Blogi
Kestävyysraportointi tulee osaksi arkea

Vuoden 2024 alusta tuli voimaan CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) eli kestävyysraportointidirektiivi. Direktiivin mukaan muun muassa kaikki pörssiyhtiöt ja muut suuret yhtiöt, sekä vakuutus- ja luottolaitokset ovat velvollisia raportoimaan kestävyydestään.
Kaikilla pörssiyhtiöillä tarkoitetaan myös PK-sektoriin luokiteltuja ja arvopaperimarkkinoilla vaihdettuja yrityksiä. Suuriksi yhtiöiksi luokitellaan EU-alueella yritykset, joissa täyttyvät kaksi seuraavasta kolmesta raja-arvosta: henkilöstöä 250, liikevaihtoa 50 miljoonaa euroa ja taseen loppusumma 25 miljoonaa euroa.
Direktiivi velvoittaa, että raportointi toteutetaan ESRS (European Sustainability Reporting Standard) -standardin mukaisesti. Raportoitava kausi vastaa tilikautta, kestävyysraportit julkaistaan osana yhtiön toimintakertomusta ja raportit tulee varmentaa Suomessa tilintarkastajan toimesta.
Kestävyysraportointidirektiivi on osa laajempaa pyrkimystä ohjata yrityksiä kohti vastuullisempaa ja läpinäkyvämpää liiketoimintaa. Vaikka direktiivi koskee ensisijaisesti suuria yrityksiä, sen vaikutukset ulottuvat myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, kuten kuljetusliikkeisiin, erityisesti osana arvoketjuja.
Suomessa kuljetusala on perin pienyritysvaltaista, ja vain harvat kuljetusliikkeet kuuluvat suoraan kestävyysraportointivelvoitteen piiriin. Kuitenkin pienelläkin kuljetusliikkeellä voi olla asiakkaita, jotka kuuluvat CSRD:n piiriin ja ovat velvoitettuja raportoimaan koko arvoketjunsa kestävyydestä.
Metsäyhtiöt ovat tästä hyvä esimerkki. Ne tarvitsevat myös alihankkijoiltaan ja palveluntuottajiltaan tietoa ympäristövaikutuksista, päästöistä ja sosiaalisesta vastuusta. Tämä tarkoittaa, että myös pienet kuljetusyritykset ovat epäsuorasti CSRD:n piirissä ja joutuvat varautumaan kestävyystietojen keräämiseen ja jakamiseen.
Kestävyysraportointi voi näyttäytyä pienessä yrityksessä peikkona, mutta se kannattaisi kääntää kilpailueduksi. Raportointivelvollisia yrityksiä varmasti kiinnostaa kuljetusten ympäristövaikutukset, sillä ne muodostavat merkittävän osan yritysten hiilijalanjäljestä. Kun ottaa ajoissa härkää sarvista ja ryhtyy keräämään tarvittavaa tietoa ja opiskelemaan raportin tekemistä, on sellainen sitten esittää, kun sitä pyydetään.
Tarjouskilpailussa kestävyysraportti tulee jatkossa varmasti saamaan yhä enemmän painoarvoa, ja todennäköisesti sitä tullaan jollain aikavälillä jopa edellyttämään. Koska raportointi edellyttää oman liiketoiminnan tarkkaa seurantaa, voi se kenties paljastaa kohtia, joissa toimintaa saa tehostettua. Sehän niin sanotusti sataa yrityksen omaan laariin.
Kestävyysraportointiin liittyy toki haasteita – ainakin aluksi. Raportointia on opeteltava, samoin oikeanlaisen tiedon keräämistä. On siis varauduttava siihen, että henkilöresursseja kuluu aiheen sisäistämiseen ja jatkossa varsinaisen raportoinnin toteuttamiseen. Apua on kuitenkin saatavilla koulutusten ja erilaisten työkalujen muodossa, joiden avulla yritykset voivat valmistautua vastuullisuusraportointiin. Tiedonkeruussa hyvänä apuna ovat autovalmistajien valmiit ohjelmistot ja palvelut.
Vaikka CSRD ei vielä velvoita pieniä yrityksiä suoraan, sen vaikutukset ovat jo näkyvissä. Ennakoivat toimet ja suhtautuminen vastuullisuuteen voi avata uusia mahdollisuuksia ja vahvistaa yrityksen asemaa markkinoilla, joissa läpinäkyvyys ja kestävyys ovat yhä tärkeämpiä arvoja.
Artikkelikuva: Pauli Maukonen