Viro on energian suhteen omavarainen – Kiitos palavakiven

Palavakivi, toiselta nimeltään öljyliuske on Viron koillisosan erikoisuus. Reilut sata vuotta sitten aloitettu kaivostoiminta jatkuu useilla eri kaivoksilla siitäkin huolimatta, että EU:n asettamien päästöoikeuksien korkeat hinnat kurittavat paljon hiilidioksidipäästöjä tuottavaa prosessia. Viime vuonna alan kerrottiin työllistävän noin 13 000 ihmistä Itä-Virumaalla. Palavakiven ansiosta Viro on energian suhteen omavarainen ja sitä myös viedään ulos maasta. Palavakivestä tislataan raakaöljyä ja sitä myös poltetaan voimalaitoksissa sähköntuotantoa varten.

Kerrotaan, että öljyä itseensä sitova palavakivi löydettiin aikanaan, kun eräs mies rakensi takan tästä kivestä. Poltti takkansa ja samalla mökkinsä. Toisen teorian mukaan kaikki sai alkunsa, kun metsässä leiriytynyt miesjoukko ihmetteli nuotion palamisen jatkumista, vaikka puut olivat jo palaneet loppuun. Tarinat lienevät vodkahuurujen värittämiä, mutta palavakivi on totisinta totta.

Viron lisäksi palavakiven esiintymiä on muun muassa Kanadassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Venäjällä, Australiassa ja Kiinassa. Euroopasta ei Viron ulkopuolelta palavakiveä löydy. Virossa palavakiveä on arvioitu nykytahdilla riittävän noin sata vuotta. Sitä louhitaan useassa eri kohteessa.

Olemme yhdellä valtio-omisteisen Eesti Energian avolouhoksista, joka kantaa nimeä Narva Karjäär. Täällä palavakiveä louhitaan nykyään noin 3,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Maksimi kapasiteetti on noin viisi miljoonaa tonnia.

Ensin iäkkäillä, massiivisilla venäläisvalmisteisilla ja kävelevillä laahakaivukoneilla kaivetaan noin 30 metriä pintamaata sivuun. Vaaleanruskeaa palavakiveä esiintyy maan alla melko tasaisena pysyvänä kerroksena, joka otetaan talteen. Tämän jälkeen pintamaa siirretään takaisin. Työ etenee noin 500 metrin pituisina lohkoina siten, että uuden lohkon pintamaat siirretään aina edelliseen kaivantoon.

”Louhinta täällä on aloitettu pohjoisesta, missä palavakiven kerrostuma oli vain 10 metrin syvyydessä. Koko ajan se on mennyt viistoon syvemmälle ja nyt olemme noin 30 metrissä. Tässä palavakiven kerrospaksuus on noin 2,8 metriä”, aloittaa Eesti Energian kaivosjohtaja Andres Vainola.

Noin 12 kilometriä leveä ja kahdeksan kilometriä pitkä Narva Karjäär tulee sulkeutumaan vuonna 2035, jolloin palavakivi on louhittu alueelta. Avolouhoksena toimintaa ei kannata enää ylläpitää, kun mennään syvemmälle kuin 30 metriä.

”Vuonna 2025 menemme maan alle. Parhaillaan on menossa tarjouskilpailu tunneliporauslaitteesta (longwall mining technology), jonka käyttöönotto tulee kokonaisinvestointina olemaan noin 50–60 miljoonaa euroa. Kone louhii syvältä ainoastaan palavakiven kerrostuman. Kivi siirtyy sivusunnassa kuljettimella ja tunneli menee ”kiinni” heti laitteen jäljestä. Vaikka poistettava kerros on noin kolme metriä, laskee maanpinta vain reilun metrin alaspäin. Tosin tätä toimintaa ei voi suorittaa asutuilla alueilla”, virnistää Vainola.

Pilke silmäkulmassaan hän toteaa, että tunnelin voi ulottaa myös Venäjän puolelle varsin huomaamatta. Jatkuuhan palavakiven esiintymä myös lähellä sijaitsevan valtakunnan rajan itäpuolelle.

Pääasiassa öljyä

Takavuosina lähes kaikki louhittu kivi meni sähköntuotantoon, mutta suhde on nyt kääntynyt vähemmän päästöjä tuottavan öljyntuotannon eduksi. Päästöoikeuksien hurja kallistuminen on tehnyt sähköntuotannosta vähemmän kannattavaa. Virossa tiedetään, että hiilineutraalisuuteen päästään vain vähentämällä palavakiven käyttöä tulevina vuosina.

Narva Karjäärin kaivokselta puskukoneiden irti repimä ja kasaan puskema kivi lastataan kiviautoihin, jotka kuljettavat kuormansa noin kuuden kilometrin päässä sijaitseviin sähkö- ja öljyntuotantolaitoksiin. Kaikki alueelta louhittava palavakivi hyödynnetään alueen sisällä.

”Me uskomme täällä, että palavakiven käyttö jatkuu vielä pitkään. Prosesseja on kehitettävä puhtaammiksi. Tulevaisuudenuskosta kertoo sekin, että päätös uudesta öljytehtaasta alueelle on jo tehty. Kun raakaöljyn hinta pysyttelee noin 40–45 dollarissa tynnyriltä, niin olemme tuotannossa kilpailukykyisiä maasta pumpatun raakaöljyn kanssa. Yhdestä tonnista palavakiveä saadaan 180 litraa raakaöljyä”, jatkaa Vainola.

Eesti Energia myös entisöi alueet, joilta palavakivi on jo louhittu. Vainola kertoo, että pohjoisemmas on jo tehty iso uimala sekä veneilykeskus. Uutta metsää Eesti Energia tulee istuttamaan kaikkiaan 65 hehtaaria tänä vuonna.

”Tänne entisöidyillä alueilla olen jo nähnyt ruskeakarhun ja ilveksenkin. Elämä palautuu ja luonto toipuu aika nopeasti maisemointien jälkeen”, toteaa Vainola lopuksi. Narva Karjäärin louhoksella työskentelee yhteensä 400 ihmistä.

Tiesitkö, että

Itä-Virumaan palavakiven kerrokset sijaitsevat parin metrin syvyydestä jopa 150 metriin. Alueen, jolla palavakiveä esiintyy, pituus on noin 200 kilometriä ulottuen Pohjois-Virosta Rakverenalueelta aina Venäjän puolelle asti. Pohjois-eteläsuunnassa mitattuna palavakiveä esiintyy noin 40 kilometriä leveällä alueella.

Eesti Energia käyttää pintamaan poistossa venäläisen, Jekaterinburgissa sijaitsevan Uztm-Kartexin (Uralmaš ) valmistamia, käveleviä ja sähkökäyttöisiä laahakaivukoneita (kuva yllä). Niitä on käytössä kaivosmontuissa kaikkiaan kuusi kappaletta ja ne kaikki ovat mallia ES-15/90. Työpaino vaihtelee varusteista riippuen välillä 1 464 – 1 695 tonnia ja kauhan tilavuus on 15 kuutiometriä. Puomin pituus on 90 metriä. Eesti Energian palavakiven varastoissa työskentelee myös muutama pienempi laahakaivukone. Pintamaita poistavien koneiden kuuden kilovoltin sähkövirta koneille tulee omasta voimalaitoksesta.

Kuvassa esiintyvä jättiläinen on alun perin 40 vuotta vanha, tosin moneen kertaan peruskorjattu. Uralmaš valmistaa edelleen konetyyppiä kuudessa eri kokoluokassa työpainoilla 840-3 310 tonnia kauhakokojen ollessa 11-40 kuutiometriä. Valmistajan mukaan koneilla voidaan työskennellä lämpötila-alueella -50-+40 celsiusta. Eesti Energian kaikki kiviautot ovat Belaz-merkkisiä.

Lue myös: Palavikivi irtoaa Komatsulla.