Suurikuusikon kultakaivoksen rikastamo käynnistyy – Kultaharkkojen tuotanto alkamassa

Kaivospiirin alue on kooltaan 840 hehtaaria ja koostuu 16 eri maanomistajan maista. Valtion maata alueesta on kolmannes. Suurikuusikko sijaitsee Kittilä-Inari tien varressa, noin 50 kilometriä koilliseen Kittilästä. Keskellä erämaata.

Kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 1997 julistaman tarjouskilpailun tuloksena esiintymän osti ruotsalainen Riddarhyttan Resources AB. Vuonna 2003 yhtiö sai ympäristöluvat sekä avolouhokseen että maanalaiseen kaivostoimintaan. Vuonna 2005 ruotsalaiset myivät koko yrityksensä kanadalaiselle kaivosyhtiölle nimeltään Agnico-Eagle Mines Ltd. Suurikuusikon toiminnasta vastaa Suomeen rekisteröity tytäryhtiö Agnico-Eagle Finland Oy. Avolouhoksen kaivaminen alkoi kesällä 2006.

Suurikuusikon kultakaivoksen rakennustyöt Kittilässä ovat loppusuoralla yli 100 miljoonaa euroa maksaneitten valmistelevien töitten osalta. 200.000 tonnia malmilouhosta on jo kuljetettu avolouhoksesta ylös ja läjitetty odottamaan jauhatukseen ja rikastamoon pääsyä.

, ”Nyt lokakuun lopussa rikastusprosessissa toimii jo alkupää vaahdotukseen saakka. Loppupäätä eli liuotusprosessia laitetaan parhaillaan kuntoon. Vähitellen tässä päästään autoklaavia lämmittämään ja ensimmäisiä kultaharkkoja odotellaan valmistuvaksi lähiviikkoina”, aloittaa kaivosyhtiön suunnitteluinsinööri Jukka Brusila.

Vaikka kaivoksen aloittamiseen johtaneessa löydössä kultaa oli näkyvissä hippuina, ei kaivoksella kultaa pääse louhintavaiheessa ihailemaan eikä kivien kerääminen taskuihin montun pohjalta kannata. Ellei sitten omista omaa autotallin nurkassa kököttävää paineastiaa eli autoklaavia, joka on prosessissa tärkeä komponentti. Kulta on niin sanotusti piilossa arseeni- ja rikkikiisurakeitten sisällä.

Monimutkainen rikastusprosessi pitää sisällään vaahdotuksen, autoklaavissa tapahtuvan korkeapaineisen hapetuksen ja vielä kolmen vuorokauden pituisen syanidiliuotuksen, jonka jälkeen kulta saosteaan liuoksesta elektrolyyttisesti. 95 prosenttinen kulta valetaan paikan päällä noin 15 kilon harkoiksi. Ostajat hakevat noin 300.000 euron hintaisen harkon suoraan kaivokselta itse, omalla kuljetuksella ja omin turvatoimin.

Pari harkkoa päivässä

Kun rikastusprosessi on täydessä iskussa, on kaivoksen päivätuotanto yhdestä kahteen harkkoon päivässä. Rautatietä lopputuotteen kuljettamiseksi ei Suurikuusikkoon tarvitse rakentaa, sillä vuosituotanto on noin 4000-5000 kiloa kultaa. Määrä sopii lähestulkoon yhteen tynnyriin. Malmia tähän määrään pääsemiseksi pitää louhia vuodessa hiemen yli miljoona ja sivukiveä yhdeksän miljoonaa tonnia. Vaikka kaivoksen perustamiseen johtaneessa kivilöydöksessä oli silmin havaittavia kultahippuja, ei louhittava kulta ole etukäteen silmillä erotettavissa. ”Tähän mennessä kulta on ollut vain numeroina paperilla.

Sitä ei pysty malmista näkemään edes mikroskoopilla. Koeporausten perusteella geologit ovat laatineet esiintymästä tarkan kolmiulotteisen mallin, joka kertoo raakun ja malmin sijoittumisen. Paikalleen räjäytyksen jälkeen raakku ja malmi erotetaan tämän mallin mukaisesti. Malmiesiintymät sijaitsevat pohjois-etelä suunnan, pisimmillään kilometrin pituisissa laatoissa. Syvyyttä voi olla saman verran. Paksuus voi olla kuitenkin vain muutamasta metristä korkeintaan 20 metriin, joten tarkkuutta malmin ja sivukiven erottaminen vaatii ja tehdään geologin johdolla”, jatkaa Brusila.

Kultapitoisuus Suurikuusikon malmissa on noin viisi grammaa tonnissa. Kultahiukkaset ovat niin pieniä, että millimetrille niitä mahtuu jonoon yli 300 kappaletta. Ja näistäkin jonoja kannattaa kaivaa esille, sillä kullan hinta on pysynyt nyt talousmyllerryksissäkin hyvänä. Tyypillistähän on, että osakkeitten hintojen romahtaessa sijoitetaan kultaan. Lokakuun lopussa yli 800 dollarissakin käyneestä kullan hinnasta oli tultu hieman alaspäin. Lontoon metallipörssissä maksettiin 720,5 dollaria unssilta eli 18,8 euroa grammalta.

Avolouhoksesta tunneliin

Tällä hetkellä kaivosyhtiö vasta jo lähes kaikesta louhinnasta ja kuljetuksesta itse. Louhinnan avolouhoksella aloittanut Viprock Oy tekee kuitenkin alueella vielä pintamaitten poistoa. Tunnelissa louhetta kuormaa ja kuljettaa Tapojärvi Oy. Myös Hartikainen Oy oli alkuvaiheessa vahvasti mukana 2,5 miljoonaan tonnin louhintaurakalla. Kiveä käytettiin yhteensä 50 hehtaarin kokoisten rikastushiekka- ja syanidiliuotushiekka-altaitten pengertämiseen.

”Nyt tunnetut malmivarat ovat 18 miljoonaa tonnia ja ne riittävät 18 vuoden toimintaan. Alue on tutkittu niin tarkkaan ja hyvin, että kaivosyhtiö on voinut kirjata löydetyt malmit yhtiön varoiksi. Noin 500-600 metriin on pystytty tutkimaan tarkasti, mutta koereikiä on jo porattu yli kilometriin. Itse henkilökohtaisesti uskoo, että 18 vuoden jälkeen syvemmälle mennään.”

”Suurikuusikon avolouhos tulee valmistuttuaan olemaan noin 160 metriä syvä ja ulkomitoiltaan 1000×400 metriä. Tämä Suurikuusikon avolouhosvaihe kestää reilut kolme vuotta, jonka jälkeen puoli vuotta otetaan malmia pienemmältä Rouravaaran avolouhokselta. Nyt rakennetaan myös jo tunneliramppia, joka tulee ulottumaan noin 600 metrin syvyyteen. Kuilua ei tarvita nykyisten malmivarojen louhimiseen. Kuilu tulee ajankohtaiseksi vasta, jos mennään tästä syvemmälle.Tarkoitus on, että vuonna 2010 tunnelista aletaan louhia malmia. Vähitellen maanalainen osuus suurenee ja avolouhoksen osuus pienenee. Vuonna 2013 kaikki louhinta on siirtynyt maan alle”, valistaa Brusila.

Kaivoksella kalusto on järeää. Yhtiöllä on käytössä viisi Caterpillarin 777-louheautoa ja kaksi on vielä tilauksessa. Cat 385C-kaivukoneita on kaksi. Kaivosyhtiö työllistää noin 200 ihmistä ja tästä määrä ehkä vielä hieman tulee nousemaan. Rakentamisen ollessa kiivaimmillaan, työskenteli alueella yli 600 ihmistä. Kaivos onkin merkittävä työllistäjä Kittilässä. 60 prosenttia työntekijöistä kun on palkattu omasta kunnasta.

”Haemme maanalaiseen louhintaan koko ajan porukkaa lisää. Ammatti-ihmisiä ei oikein tahdo löytyä ja kokemattomampaakin porukkaa on nyt palkattu. Louhoksella tehdään ns. nelivuoroa eli 2×12 tuntia. Kaksi vuoroa lepää ja kaksi on työssä. Tämä tarkoittaa systeemiä, jossa on viikko töitä ja viikko lepoa. Maan alla tehdään 6.00-18.00 välisenä aikana kahta vuoroa. Ilmeisesti sielläkin siirrytään myöhemmin nelivuoroon. Ja tuo viikko työtä/viikko lepoa on itse asiassa myyntivaltti, jolla saa porukkaa töihin kauempaakin ”, sanoo Brusila.

Kaivoksen räjähdysainetoimittajan löytämiseksi käytiin tarjouskilpailu, jonka voitti espanjalainen Maxam Europe SA. Se käyttää kaivoksella Riogel-nimistä emulsioräjähdysainetta. Toistaiseksi aine tuodaan paikalle säiliöautoissa, mutta yhtiöllä on tekeillä oma tehdas kaivosalueelle. Yhtiö käyttää panostuksessa suomalaista työvoimaa.