Kohti kestäviä kuljetuksia

Liikenteen käyttövoima-asioita jo jonkun aikaa seuratessa ja eritahojen kanssa eri näkökulmista käydessä keskusteluja, huomaa kuinka monenlaista näkemystä on, myös pelkoja ja ennakkoluuloja.

Selvästi on kuitenkin nähtävissä, että puhtaaseen teknologiaan perustuvat yritykset pärjäävät nyt, ja varsinkin tulevaisuudessa. Ja näin se tulee olemaan logistiikassa ja kuljettamisessakin.

On ollut ilahduttava huomata, että tänä vuonna useampi taho, joka vielä viime vuonna leimasi käyttövoimasiirtymän joksikin ”maailmanpelastajien pieneksi piperrykseksi”, ovat nyt havahtuneet, ettei asiaa voikaan omassa toiminnassa sivuuttaa tai sitä omaa toimintaa ei välttämättä kymmenen vuoden kuluttua enää ole.

Liikenteessä muutos tarkoittaa väistämättä käyttövoimien vaihtumista – nykyisistä fossiilisista polttoaineista johonkin kestävään vaihtoehtoon. Rautateillä muutos ei niin valtaisa ole. Sähkövedolla hoidetaan suurin osa rautatierahdista jo tänä päivänä, jolloin kyse on lähinnä sähköntuotannon kestävyydestä, jossa Suomi on ollut hyvällä polulla jo pidemmän aikaa. Lentoliikenteessä ja merillä haaste on suurempi. Samoin maanteiden tavaraliikenteessä.

Uskon silti yhä vahvemmin, että he, ketkä saavat toimitusketjunsa ja kuljetukset käännettyä fossiilivapaiksi, ovat tulevaisuuden voittajia. Fossiilisista kiinnipitävien toiminta käy yhä ahtaammalle.

Eikä kyse ole mistään kaukaisesta tulevaisuudesta, tulevista vuosikymmenistä jossain kaukana horisontissa, vaan kuluva vuosikymmen tulee ratkaisemaan jo paljon.

Kalusto ei toki vaihdu hetkessä, mutta päästövähennysratkaisuja, joilla päästään alkuun, tehdään yrityksissä nyt, eikä odoteta tuoko tulevaisuus jotain uutta. Se tuo kyllä, on aina tuonut.

Kun samaan aikaan meillä on ilmeinen tarve vähentää myös ylipäätään energiankulutusta, ei voi välttyä faktalta sähkömoottorin ylivertaisesta hyötysuhteesta. Silti tarvitaan myös sähköpolttoaineita, vetyä ja vetytaloutta ja paljon muuta. Kokonaisuudessaan muutos on paljon laajempi kuin polttomoottorin vaihtaminen sähkömoottoriin, vaikka sähköistäminen yleensä se järkevin tapa onkin, siellä mikä sähköistettävissä on.

Erilaisia ratkaisuja alkaa olla jo tarjolla ja niitä syntyy jatkuvasti lisää. Käyttöönotto vaatii tiettyä ennakkoluulottomuutta ja uudenlaista ajatteluakin toimintatapoihin ja kuljetusketjuihin, aivan samoin kuin sata vuotta sitten kylän ensimmäisen auton hankkiminen tavarankuljetuksen tarpeisiin hevoskuljetuksia uhmaten.

Kyse on myös siitä, ketkä kykenevät nyt katsomaan pidemmälle eteenpäin ja ajattelemaan toimintaa pitkäjänteisesti. Jonkinlaisella vedenjakajalla helposti ollaan. Isot murrosvaiheet useimmiten jakavat myös markkinaa uusiksi, ja luovat samalla tilaa uudelle ajattelulle.

Veikkaanpa, että tämän vuosikymmenen loppua kohden joutuu yhä enemmän perustelemaan, mikäli käyttövoimaksi uuteen kalustoon valitsee yhä edelleen perinteisen dieselin.

Janne Kojo

Kirjoittaja on seurannut kuljetusalaa tiiviisti yli 20 vuoden ajan ja työskentelee tällä hetkellä asiantuntijana liikennejärjestelmätehtävissä Väylävirastossa.

Artikkelikuva: Pauli Maukonen