Uutiset

Työkoneet

”On meillä konsteja, olis vaan pahoja paikkoja”

Otsikon lause toistuu useamman kerran kirjassa ”Taistelu Lemmenjoen kullasta”, joka kertoo pitkän linjan kullanakaivajapariskunnan Kari ja Sirkka Merenluodon tarinan. Karin ja Sirkan ihmeellisen taipaleen lisäksi 360-sivuinen teos kertoo koneellisen kullankaivun kehityksestä, Miessinmaan konekaivajien arjesta ja kyläyhteisöstä. Viime vuonna kirjasta julkaistiin jo toinen painos, mutta minä sain tämän mielenkiintoisen teoksen käsiini vasta nyt. Ja se kannatti. Kahdessa illassa tuli ahmittua tämä Lemmenjoen kultamaista ja ennen kaikkea peräänantamattomista, rohkeista ja ahkerista ihmisistä kertova tarina.

Lisää mielenkiintoa lukemiseen toi se seikka, että tapasin Merenluodot vuonna 2009, kun kävin tustustumassa tämän maailman vanhimman ammatin harjoittajiin Inarin Miessijoella. Kullankaivajien hersyvän huumorin mukaan se yleisesti tunnettu vanhin ammatti kun on oikeasti vasta toiseksi vahin. Jollainhan sille toiseksi vanhimmalle ammatinharjoittajalle piti maksaa palveluksista ja se oli aiemmin kaivettu kulta.

Kirjaa varten on kaiveltu myös valokuva-albumeita.

Kirja kertoo koko Karin ja Sirkan tarinan aina esivanhemmista saakka siihen hetkeen, kun koneet vaikenivat. Luonnon kunnioittaminen ja sen ehdoilla eläminen ja kaikenlaisten vaikeuksien voittaminen on ollut läsnä molemmissa suvuissa monta sukupolvea. Erätaidot, luonnossa liikkuminen ja elämän esteiden ylittäminen opittiin Sirkan ja Karin perheissä jo varhain.

Ja jos vain siihen kullan kaivamiseen olisikin yksinmaan voinut keskittyä, mutta ei. Vuosikymmeniä kestäneissä oikeuskamppailuissa kullankaivajien selviytymistarinaa vievät eteenpäin kaivajien päättäväisyys ja yhteisöllisyys, kekseliäisyys ja itsepäisyys. Kari kulkee aina etulinjassa, kun taistoon suunnataan.

Sirkka Merenluoto perkaa syksyn marjasaalista Miessijoen asunnolla vuonna 2009. Taustalla Kari Merenluoto (vas.), toinen kullankaivaja Tauno Leino ja Etelän vetelä Esa Suominen nauttivat kaffeet kuulaassa syysilmassa.

Merenluotojen 40-vuotinen kullan etsiminen päättyi lopulta koneellisen kullankaivuun kiellon täytäntöönpanoon heinäkuussa 2020. Pitkään ajanjaksoon mahtuu monenlaisia mielenkiintoisia vaiheita, hienoja hetkiä tunturissa, paljon tuttuja, hippubileitä ja ystäviä sekä jatkuva taistelu Metsähallitusta ja valheellisia väitteitä etelän lasipalatseissa viljeleviä poliitikkoja vastaan. Lehdistökin värittää juttunsa pääosin negatiivisin sävyin edes paikan päälle vaivautumatta. Paikallislehdet usein puolustavat elinkeinoaan harjoittavia. Valtakunnallinen media oli kullankaivajista uutisoidessaan mitä oli.

Kari Merenluoto on yksi viimeisistä Miessin elinkautisista ja hänen tarinansa on uskomaton ahkeruuden, peräänantamattomuuden ja rehtityden tarina. Suosittelen kirjaa lämpimästi.

Ja niitä otsikon pahoja paikkoja kirjasta kyllä löytyy. Milloin koneet ovat tuhannen päreinä työmaalla, kyljellään jänkällä tai mooottorikelkka rekineen avannossa.

Taistelu Lemmenjoen kullasta -kirjan on kirjoittanut Ilmari A. Kankaala. Kirjailijanimen takaa löytyy inarilainen Lemmenjoen lapiokaivaja Heikki Orava.

Kirja on myynnissä netissä osoitteessa www.taistelulemmenjoenkullasta.fi hintaan 32,90 € + postimaksu.

Ei tullut apu ylhäältä, vaikka Kari ja Tauno sitä vielä vuonna 2009 ehkä toivoivat. Tunturissa oma apu onkin se paras apu. Tosin yhteisöllinen porukka auttoi toinen toistaan. Koneellinen kullanakaivu päättyi vuonna 2020. Vuonna 1989 Lemmenjoelle uutena hankitulla kuvan Komatsulla alkoi viimeinen taival pois kultamailta, kuten kävi monelle muullekin lähes loppuun ajetulle konevanhukselle. Kerrottakoon, että Komatsun herrojakin kävi Osmo Lappalaisen johdolla tunturissa konetta ja kullankaivajia ihmettelemässä.

Lataa alta Konepörssissä julkaistut artikkelit vuodelta 2009.





Lue seuraavaksi