Uutiset

Kuljetuskalusto

Holm ajaa puuta tehokkaasti ja näyttävästi

Puunkorjuu Juha Holm Oy:n syksyllä käyttöönotettu uusien massojen mukainen yhdistelmä näyttelee olennaista osaa metsäteollisuuden tarvitsemassa jatkuvassa raaka-ainevirrassa. Ajokin varustelussa on panostettu näyttävyyden ohella myös toimivuuteen ja yksityiskohtiin.

Tällä kaudella lähdöstä hiukan myöhästynyt suomalainen talvi tuntuu näyttävän kylmintä ja osin myös pimeintä puoltaan tammikuisen aamuyön tunteina Kanta-Hämeessä. Syrjäinen seututie ympäristöineen ei osoita elon merkkejä puuauton ohjaamossa viimeisen yhdeksän vuoden ajan viihtyneen Antti Virolaisen ohjastaessa syksyllä käyttöönotettua ajokkiaan kohti metsäautotien varressa odottavaa puupinoa.

”Tuosta lähtee se pisto leimikolle. Käydään kuitenkin tuolla edempänä kääntämässä, jotta saadaan peruuttaa omalle puolen”, arvioi Virolainen tilannetta forssalaisella seututiellä. Tällä kertaa kääntöpaikkana saa toimia paikallisen nuorisoseurantalon pysäköintialue. Pikaisen kierroksen jälkeen olemme jälleen leimikolle johtavan tien luona.

Parilla tottuneella kädenliikkeellä perässä seuraava viisiakselinen Briab-puutavaraperävaunu on valmiina kulmaperuutukseen; Kakkosakseli on nostettu ilmaan ja taka-akselit on siirretty 2,6 metriä ajoasentoa edemmäksi. Välähdysmajakat tuovat valoa pakkasyöhön, kun Virolainen pyöräyttää yhdistelmän seututieltä kohti kuitupuupinoa.

Lähinnä eteläisen Suomen alueella toimivan Puunkorjuu Juha Holm Oy:n kalusto ei jää kanssa-autoilijoilta huomaamatta. Viiden auton laivaston rakentamisessa on nimittäin huomioitu käytännöllisyyden ohella myös ulkonäköön liittyvät seikat.

”Kaluston tekniset ominaisuudet hiottiin yhdessä Holmin kanssa, mutta ulkonäköseikat ovat paljolti omaa suunnittelua”, kertoo Virolainen siirtyessään ajoneuvosta nosturin ohjaamoon. Hämäläiset kuitupuut aloittavat siirtymisen pinosta Alucarin pankkojen väliin Virolaisen ohjastaman Kesla-nosturin varmassa otteessa. 

Neliakselinen vetoauto on toteutettu takaohjaavana ratkaisuna akselivälin ollessa 3,9 metriä, mikä käytännössä tarkoittaa mahdollisimman eteen tehtävää kuormaa.

”Lyhyt akseliväli tuo mukanaan ketteryyttä”, pohtii kuljettaja kokemuksiaan. Virolaisen mukaan lyhyt akseliväli yhdessä verrattain pitkän peräylityksen kanssa helpottaa myös perävaunun peruuttamista ahtaissa paikoissa; Perävaunun kun saa linkutettua kulman taakse ohjauspyörän pienillä liikkeillä.

”Tällä pystyy peruuttamaan kulmaan hyvinkin kapealta tieltä, seikka mikä ei pitkällä vetäjällä välttämättä onnistu”, pohtii Virolainen.

Virolaisen aiempi perävaunu oli yrityksen muiden perävaunujen tapaan jatkettavaa mallia, nyt perässä seuraa kuitenkin kiinteä, siirtopankoin ja siirtotelillä varustettu viisiakselinen Briab. Holmin tallissa nojataan yksinomaan Nummelassa valmistettuihin Briab-tuotteisiin paljolti niiden luotettavuuden ja kestävyyden vuoksi.

”Metsät ajoalueellamme ovat verrattain pieniä, joten metsäautoteiden sijaan ajamme enemmänkin mökki- ja peltoteillä, missä jatkokärry puolustaa paikkaansa ketteryytensä vuoksi”, pohtii Virolainen, jonka mukaan ensikokemukset kiinteästä perävaunusta ovat kuitenkin hyvät.

”Kiinteärunkoinen on tukeva vetää ja siirtotelin ansiosta ketteryyskin on hyvä. Onhan tälläkin perävaunulla kaikki kuormat tuotu pois metsästä”, toteaa Virolainen diplomaattisesti. Rivien välistä on kuitenkin luettavissa, että perävaunu on kuljettajan mieleen, vaikka perävaunun ”huiskaava” häntä välillä metsässä tehtävien käännösten yhteydessä harmia tuokin.

Kuormanteon jälkeen on aika siirtyä kuormansidontaan, mikä perävaunussa tapahtuu ilmakiristeisten ketjujen, vetäjässä kuormaliinojen avulla.

”Ketjut ovat talvikelissä vaivattomammat, mutta nosturin puomin vuoksi vetäjä sidotaan liinoilla”, perustelee Virolainen heittäessään puhtaana hohtavan kuormaliinan kuitukuorman yli. 

Viime syksynä toteutunutta kokonaismassauudistusta ajettiin paljolti metsäteollisuuden esittämien toiveiden pohjalta ja puutavara-autoilijat ovatkin kulkeneet kärkijoukoissa uusien ajoneuvojen hankinnoissa. Kuljetusyrittäjä Juha Holm Mellilästä tilasi neliakselisen auton jo etuvoittoisesti vuoden 2013 alussa, jolloin päätöstä massauudistuksesta ei vielä ollut. Keskustelu isompien massojen ympärillä soljui vuolaana ja ennakkoluulottomana yrittäjä tunnettu Holm päätyi kevään aikana tilaamaan myös uusien massojen mukaisen perävaunun. Omien sanojensa mukaan yrittäjää hirvitti etuvoittoisesti tehdyt kalustoinvestoinnit, jotka eivät oikein olisi kohdanneet 60 tonnin junapainojen vaatimuksia.

Syyskuussa käyttöönotetun, kokonaiskorkeudeltaan liki 4,4-metrisen yhdistelmän omamassa nosturin kanssa asettuu 26 tonnin tuntumaan, mikä tarkoittaa noin 50 tonnin kantavuutta. Kuljetusyrittäjän mielestä uusien massojen käyttöönotto tuo mukanaan hyötyjä myös suorittavalle portaalle.

”Kuormassa kulkee nyt toistakymmentä tonnia enemmän puuta, mikä ainakin meidän laskuopin mukaan tuo myös enemmän tuloja. On toki muistettava, että kaluston hankintahinta yhdessä käyttökulujen kanssa on nyt aiempaa korkeampi”, pohtii Holm muutoksen vaikutuksia kuljettamiseen ja talousnäkymiin. 

Virolaisen ohjastaman, 750-hevosvoimaisen Volvo FH16:n keskikulutus on ensimmäisen neljän kuukauden aikana asettunut 59 litran tuntumaan. Aiemman, 700-hevosvoimaisen ajokin kulutus 60 tonnin kokonaismassalla oli 52 litraa sadalla kilometrillä, joten kulutus on noussut verrattain maltillisesti.

”Muutoksen kokonaisvaikutuksia on vaikea arvioida näin lyhyen ajanjakson perusteella, mutta ilman muuta kalustomme muuttuu vähitellen 76-tonnisiksi”, uskoo Holm.

”Nälkä auton rakentamiseen kasvoi koko ajan projektin edetessä, joten alkuvaiheessa kylkiä koristaneet teippaukset saivat tehdä tilaa somerolaisen Severi Niilon toteuttamalle motiivimaalaukselle”, kertoo Virolainen viime kesänä paljolti omana työnä tehdystä varustelusta. 

Valmista kampetta esiteltiin yleisölle muun muassa Härmän Power Truck Show:ssa, missä kohdatun menestyksen siivittäminä päädyttiin kisaamaan myös ruotsalaismaaperälle Nordic Trophy -karnevaaleihin.

”Ruotsissa ei saavutettu viime kesänä menestystä, mutta ensi syksynä lähdetään koittamaan uudestaan”, lupaa Virolainen, jonka mukaan autoa on rakennettu yksinomaan oman mieltymyksen vuoksi. ”Paras palaute on kuitenkin tien päältä ja kanssa-autoilijoilta saadut kommentit auton näyttävyydestä”.

Kuitupuu pyritään ajamaan ulos metsistä nyt aiempaa pidempänä, mikä omalta osaltaan helpottaa kantavuuskuormien tekemistä. Sanomattakin on selvää, että tässä kohdin motokuljettajien ammattitaito ja osaaminen korostuvat entisestään.

Juha Holmin luotsaamassa, puunkorjuuseen ja puunajoon keskittyneessä yrityksessä autonkuljettajien ja metsässä työskentelevien konemiesten yhteistyö on muutoinkin varsin kiinteää. Lähestulkoon kaikki pankkojen välissä kuljetettavat puut ovat omien konemiesten tekemiä, mikä Virolaisen mukaan helpottaa osaltaan myös autonkuljettajan arkea.

”Jokaisella motoketjulla on perässään useimmiten oma auto, jolloin kuljettajilla on kaikilla selvä näkemys työmaasta ja kulloinkin vallitsevasta ajotarpeesta”, pohtii Virolainen, jonka mielestä yhteishenki on erittäin hyvä vajaan parinkymmenen työntekijän yrityksessä.

”Eiköhän tästä eläkevirka tullut”, tuumaa Virolainen suhdetta nykyisen työpaikkaan.

Tieverkko on asettanut omat rajoituksensa raskaampien ja korkeampien yhdistelmien käytölle eri puolella maata. Virolaisen mukaan tilanne heidän ajoalueellaan on verrattain hyvä, sillä rajoituksia on harvakseltaan. 

”Tolppien kasvaneet pituudet aiheuttavat omat ongelmansa tehtaiden käytössä olevalle purkukalustolle”, muistuttaa Virolainen suunnatessamme kulkuamme kohti uutta leimikkoa. Tällä kerralla pankkojen väliin on määrä kauhoa annos Raunion Sahalle päätyvää tukkipuuta.

Karjalohjalla sijaitseva leimikko on Virolaiselle entuudestaan tuttu paikka, sillä verrattain suurelta leimikolta on ajettu jo useita kuormia. Ja pinosta päätellen jäljellä on vielä useita käyntejä.

”Tälläkin leimikolla pätee vanha totuus suuresta leimikosta ja huonoista olosuhteista”, toteaa kuljettaja ohjastaessaan ajokkia tieuraa muistuttavalla väylällä. Samalla hän muistaa kehaista vetoauton ja perävaunun välistä löytyvää VBG-automaattivetokytkintä.

”Automaattikytkimen ansiosta kynnys lähteä katsomaan laanin kääntöpaikkaa pelkällä nupilla on nyt aiempaa alhaisempi. Mielestäni perävaunun aikaansaamat pitkittäisliikkeet ovat myös rauhoittuneet automaattikytkimen ansiosta”, tuumaa Virolainen kääntäessään autoa puupinojen luona.

Vuodenvaihteen tienoilla Suomeen laskeutuneet pakkaset toivat helpotusta puunkuljettajien arkeen, sillä viikkotolkulla jatkuneet sateet yhdessä leudon kelin kanssa uhkasivat jo työllisyyttä. Pakkasten ansiosta puukuljettajien työ Suomen hyvinvoinnin edistämiseksi saa jatkua keskeytyksettä.

Ari Perttilä

Katso video – Holm ajaa puita tehokkaasti ja näyttävästi

Lue seuraavaksi