Uutiset

Autot

Viikarimaista koulutusta

– Ajatus maastoajokoulutuksesta sai alkunsa jo 20 vuotta sitten, jolloin kiinnostuin offroad-lajista harrastemielessä. Sittemmin ajatus harrastuksen kääntämisestä työksi on kypsynyt mielessä vähitellen ja mennen syksyn aikana asiat konkretisoituivat, kun 4wd Suomi Oy merkittiin kaupparekisteriin, summaa Ville Viikari yrityksensä taustoja.
Toimintaa varten Viikari on hankkinut Porvoon seudulta 23 hehtaarin maa-alueen, johon on tähän mennessä rakennettu noin kuusi kilometriä enemmän tai vähemmän haastavia maastoajoratoja. Kalustona käytetään toimintaa varten räätälöityjä, nelivetoisia Toyota Hilux avolava-ajokkeja, jotka esiteltiin jo lehtemme numerossa 10/2008.
– Toimintamme tähtää enemmänkin kuljettajakoulutukseen kuin huvitteluun, minkä vuoksi päädyimme uusien autojen hankintaan, summaa Viikari.
Viikarin mukaan asiakaskunta koostuu moninaisista kuljettajista, joskin yhteinen tekijä on maastoajo. Muun muassa sähkölaitokset, puhelinyhdistykset, puolustusvoimat ja koneyrittäjät ovat käyttäjiä, jotka vaativat ajokiltaan etenemiskykyä myös tiettömällä taipaleella. Maastoajokoulutusta sen sijaan ei kovinkaan monessa paikassa ole mahdollista saada. Tällä hetkellä suurin kouluttaja lienee puolustusvoimat, jonka kuljettajakoulutukseen maastoajokin kuuluu.
– Autojen maahantuojat ja jälleenmyyjät ovat myös merkittävä asiakaskunta. Ei nelivetoautoa kannata esitellä alan toimittajille tasaisella sorakentällä, vaan niiden oikeassa ympäristössä, eli maastossa. Ongelmana on ollut sopivan paikan puute, pohtii itsekin automaahantuojan palveluksessa 20-vuotisen työuran tehnyt Viikari.

Kuinkas ne sitten kulkevat?

Talven ensilumi oli satanut sopivasti myös rannikkoseudulle tutustumistamme edeltäneinä päivinä, joten mäkien lisäksi meillä oli haasteena myös lumipatja, joka tamppautui verrattain liukkaaksi jo yhdellä yliajokerralla.
Kelistä emme masentuneet saati huolestuneet, sillä ajokkien neliveto ja vinssivarustus yhdessä erinomaisten renkaiden kanssa tekivät olostamme turvatun. Ja tunne sen kuin varmistui, kun liiterin takaa pilkotti ruotsalaisen sotavälineteollisuuden taidonnäyte; Bandvagn, jolla ajokit voidaan kiskaista takaisin ajouralle.
Paikoin 20 sentin, paikoin 40 sentin lumipatja tasamaalla oli helppoa pureksittavaa niin meille kuin autoillekin. Hiukan vetinen maastokohta sen sijaan osoittautui kohtalokkaaksi. Kuljettajan varovainen marssivauhti upotti maastokelpoiseksi luonnehditun ajokin heti ensimetreille.
– Alkujaan autoihin ei pitänyt vinssiä asentaa, mutta hyvin pian se on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi varusteeksi, tuumaa Viikari vetäessään vaijeria kohti suomalaista mäntyä.
Parilla vinssauskerralla auto saadaan taas kantavalle maalle. Matkan edistämiseksi Viikari päättää kokeilla, josko jälkimmäinen Hilux ryntäisi pehmeikön yli ilman ulkopuolista apua. Riittävästi kaasua oikeassa kohdassa tuottaa tulosta ja hopeanuoli kirmaa yli hetteikön, jonka jälkeinen kinkama on kuitenkin hyydyttää menon, koska pyörä ei pidä. Muutama määrätietoinen heijausliike vie Hiluxin mäen päälle – ilman vinssausta. Kokemus tuo varmuutta tässäkin asiassa.
Tasamaalla kulkee hyvin, mutta kaarteinen nousu hyydyttää menon, joten vinssivaijeri esiin – ties monettako kertaa. Viikari kehuu Superwinchin ominaisuuksia ja varsinkin kauko-ohjainta, jonka ansiosta vinssin käyttö on vaivatonta myös auton ulkopuolelta.
Vinssin käyttö on sekin oma taiteenlajinsa, maastosta on löydettävä riittävän tukevia puita tai kiviä, joihin vaijerin voi kiinnittää. Tukevuuden ohella myös suunta on katsottava oikeaksi, muuten ajokki saattaa upota syvemmälle tien oheen.
Lukemattomien heijausliikkeiden, muutamien vinssausten ja määrättömien käsimerkkien ja huudahdusten jälkeen kumpikin ajokki saadaan ehjänä maaliin ja mikä tärkeintä, vaurioitumattomana. Toiselle kierrokselle olisi jo huomattavasti varmemmat otteet, mutta päätämme kuitenkin olla kokeilematta. Päivän aikana alkanut vesisade on pehmentänyt lumiset taipaleet entistä haastavimmiksi.

Yksilöopetusta

Ajamista ei opita lukemalla, eikä oikeastaan kuulemallakaan. Tämän vuoksi Porvoon metsissä tapahtuva maastoajokoulutus pyritään tekemään mahdollisimman pienissä ryhmissä, jolloin jokaisella osallistujalla on mahdollisuus saada oikeita ajotuntumia maastossa ajamisesta.
– Olemme huomanneet, että hyviä ovat reilun kymmenen hengen ryhmät, joilla on käytössään kolmesta viiteen autoa.
Maastoon ei suinkaan sännätä omin neuvoin, vaan jokaisen auton kulkua valvotaan ja ohjataan ulkoisen miehen avulla.
– Auton edellä kulkeva kävelymies antaa ajo-ohjeita kuljettajalle radiopuhelimen välityksellä. Pyrimme myös siihen, että kuljettaja saisi ohjeita myös apukuljettajalta, jonka tehtävänä on seurata tapahtumia ajokin oikealla puolen, jatkaa Viikari.
Ensi kesänä Viikari voi tarjota kuljettajakoulutuksen ohella myös neuvottelu- ja saunatiloja alueella sijaitsevan metsänvartijanmajan ansiosta. Majaan rakennetaan tilat noin 15 henkilölle, jotka haluavat ajokoulutuksen päätteeksi ajaa mäet ja ahteet uudelleen saunan lauteilla.

Ari Perttilä

Lue seuraavaksi