Puskukoneet pakkasessa

Nyt kun pakkanen paukkuu nurkissa ja nivelissä, on hyvä aika palauttaa mieliin yksi härkäpäinen yritys lähes kolmen vuoden takaa. On ihmisiä, jotka eivät pientä 40 asteen pakkasta pelkää.

Maaliskuussa 2013 viisihenkinen miehistö lähti ylittämään Etelämannerta pohjoisesta etelään. Koiravaljakoilla tai suksilla ei enää edetty, vaan letkaa veti kaksi erikoisvarusteltua Catin D6Ns-puskukonetta. Vaan kuinka sitten kävikään?

Seuraavassa tarinaa vuodelta 2013. Koko tarina on luettavissa Konepörssistä 5/2013 tai Lehtiluukusta.  Katso kuvia reissusta tästä. Youtube-kanavalle klikkaat tästä.

(Julkaistu maaliskuussa 2013)

Kaksi erikoisvarusteltua Catin D6Ns-puskukonetta ylittävät viisihenkisen miehistön kanssa parhaillaan Etelämannerta pohjoisesta etelään. Ne tulevat napa-alueen ankarassa talvessa kohtaamaan alimmillaan jopa epäinhimillisiä -80 asteen pakkasia. Jos ennen tutkimusmatkailijat kulkivat koiravaljakoilla ja lumikengillä, niin nyt uhkarohkean retken onnistuminen on kiinni puskukoneista. Koneiden rikkoutuminen kesken matkan tietäisi pahimmillaan kesän odottelua mukana hinattavissa asuinkonteissa. Kyseessä on näkövammaisille rahaa keräävä maailman kylmin reissu ”The Coldest Journey”.

Startti retkelle tapahtui maaliskuun 21. päivänä tänä vuonna. Perillä etelämantereen etelärannikolla retkikunta tulee toivottavasti olemaan syyskuussa 2013. Pois napajäältä on pääsy vasta helmikuussa 2014, kun laiva saapuu hakemaan miehiä ja varusteita. Kylmin reissu kestää siis yhteensä yli vuoden päivät.

Puskukoneet vetävät mukanaan paitsi miehet myös kaiken matkan aikana tarvittavan rekvisiitan ruuasta vessapaperiin. Retkikunta kutsuu puskonetta ja sen hinaamaa konttiryhmää jääjunaksi ”icetrain”.

3200 kilometrin reitti kulkee Etelämantereen pohjoisrannikolta etelään. Jos kaikki menee hyvin, retkikunta saapuu McMurdoon lokakuussa tänä vuonna. Jos kaikki menee huonosti eli koneet särkyvät matkalle, jäävät miehet odottelemaan kontteihin kesää keskelle napajäätikön ankaria olosuhteita. Petolliset railot (high crevasse risk) vaanivat retkeläisiä etenkin molempien rannikoiden tuntumassa.

Yli 3000 kilometrin pituista retkeä johtaa nyt arktisista alueista ja vuorikiipeilystä runsaasti kokemusta omaava Brian Newham oik. (54 v.). Cat-puskoneiden ajamisesta ja huollosta vastaavat Englannin maahantuojan Finningin henkilökuntaan kuuluvat Richmond Dykes (30 v.) ja Spencer Smirl (28 v.). Miehet ovat olleet mukana jo koneiden varusteluvaiheessa ja tuntevat koneiden tekniikan. Pienenkin huollon tai korjauksen tekeminen viiltävässä ja tappavassa kylmyydessä vaatii kyllä vahvaa henkistä kanttia. Tätä miehiltä onkin tutkittu lukuisissa testeissä

Kun edellä mainittujen lisäksi porukkaa täydentävät vielä monelaisia seikkailuja läpi käynyt Ian Prickett (34 v.) ja lääkäri Rob Lambert, on tämä kuolemaa halveksiva ryhmä koossa.

D6Ns-puskukoneet ovat kokeneet melkoisen varustelun. Koko lämmitysjärjestelmä on laitettu uusiksi ja koneen takaa löytyy vetopiste konteille sekä myös vinssi. Koneen puskulevyyn on kiinnitetty aisa, jonka tehtävänä on estää konetta putoamasta railoon, jos sellainen telan alle osuu. Telalappuihin voidaan tarpeen vaatiessa kiinnittää piikit.

Alunperin retkikunnan johtajan Sir Ranulph Fiennesin piti hiihtää koko matka puskoneiden edellä ollen näin ensimmäinen ihminen, joka on kulkenut omin avuin talvisaikaan Etelämantereen halki. Ruotsin talvessa testit menivät vielä hyvin, mutta Fiennes palellutti sormensa vakavasti  jo pari viikkoa ennen lähtöä. Pettymys oli luonnollisesti suuri, kun mies joutui vaihtamaan Etelänavan kylmyyden Englannin koleuteen.

Fiennes on tehnyt elämänsä aikana lukuisia ainutlaatuisa tempauksia, joiden joukossa muun muassa useita naparetkiä ja tutkimusmatkoja. Fiennes on myös vanhin mies, joka on koskaan kiivennyt Mount Everestille. Sen hän teki vuonna 2009 ollessaan 65-vuotias.  Guinnesin ennätyskirja luonnehtii miestä merkittävimmäksi elossa olevaksi tutkimusmatkailijaksi.

Ensimmäisen osuuden pohjoisrannikolta navalle on laskettu kestävän 84 päivää. Navalta etelärannikolle kuluu vielä parisen kuukautta eli 61 päivää. Jos kaikki menee kuten on suunniteltu. Päivittäiseksi siirtymätavoitteeksi on otettu 35 kilometriä.

Oman haasteensa sekä miehille että koneille asettaa myös korkeudesta johtuva ohut happi. Keskimäärin käytettävä reitti kulkee 3000 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Kun aikamme legendaariset naparetkeilijät Roald Amundsen ja Robert Falcon Scott vuosisadan alussa valloittivat samoja alueita, ei kotona tiedetty miehistä retken aikana mitään. Kaikki raportointi tehtiin matkan jälkeen ja kovin pitäviä todisteita navalla käymisestä oli vaikea edes esittää.

Toista on nyt. Naparetki on varustettu tietokonein, netti- ja GPS-yhteyksin sekä kameroin. Etenemistä voi seurata jopa reaaliakaisella kartalla. Retkikunnan nettisivuja sekä Facebook-tiliä seuratessa tekee mieli laittaa karvalakki päähän ja kintaat käteen. Tunnelma välittyy hyvin. Jokainen pääsee näin osaksi tätä rohkeiden miesten vaivalloista taivallusta.

Etelämannerta ylittävä retkikunta kuljettaa reissullaan mukanaan kaiken tarvittavan materiaalin. Ja vie sen myös aikanaan pois navalta, mukaan lukien matkalla syntyneet roskat ja ihmisten jätöksetkin. Molemmat puskukoneet vetävät alussa noin 55 tonnin lastia, joka tietenkin kevenee, mitä pidemmälle sysimustaan kylmyyteen edetään.

Kaikki mukaan otettu tavara on tarkkaan laskettu.

Esimerkiksi vessapaperia on mukana 165 rullaa, mikä tekee yhden rullan jäsentä kohti joka toinen päivä. Ja tarkemmin laskettuna noin 12 arkkia per mies per päivä. Tosin Fiennesin poisjääminen tarkoittaa sitä, että kaikkea on nyt hieman enemmän muille tiimin jäsenille.

Kysymys, joka herää vääjäämättä on, mitä sitten jos puskukone tai puskukoneet hajoavat totaalisesti keskelle talvista napajäätikköä. Toinen mekaanikoista ja kuljettajista eli Spencer Smirl vastaa.

”Jos näin onnettomasti kävisi, että molemmat puskukoneet hajoaisivat retken ensimmäisellä puoliskolla, niin joutuisimme jäämään talveksi konttiin odottamaan kesää. Lentokoneet eivät pimeään ja kylmään talviaikaan napajäätikölle tule. Meillä on kaikki tarvikkeet talvesta selviytymiseen, joskin se tulisi olemaan henkisesti kova paikka”, Kertoo Smirl.

Näin siinä sitten lopulta kävi.