Uutiset

Työkoneet

Takasen laahalla soran nostoa jo kaksi vuotta

Ylivieskalainen Takanen MR Oy oli reilut kaksi vuotta sitten ongelman edessä.  Kiviainesten toimitus Kokkola-Ylivieska ratahankkeeseen vaati kapasiteetin kasvattamista. Toimitusjohtaja Juha Takanen päätyi Suomessa harvinaiseen ratkaisuun eli oman laahakaivukoneen ostoon (Lue linkin takaa lisää laahasta).

Liebherr HS 895 (työpaino noin 200 t) saapui Kannuksen Perälahden soranottoalueelle heinäkuussa 2013 (lue Konepörssi 8/2013) ja aloitti välittömästi soran noston. Nyt koneella on takana jo lähes 7000 tuntia ja heinäkuussa tänä vuonna kone oli siirretty vanhalle soranottoalueelle Sievin Jyrinkiin (kuva), mistä soran toimitus ratahankkeeseen jatkuu.

Takasen uusi lupa antaa kaivaa kahdeksan metrin syvyyteen vanhan montun pohjasta.

”Haimme tänne lupaa 20 metriin, mutta sitä ei saatu. Täältä on nostettu aiemmin joskus 70-luvulla, mutta omat maatutkatuloksemme näyttävät, että käyttökelpoista ainesta on varsin syvälle. Tällaisenaan tämä kuoppa on varsin ruma. Kun olemme nostaneet soran, tulemme maisemoimaan sen ja tähän tulee pienoisjärvi, jota kaikki lähiasukkaat voivat hyödyntää. Reunat luiskataan puskukoneella loiviksi tietokoneella tehdyn 3D-mallin mukaisesti. Maisemointivelvoite on jo soranottoluvassa”, aloittaa Juha Takanen.

Onkin järkevää nostaa vanhat soranottoalueet loppuun jo senkin takia, että uusille ei enää lupia tahdo saada.

Laahakaivukone Liebherr HS895 herätti Suomeen saapuessaan runsaasti huomiota, olihan se vuosikymmeniin ensimmäinen Suomeen myyty uusi laaha. Valmiita kuljettajiakaan ei kouluttamatta puikkoihin löytynyt. Juha sekä poikansa kykenevät molemmat ajamaan konetta, mutta pääasiallisesti sillä työskentelevät Matias Niemikorpi ja Arto Silver, joka oli työvuorossa Sievin vierailun aikana.

”Takanen haki koneen saatuaan toista laahan kuljettajaa. Ajoin kaivukonetta työkseni eli konetyypistä ei ollut mitään kokemusta, kuten ei taida olla kovin monella muullakaan kuskilla tässä maassa. Saksasta tuli tehtaan demokuljettaja opastamaan käyttöä. Mies oli myös laahaurakoitsija, joten tiesi mistä puhui. Tai oikeammin viittoi, sillä mies osasi vain saksaa. Vaijerijarrujen käyttöä hän opasti painamalla käsillään polvistani”, naurahtaa Silver ensikosketustaan laahakaivukoneen ajamiseen.

”Veto- ja nostovaijerien jarrutus jaloilla oli se vaikein osa oppia. Se vaati alussa todellista keskittymistä. Nykyään kärsii jo pitää radiotakin ohjaamossa päällä.”

Viime kesänä Liebherrin välipuomiin (kohtisuora puomi) iski salama. Kuljettajien vuoron vaihto oli juuri käynnissä. Toinen kuljettajista seisoi koneen ulkopuolelle ja toinen istui vielä ohjaamossa, kun isku puomiin tuli. Pamaus oli valtava ja moottori sammui välittömästi.

”Kyllä siinä kaikki pelästyimme. Salaman iskun seurauksena tietokone meni sekaisin kolmeksi tunniksi, mutta oikeni itsestään. Tosin kieli järjestelmässä muuttui osaksi ruotsiksi. Yksi anturi puomista kärvähti ja siitä ilmoitus tuli näyttöön selvällä länsinaapurin murteella. Kameran piuha lensi irti, mutta kamera jäi ehjäksi”, muistelee Takanen vuoden takaisia tapahtumia.

Kaksi vuotta Liebherr HS 895 on työskennellyt Kannuksen kahdella, Perälahden ja siitä 10 kilometrin päässä sijaitsevalla Hietajärven soranottoalueilla. Pääasiallisesti nostettu sora on mennyt Pohjanmaan ratahankkeeseen.

Siirtoja on kertynyt nyt Sieviin parkkeerauksen jälkeen kaikkiaan neljä.

”Liebherr lupaa neljä tuntia koneen purkuajaksi. Siihen me emme ole kertaakaan päässeet, mutta eipä siihen ole tarvettakaan. Tärkeintä on saada kaikki osat purettua ja kuljetettua ehjänä, joten ajalla ei ole merkitystä”, kertoo Takanen.

Viimeisin purku on taltioitu tarkasti valokuviin ja sen perusteella laaditaan manuaali seuraavia kertoja varten. Kone on tavallaan itsepurkava, eikä ulkopuolista nostokalustoa tarvita. Koneen välipuomi toimii nosturina esimerkiksi teloja ja peräpainoja  nostettaessa.

Viimeksi noin 70 tonnia painava ylävaunu jää seisomaan tukijalkojen varaan ja lavetti ajetaan alle. Takasen oman lavetin kantavuus on 75 tonnia. Osaksi siirrossa käytetään myös ulkopuolista autokalustoa.

”Purkuhommassa ei edes lavettikuskilta toivo harhaliikettä. Tukijalkojen varassa seisova ylävaunu on melko hutera ja kaatuu aika pienestä töytäisystä. Huolellisuus on valttia, kun siirtoja tehdään”, valistaa toimitusjohtaja.

Takanen kiteyttää yhteen lauseeseen vastauksen siitä, miten Liebherrin laaha on selviytynyt ensimmäisestä kahdesta vuodesta. ”Loistavasti on mennyt.”

Takanen on tyytyväinen tehtyyn investointiin ja laahalla on saatu nostettua ratatyömaalle tarvittava soramäärä ilman rikkoutumisesta aiheutuneita seisokkeja. Ja menekkiä on edelleen, sillä rakentaminen koko Kokkola-Ylivieska välillä jatkuu vielä vuoteen 2017 saakka. Kaksoisraiteen lisäksi soraa toimitetaan vanhan radan kunnostukseen.

Kuvassa Juha Takanen (vas) ja Liebherr Finlandin Petri Dubb Kannuksen Perämäen soranottoalueella vuonna 2013.

”Joitain hydrauliletkuja on uusittu. Manin (670 kW) dieselmoottoriin on uusittu termostaatteja, starttimoottori ja vesipumppu. Varsinaisesti koneen rakenteissa ei ole ollut ongelmia. Puomin päässä oleva kärkipyörä (kuva) tosin jouduttiin vaihtamaan, vaikka Liebherr lupaa sen käyttöiäksi 10 000 tuntia.

Ja luulen tietäväni syynkin. Olemme kokeilleet pää- ja vetovinsseissä tarvikevaijereitakin, jotka käsittääkseni kuluttavat kärkipyörää Liebherrin omia vaijereita nopeammin. Jatkossa emme käytä muita kuin Liebherrin omaa valmiiksi voideltua vaijeria. Kauhan kippivaijeri on asia erikseen, se täytyy vaihtaa viikottain ja siihen käy tarvikevaijerikin”, tietää Takanen.

Miehen mukaan koneessa on kaikkiaan reilut 300 metriä vaijeria.

Pohjanmaan ratatyömaa on ollut siis laahakaivukoneen suuri työllistäjä. Entäpä sitten, kun tämä hanke ei enää vedä soraa ja mursketta entiseen tapaan?

”Ydinvoimalan rakentaminen Pyhäjoelle olisi näin kiviainestoimittajan näkökulmasta tervetullut hanke”, lopettaa Takanen.

Lue seuraavaksi