Uutiset
Seulontaa kolmessa polvessa
Seulontaan erikoistuneen Maanrakennus P. Örn oy:n perustaja Pentti Örn (65 v) on onnellisessa tilanteessa yrityksensä jatkumisen suhteen. Molemmat pojat Jani ja Sami ovat olleet jo pitkään mukana; Jani toimitusjohtajana ja Sami häärii seula-asemalla. Myös tytär on osakkaana. Mutta ei siinä vielä kaikki. Kolmas sukupolvikin on hienosti edustettuna, kun Janin tytöt Netta ja Mila ovat hekin jo vahvasti läsnä jokapäiväisessä toiminnassa.
Yrityksen perustaja Pentti Örn on ilmeisen tyytyväinen, kun nykyään toimitusjohtajana työskentelevä Jani ja hänen tyttärensä Mila ovat jatkaneet perinteitä. Myös kuvasta puuttuvat Janin veli Sami sekä Milan sisko Netta ovat töissä perheyrityksessä.
Tänä vuonna 35 vuotta täyttänyt perheyritys alkoi yhden kaivurikuormaajan ja yhden miehen toiminimenä, kun Pentti hankki International-merkkisen kaivurin itselleen vuonna 1982. Kalustoa sekä henkilökuntaa tuli nopeasti lisää ja yhtiömuodoksi vaihdettiin osakeyhtiö vuonna 1989. Yrittäjäksi ryhtymistä edelsi pitkä käytännön kokemus maarakennus- ja kuljetusalasta.
Pentti Örn kävi nuoruudessaan komennuksilla Libyassakin. Kuva on vuodelta 1980. Ilmeisesti Vesi-Pekan töissä syntyi hyvä suhde International-kaivuriin, kun mies aloitti oman yritystoimintansa vuonna 1982 samanlaisella koneella.
”14-vuotiaana aloitin työnteon Ventoniemi oy:ssä hallin lattioiden lakaisijana. Autot ja koneet kiinnostivat alusta pitäen. Kuorma-auton ratti tuoksui hyvälle. Pääasiallisin opiskelupaikkani on ollut kova elämänkoulu, tosin autoasentajan paperit minulla on. Oy Vesi-Pekan (myöhemmin Vesi-Pekka oy) töissä kävin komennuksella jopa Libyassa, missä Vesi-Pekalla oli 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa paljon eri projekteja. Niin ikään 80-luvun alussa, juuri ennen yrittäjäksi ryhtymistä, olin Vietnamissa mukana rakentamassa satama-allasta Vesto oy:n urakassa. Kiviautoakin on tullut ajettua muun muassa metrotyömaalla Helsingissä, rakennusten pohjia on kaivettu ym. Voi sanoa, että nuoruusvuodet kuluivat minulla sutjakkaasti kovan työnteon merkeissä”, valottaa Pentti monipuolista työhistoriaansa.
Eväät oman yrityksen perustamiseen syntyivät kuin varkain.
”Yrittäjäksi ryhtyminen oli vielä minun aloittaessani mahdollista ilman kaupallista koulutusta. Nykyään ei vastaava kuvio enää onnistuisi. Kauppakoulu olisi kyllä minunkin aikanani pitänyt käydä, mutta kun työnteko suoritusportaassa kiinnosti enemmän”, miettii Pentti Örn.
Samalla hän jakaa kiitokset pitkään yrityksen palveluksessa viihtyneelle Tarja Forssténille, joka hoitaa konttorilla monenlaisia paperitöitä, kuten laskutusta.
”Tarjouksetkin tein aikanaan sanelemalla puhelimessa Tarjalle tiedot. Minä en osaa käyttää tietokoneita, rahat nostan seinästä ja maksan käteisellä kaupassa. Olen vanhan kansan mies”, virnistää Pentti.
”Muutenkin meillä on osaava henkilökunta. Seula-asemilla ovat miehet, jotka osaavat tarpeen vaatiessa myös korjata ja huoltaa laitteet itse.”
Pentti ja yrityksessä säilytetty vähän vanhempi ajokki.
Hei me seulotaan
Seulominen on nykyään Örnin pääasiallinen toimenkuva. Kaksi Metson seulaa kiertää Fortumin eri kohteissa polttolaitosten pohjakuonaa seulomassa. Loppukesällä toinen oli töissä niinkin kaukana kuin Liettuan Klaipedassa. Kuonan seulonnan lisäksi Powerscreenin 3-tasoseula tuottaa hiekkalajikkeita märkäbetoniasemille sekä Fescon oy:n kuivalaastitehtaaseen. Edellä mainittujen lisäksi käytössä on vielä yksi rumpuseula.
”Seulomisen aloitin tosissani vuonna 1996. Sitä ennen oli jo harjoiteltu Remu-seulalla, josta tosin myin sitten osuuteni pois. Nyt tosiaan neljä seulonta-asemaa ovat jatkuvassa työssä.”
Erittäin pitkä työsuhde P. Örnillä on juuri edellä mainitun Fesconin Hyvinkäällä sijaitsevan rakennusalan kuivatuotteita valmistavan tehtaan kanssa.
”Betonihiekkojen seulonnat aloitin Fesconille vuonna 1996. Tälläkin hetkellä kaksi pyöräkuormaajaa on vakituisessa työssä tehtaalla. Kannamme hiekat varastokasasta tuotantoon ja valmiit tuotteet varastoon, joko lavatavarana tai suursäkeissä. Myös autojen lastaus kuuluu meille. Ajamme kesäaikaan kasettiautoilla seula-asemalta hiekkaa tehtaan varastoon talvea varten”, kuvailee Pentti pitkään jatkunutta yhteistyötä.
Kaksi pyöräkuormaajaa on jatkuvasti töissä Fesconin kuivalaastitehtaassa, missä kantamista ja lastaamista riittää. Vuodessa tunteja pyöräkuormaajan mittariin voi kertyä jopa yli 4 000.
Volvoja Volvoja
”Meillä on 11 Volvo-pyöräkuormaajaa ja neljä kasettiyhdistelmää, nekin Volvoja. Ensimmäisen Volvoni ostin Timo Mörskyltä vuonna 1996 ja siitä asti olemme tehneet konekauppaa, joka Volvon kanssa on aina sujunut jouhevasti. Volvon huolto toimii toisella puolella katua, joten silläkin on merkitystä, että apu on tarpeen vaatiessa lähellä.
Volvo L220H.
Kai me sitten olemme vahvasti Volvo-talo”, virnistää Pentti.
Volvo-pyöräkuormaajat ovat siis Örnien luottokoneita. Uusin hankinta on Stage IV -yhteensopiva L220H, joka edustaa Volvon uusinta mallisarjaa.
”Kuljettajat meillä eivät ole oikein muita merkkejä hyväksyneet, vaikka niitä aina joskus on koeajettukin. Kestävyys Volvoissa on hyvä. Ajamme parhaimmillaan koneilla pitkälti yli 20 000 tuntia ennen vaihtoa, valottaa Pentti Örn.
P. Örn oy työllistää hieman alle 20 henkilöä ja tarpeen mukaan muutamia vuokramiehiä. Jani Örn arvioi, että vuositasolla seulotaan noin 200 000 – 400 000 tonnia betonisoraa ja jätteitä. Liikevaihto edellisellä tilikaudella oli 3,2 miljoonaa euroa.
Tää on niin mun juttu
Mila Örn on harvinainen nuori nainen. Perheyrityksessä kasvaneelle tytölle uranvalinta oli helppo. Isosisko Netta on valinnut konttorityöt ja muut yrityksen askareet, mutta Mila haluaa tehdä työtä autojen ja koneiden kanssa. Viime kesä meni Volvo 150:n puikoissa seulonta-asemalla. Mila opiskelee toista vuotta logistiikka-alaa Riihimäellä (Hyria koulutus). Logistiikan perustutkintoon tähtäävä koulutus on kolmevuotinen.
Mila Örn ison pyöräkuormaajan ohjaamossa herättää kunnioitusta. Takana on yksi kesä seula-asemalla työskentelyä. Uusimman hankinnan eli Volvo 220H:n puikkoihin nuori nainen kiipeää kuvissa ensimmäistä kertaa. Kaikki muut Örnin pyöräkuormaajat on toimitettu kuormaajan kaksivipuohjauksella, mutta uusi 220H otettiin joystick-hallinnalla. Varusteena myös vipuohjaus vasemmalla eli ohjauspyörään ei lastatessa tarvitse koskea.
”Olen ainut tyttö 20 pojan lisäksi meidän kurssillamme, ja aika ajoin poikien jutuissa on kyllä kestämistä. Tosin heiltä saan apua helposti sellaisissa töissä, joissa omat voimat
Mila seulaverkkoja vaihtamassa kesällä 2018.
eivät riitä. Tyttökaverit taas ovat hieman ulkona näistä auto- ja koneasioista. Moni on ihmetellyt, miksi valitsin näin miehisen alan. Mutta ei se minua haittaa, sillä tämä on niin mun juttuni”, aloittaa Mila.
”Koulutuksessa parasta on se, kun hallilla puuhataan autojen ja koneiden kanssa jotain. Teoriatunnit ovat hieman tylsempiä. Koulutuksen aikana saan ammattikortin, vaikka vielä minulla ei ole edes henkilöauton ajokorttia. Mopoautolla olen huristanut kouluun. Nyt tosin aion hakea ikäpoikkeuslupaa ajokorttia varten.”
”Kesällä pääsin ensi kertaa kunnolla tekemään käytännön töitä montulla. Setäni Sami on opettanut minulle lastaamista ym. ja osallistuin seulaverkkojen vaihtoihinkin työpäivän jälkeen. Koneiden ajaminen on helppoa ja kevyttä, sopii tytöillekin erinomaisesti. Huoltohommat ja juuri vaikkapa seulaverkkojen nostelut vaativat sitä fysiikkaa vähän enemmän. Minä en kyllä anna helposti periksi”, jatkaa Mila.
”Meillä kaikki lapset ja lapsenlapset on istutettu koneiden ohjaamoon pienestä pitäen. Milakin on saanut tuntumaa alaan jo alta kouluikäisestä lähtien. Nykyiset maarakennuskoneet esiohjauksineen ja muutenkin kevyine hallintalaitteineen sopivat tytöille ihan yhtä hyvin kuin pojille. Valitettavasti alaa pidetään kuitenkin edelleen varsin miehisenä. Ja toki alalle tulevien naisten ja tyttöjen pitää osata sopeutua yleensä aika miesvoittoisiin työporukoihin”, jatkaa isoisä Pentti Örn.
”Mutta kyllä tämä lämmittää mieltä, että lapsenlapsetkin ovat kiinnostuneita jatkamaan isoisän jalanjäljissä.”
Lue seuraavaksi
