parhaan vastaanottopaikan äänestyksessä kuljettaja voi äänestää vain yhtä paikkaa. Anjalankosken menestys on hänen mukaansa merkille pantavaa siksi, että sinne ajaa huomattavasti pienempi kuljettajien joukko kuin uusille suurille laitoksille, ja silti se sai eniten ääniä.
”Aikatauluajo ei sovi puun ajoon. Se aiheuttaa vain stressiä, kiirettä, hätäilyä ja sitä myöten vahinkoja. Päivän ensimmäinen kuorma voi onnistua, mutta toinen yleensä ei. Jos myöhästyt vartin, koko päivä on pilalla, ja jos vastaanotossa on joku viivästys, päivä on pilalla kaikilta”, Palojärvi sanoo tuohtuneena, eikä jaa kiitosta varausjärjestelmän toteutuksellekaan.
Haasteitakin on
”Kuljettajapula on tällä hetkellä hieman helpottanut syystä, että rakennusteollisuus on alamaissa. Tilanne on kuitenkin polarisoitunut, ja siitä vahva esimerkki on Lappi. Siellä työkykyisistä ihmisistä miltei kaikki ovat töissä. Kaivosteollisuus ja matkailu työllistävät.”
Palojärvi sanoo, että vanhan ajan savottatoiminta on viriämässä jälleen henkiin. Se tarkoittaa, että puuauto kuljettajineen siirtyy tilapäisesti toiselle alueelle, jos kotikonnulla ei työtä sillä hetkellä kelien tai leimikoiden puutteen takia ole.
Yhtenä haasteena alalla on se, että uusia yrittäjiä ei ole tulossa tarpeeksi. Yrityskoon kasvaminen paikkaa jonkin verran tilannetta, mutta siinäkin rajat tulevat hänen mukaansa jossakin kohdassa vastaa.
”Uusia yrittäjiä tulee alalle käytännössä vain sukupolvenvaihdoksen myötä, sillä puhtaalta pöydältä aloittaminen on todella korkean kynnyksen takana. Uuden puuyhdistelmän hinta on puolisen miljoonaa euroa, ja jos käytetyllä aloittaa, on varauduttava korjauskustannuksiin. Aika monta laskuakin pitää maksaa, ennen kuin ensimmäinen tilitys tulee.”
Puuta kuljetetaan jatkossakin
”Vaikka erilaisia haasteita onkin, puuta tullaan kuljettamaan Suomessa jatkossakin. Aina, kun on ollut tiukkaa taloudessa, on menty metsään ja myyty puuta, ja hakatut puut täytyy kuljettaa tuotantolaitoksille. Metsä on ollut ja on edelleen suomalaisten talouden turva”, päättää Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Kari Palojärvi.
Lue seuraavaksi
