Veekmas FG 2428 6WD – Tiekarhun jäljet nähty Vantaalla

(Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran helmikuussa 2020. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä. Viime talvena mustaa maisemaa, nyt lunta ja polannetta kylliksi)

Tiehöylä tai kansanomaisesti tiekarhu alkaa olla harvinainen näky Suomen teillä ja kaduilla. Vantaan kaupungillakin oli vielä 80-luvulla kuusi tiehöylää, mutta nyt kalustoluettelossa on enää tilaa kahdelle. Tosin tällä hetkellä kolmaskin eli vanhin, 2006 hankittu Veekmas on vielä käytössä, mutta sen kohtalo on auki. Konepörssi kävi katsastamassa Vantaalla uuden, marraskuussa 2019 käyttöön otetun hankinnan.

Alun perin ylitiemestari Erkki Tammiston kanssa sovittiin, että tutustuminen sovitetaan lumipyryn kanssa samaan aikaan. Sellaista ei kuitenkaan tammikuun alkuunkaan sattunut, joten kuvaus tehtiin hieman harmaasävyisenä ilman talvimaisemia.

”Tällainen talvi on todellinen harvinaisuus. En muista 40 vuoden pituisen työurani aikana vastaavaa lauhaa ajanjaksoa. Tosin talvi 2007–2008 oli hieman tätä muistuttava. Silloin hieman kauemmin maassa pysynyt lumi satoi vasta maaliskuussa”, aloittaa Tammisto.

Kun Vantaankin kalusto on yleensä tähän aikaan vuodesta ahkerasti lumen- ja liukkaudentorjuntatehtävissä, niin nyt koneet ja henkilökunta ovat tehneet ajankohtaan peilaten varsin erikoislaatuisia työtehtäviä.

”Eipä ole tarvinnut juuri polanteen kimppuun käydä. Nyt on uudella tiehöylällä tasattu asfaltinpohjia ja tehty sorateiden kunnostusta mursketta levittämällä, mitä ei yleensä joulu-tammikuussa tehdä. Jopa katupesuja voi suorittaa, kun lämpötila on nollan yläpuolella. Tammikuun alussa käytiin muun muassa pesemässä Tikkurilan aseman terminaali. Katukivetyksiäkin on päästy liimailemaan. Nuo eivät ole ihan jokavuotisia tammikuussa tehtäviä töitä”, naurahtaa Tammisto.

”Meillä oli pari autoa myös ajamassa jäähileistä lunta jäähalleista SM-hiihtojen latupohjille Vantaan Hakunilassa. Yksi pyöräkuormaajakin oli latuhommissa parisen viikkoa. Varsin erikoisia töitä on nyt päästy siis toteuttamaan.”

Alusterä vastaan tiehöylä

Vantaan kaupungilla on tie- ja katuverkkoa hoidettavana noin 1 600 kilometriä, josta sorateitä on noin 40–50 kilometriä. Tiekunnilla on niitä hieman lisää.

”Lyhimmät soratieosuudet ovat sellaisia, että juuri ja juuri koko höylä mahtuu sille”, naurahtavat Vantaan höyläkuljettajat Teuvo Malin ja Ari Stoor.

”Höylien lukumäärän tippumiseen ovat vaikuttaneet juuri sorateiden vähäinen määrä ja ehkä kaupungin oma rakentaminenkin on pienempää kuin esimerkiksi 80-luvulla, jolloin meillä oli kesäisin kolmekin pohjaryhmää liikkeellä. Nyt mennään pääasiassa yhdellä, joskus kahdella. Urakoitsijat rakentavat myös nykyään projektit enemmän valmiiksi asti. Ja tietenkin myös kuorma-autojen alusterät ovat tulleet tiehöylän tontille”, valistaa Tammisto.

Miehet pohtivat, että alusterä ei kokonaan korvaa tiehöylää. Alemman katuluokan osuuksilla alusterä varmasti on riittävä, mutta esimerkiksi jääpolanteen poistoon höylä on ainut tehokas menetelmä.

”Myös työmenetelmien muuttuminen on vähentänyt höylien tarvetta. Nyt aurataan ennakkoon tarkemmin ja pääteitä suolataan, eikä ainakaan ykkösluokan teitä päästetä polanteelle. Alusterällä varustettuja autoja meillä on kymmenkunta”, täydentää konevarikon päällikkö Kaj Weckström.

”Kun on kymmenen astetta pakkasta ja polanne kivikovaa, ei alusterällä sitä saa irti. Siinä on höylälläkin tekemistä”, sanoo vanhempi höyläkuski Ari Stoor.

Merkittävä hankinta

”Investointina tiehöylä 3D-koneohjausjärjestelmineen on Vantaan kokoiselle kaupungillekin iso. Noin puolen miljoonan euron hankinta kesti päätöksestä siihen, että kone oli pihalla, noin vuoden”, jatkaa Weckström.

Sorateiden kunnostus alkaa keväällä aikaisin, jolloin ne oikaistaan ja suolataan. Loppukesästä vilkkaimmat tieosuudet käydään höylällä uudestaan läpi, esimerkiksi kuopat tukkimalla. Ja ennen talven tuloa muotoillaan tiet vielä kerran.

Uusi höylä korvasi nyt 2006-mallisen Veekmasin, jonka mittariin oli kerryytetty noin 13 000 tuntia. Toisessa aktiivikäytössä olevassa, vuoden 2013-mallisessa ja ensimmäisessä kuusipyörävetoisessa Veekmas-tiehöylässä mittari näyttää 6 000 tunnin lukemaa.

”Tiehöylän kuljettajaksi ei ole tänä päivänä tunkua. Se vaatii aika paljon ja nyt 3D-koneohjaus asettaa omat haasteensa. Me olemme jo hyödyntäneet Leican järjestelmää pohjien teossa. Mittamiehet tekevät vaaditut ohjelmat, joskin tavoitteena on, että ne tulisivat jatkossa suunnittelijoilta suoraan. Kuljettajien koulutus on jo osittain tehty ja oppikirjoja on luettu”, sanoo Tammisto.

”Teiden kallistukset ja muut sellaiset kyllä hoituvat vuosien mittaan kertyneellä perstuntumalla. Tässä järjestelmässä laaditun ohjelman pitää olla kohdallaan. Kone tekee juuri sitä korkoa ja kallistusta, kun siihen on syötetty. Alussa ohjelmia on kyllä rukattu muutamia kertoja. Mittamiehet, kuten me kuljettajatkin opetellaan vielä”, sanoo yli 10 vuotta höylän puikoissa viihtynyt Stoor.

Kysyn kuljettajilta, mikä tiehöylän ajamisessa on haastavinta? Hetken pohdinnan jälkeen toteavat risteysalueiden olevan haastavia. Keskelle risteystä pitää puskea pari autonmittaa höylän runkoa ennen kuin kulman taakse näkee.

Kuljettajien mukaan merkittävä parannus vanhempaan Veekmasiin verrattuna on uusi runkorakenne, joka sallii emäterän nousemisen ylemmäs eli nyt 700 millimetrin korkeudelle maantasosta.

Ohjaamoa molemmat kiittelevät mukavaksi työpaikaksi. Kahden joystickin sijaan höylän toimintoja hallitaan neljällä sähköohjatulla minivivulla. Niissä ja vipujen välittömässä läheisyydessä on kaikki ajossa vaadittavat hallinnat. Peruutuskamera välittää kuljettajalle kuvaa koneen takaa.

Vetää kuudella pyörällä

Kuusipyörävetoinen Veekmas FG 2428 6WD painaa noin 21 tonnia. Kyseessä on varsin pitkä kokonaisuus, sillä kokonaismitta jää vain vähän alle 10 metrin. Korkeus on hieman alle 3,5 metriä.

Koska höylässä on sekä runko- että etupyöräohjaus, on se kuitenkin kokoisekseen ketterä. Valmistajan ilmoittama kääntösäde on 7,1 metriä ulkorenkaasta mitattuna. Etupyörät kääntyvät 51 astetta molempiin suuntiin ja runko-ohjauksen kääntökulma on ± 30 astetta. Emäterän leveys on 3 940 millimetriä ja sen ulottuvuus pyörän ulkoreunasta sivulle on 2 830 millimetriä.

Moottorina on Volvo Penta (210 kW) ja se alittaa Stage V -vaiheen päästörajat. Niitä kurittaa partikkelisuodatin sekä SCR eli AdBlue. Veekmas-tiehöylissä on valmistajan mukaan käännetty voimansiirtojärjestelmä, jossa vaihteisto sijaitsee takimmaisena. Järjestelmän etuja ovat muun muassa hiljainen ohjaamo, helpottuneet huoltotyöt ja parantunut painojakauma. Voimansiirron sijoittelu ja konepeiton laskeva muoto takaavat hyvän näkyvyyden myös koneen taakse.

Vaihteistoa voi käyttää manuaalisesti tai automaattina. Vaihteenvalitsin on sähköinen. Maksimi ajonopeus on 50 kilometriä tunnissa. Ohjaus toimii 30 kilometriin saakka myös vivulla, mutta suuremmilla nopeuksilla on tartuttava ohjauspyörään.

Vantaan Veekmas FG 2428 6WD on varustettu jo tehtaalla keskusvoitelujärjestelmällä sekä, kuten jo mainittiin, Leica iCON iGG3 -koneohjausjärjestelmällä. Se pitää sisällään myös takymetri- sekä satelliittipaikannusominaisuudet.

Tehtaalta Tolosenmäeltä saadaan myös tarvittaessa yhteys koneeseen. Näin CAN-väyläpohjaisen IQAN-koneenhallintajärjestelmän dataa voidaan tutkia ja koneen ominaisuuksia ja arvoja säätää myös etänä.

Lue myös: Esa Halttunen – Kysyntää olisi, osia ja työvoimaa ei ja Vantaalla hiekkarallia reilu kuukausi

---

Seinäjoen kaupungin Veekmas FG 246

Seinäjoen kaupunki hankki runsas vuosi sitten uuden Veekmas 246 -tiehöylän. Vaatimuksina olivat kompakti koko sekä riittävä paino ja teho. Kone onkin noin metrin tavanomaista lyhyempi ja noin 15 senttimetriä matalampi. Moottorina on kuusisylinterinen Perkins, joka kahden turboahtimen avulla tuottaa 200 kilowatin tehon.

Kaikilla pyörillä vetävä tiehöylä on luonnollisesti sekä etupyörä että runko-ohjattu, joten lyhyt kone on kaupunkiolosuhteissa poikkeuksellisen ketterä.

Seinäjoella on tiehöylät todettu tarpeellisiksi työkoneiksi, ja kaupunki käyttääkin kahta omistamaansa konetta ympärivuotisesti. Kesäkaudella koneilla tehdään sorateiden kunnostusta ja ne ovat mukana myös uuden katuverkon rakennustöissä.

Talvella teiden talvihoito on tietysti pääosassa. Tarpeen mukaan ostetaan palveluita myös yksityisiltä urakoitsijoilta, joten kaupungin kaduilla voi olla samanaikaisesti neljäkin höylää liikkeellä. JM.