54 000 keltanokkaa liikenteessä

Eräällä omakotialueella näin joskus kadun varressa omatekoisen kyltin, jossa luki: ”Aja varovasti! Meillä on paljon lapsia, mutta ei yhtään ylimääräistä.” Viesti oli selkeä, aiheellinen ja selvästi pieni pilke silmäkulmassa laadittu. Viestintä oli poikkeuksellisen onnistunutta, sillä se jäi mieleen ja toivetta oli sen myötä helppo toteuttaa.

Kouluvuosi on taas alkanut, ja liikenne koulujen ympäristössä on vilkastunut kertaheitolla. Peruskoululaisia on noin puoli miljoonaa, ja suurin osa heistä on jo tottuneita liikenteessä liikkujia. Tänä vuonna joukossa on kuitenkin noin 54 000 ekaluokkalaista, jotka aloittavat koulutiensä. Liikenteessä on siis paljon lapsia, joiden taidot liikenteessä liikkumiseen ovat vielä hyvin vaatimattomat.

Ekaluokkalaisen ensimmäisissä koulupäivissä on monta jännittävää asiaa, joista koulumatka on yksi. Se voi olla hyvinkin jännittävä, joillekin jopa pelottava, vaikka sitä on moneen kertaan harjoiteltu. Yksin matkan taittaminen on kuitenkin aluksi iso asia. Jos vielä käy niin, että jonakin aamuna takki ei löydykään heti ja kouluunlähtö viivästyy muutaman minuutin, pelko myöhästymisestä aiheuttaa hätääntymisen ja kiireen, josta voi sitten seurata varomattomuutta liikenteessä. Kaikkeen tällaiseen muiden tielläliikkujien pitää osata varautua.

Meidän aikuisten on pidettävä huoli siitä, että lasten koulutie on turvallinen. Ammattikuljettajan ammattitaitoon kuulu ymmärtää, etteivät muut tielläliikkujat – varsinkaan kouluikäiset lapset – ole liikenteen ammattilaisia. Se tarkoittaa sitä, että omalla toiminnalla lievennetään tai poistetaan toisten tielläliikkujien tekemien virheiden seurauksia, eikä itse aiheuteta vaaraa muille.

Kokemuksen lisääntyessä tarkkaavaisuus vähenee

Kun koulumatkan turvallisuutta ei alkujännitys ole enää häiritsemässä, alkavat muut mielenkiinnon kohteet herkästi nakertaa tarkkaavaisuutta. Ei ehkä muistetakaan olla varovaisia, kun riennetään kadun yli kertomaan ystävälle eilispäivän tärkeitä kuulumisia.

Kun ikävuosia tulee muutamia lisää, liikennesääntöjä ymmärretään jo paremmin, mutta yhä useammin ne koetaan enemmänkin suosituksiksi. Kadun voi ylittää siitä mistä se on kätevintä ja polkupyörällä voi hyvin ajaa kännykkää näpelöiden. Joskus tuntuu, että osassa – yleensä poikien – polkupyöristä eturengas on kuin se kuuluisa Sisun kytkinpoljin: Sitä tarvitaan vain liikkeelle lähtiessä ja pysähdyttäessä. Muun ajan se on ylhäällä.

Kuluvan vuoden ensimmäisen puoliskon aikana on liikenneonnettomuuksissa menehtynyt kuusi alle viisitoistavuotiasta lasta. Heistä kolme oli liikkeellä polkupyörällä tai sähköpotkulaudalla ja yksi kävellen. Viime vuonna koko vuoden aikana lapsia kuoli liikenteessä yksi, joka sekin on tietenkin liikaa. Toivoa sopii, että loppuvuosi sujuisi paremmin.

Tämän päivän liikenne on monimutkaista peliä, ja jotta se sujuisi ongelmitta, jokaisen liikenteessä liikkujan pitäisi tuntea liikennesäännöt tarpeeksi hyvin. Ei kouluikäisten lasten kaikkia liikennesääntöjä tarvitse tuntea, mutta yllättävän paljon kuitenkin. Koulussa lapsille pitäisi opettaa paljon erilaisia taitoja, liikenteessä liikkumisen taidot mukaan lukien, eikä aikaa ole rajattomasti.

Ehditäänkö liikennekasvatusta antamaan tarpeeksi? Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n barometrikyselyn mukaan kuljetusyrittäjät toivovat kouluihin lisää liikennekasvatusta, jossa huomioitaisiin raskas liikenne ja sen erityispiirteet. Kuljetusyrittäjät ovatkin järjestäneet kouluissa liikenneturvallisuustempauksia ja ovat jatkossakin valmiita kantamaan kortensa kekoon liikennekasvatuksen lisäämisessä. Toivottavasti kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

Turvallista syksyä lukijoille!

Kuvitus: Pauli Maukonen