Uutiset
Marko Paavola luottaa keltaiseen
Visuri & Paavola oy operoi Kalajoella pyöräkuormaajilla, kurottajilla ja trukeilla erilaisissa palvelutehtävissä. Pääasialliset työt edellä mainituille konetyypeille löytyvät sataman yrityksistä. Myös Junnikkalan saha on trukkikaluston merkittävä työllistäjä. Talvikunnossapitoa tehdään muun muassa kaupungille ja rivitaloyhtiöille. Hieman harjoitetaan myös maa-ainesten myyntiä. Konekaupoissa luotetaan pitkäjänteiseen suhteeseen JCB-maahantuojan, Mateko oy:n kanssa ja keskittämällä pääosin yhteen merkkiin taataan palvelun taso sekä työlaitteiden ristiinkäyttö. Yrityksen nykyinen toimitusjohtaja on Marko Paavola ja perustaja on edesmennyt Markon appi Timo Visuri.
Marko Paavola on luotsannut appiukkonsa 80-luvulla perustamaa yritystä nousujohteisesti eteenpäin. Yksi merkittävä rooli töiden ja työmaiden menestyksekkäällä hoitamisella on osaavan henkilöstön lisäksi luotettavalla kalustolla. Sekä pyöräkuormaajissa että kurottajissa on JCB vakiintunut käyttöön.
Toiminimellä alkanut yrittäminen ulottaa juurensa 80-luvun puoliväliin. Maatalon poikana traktorin puikoissa konekokemusta hankkinut, vuonna 1970 syntynyt Marko kävi yrityksessä ensimmäistä kertaa kuskina jo 90-luvun alussa. Kalustossa oli tuolloin yksi liukuohjattu Bobcat-pienkuormaaja ja Lundberg-merkkinen runko-ohjattu pyöräkuormaaja. Tie vei armeijan kautta muihin töihin ja comeback Timon töihin koitti vuonna 1997.
”Ajattelin silloin, että ajelen koneita vähän aikaa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Osakeyhtiö Visuri & Paavolan perustimme Timon kanssa vuonna 2001 eli silloin aloin appeni yhtiökumppaniksi. Tuolloin kävimme palvelemassa eri rakennusyhtiöitä ja myös lumityöt sekä hiekoitukset olivat tuolloin paletissa”, aloittaa Marko Paavola.
”Kurottajatyöt Kalajoen satamassa sijaitsevalle konepajalle alkoivat jo 90-luvun alussa ja siitä saakka olemme olleet siellä eri tehtävissä yhtäjaksoisesti.”
Satamassa JCB-kurottajista otettiin jo tuolloin niin sanotusti ”kaikki irti”. Kurottaja oli 30 vuotta sitten vielä melko tuntematon laite Pohjanmaallakin. Visurilla oli näkemystä ja uskoa ketterälle sekä ulottuvalle konetyypille.
”JCB:n tehtaan miehet kävivät tuolloin satamassa, tarkoituksenaan tehdä artikkeli suomalaisesta urakoitsijasta. Katselivat hetken aikaa työntekoamme ja sanoivat, ettei tätä voi missään julkisesti esitellä. Sen verran suurilla kuormilla ja koneiden äärirajoilla kun tehtiin hommia”, nauraa Paavola.
Visuri & Paavola oy:n kuljettaja Mikko Ojala lastaa joulukuun 2018 puolivälissä JCB 437 HT -pyöräkuormaajalla (14,5–17,8 t/136 kW) Ari Harmaalan ajamaan Marive oy:n täysperävaunuyhdistelmään 50 tonnia rypsirouhetta Kalajoen satamassa. Rouhe on siirretty traktoreilla laivasta varastoon sisälle halliin. Lavan laitakorkeus on noin neljä metriä. Satamassa on käytössä useita kärkikippaavia kauhoja tilavuuksilla 5–8 kuutiometriä. Kuorma lähtee kohti Ylivieskassa sijaitsevaa rehutehdasta. Käsiteltävät raaka-aineet pöllyävät ja koneiden jatkuva pesu sekä ilmansuodattimien ja jäähdytinkennojen puhdistus on ensiarvoisen tärkeää.
Timon menehtyminen sairauskohtaukseen vuonna 2009 oli kova paikka koko perheyhteisölle. Eläkehommiakin jo suunnitelleelta yrittäjältä ja vanhan kansan kovalta työmieheltä jäivät joutopäivät viettämättä.
”Meillä oli tuolloin molemmilla omat asiakkaamme. Useita Timon vastuulla olleita en ollut ikinä edes nähnyt. Työntekijöille annan kaiken kunnian tuon ajanjakson läpiviemisessä. He ottivat työmailla lisävastuuta hienosti ja homma saatiin jatkumaan.”
Yrityksen suurin kauha on Reko-koneen valmistama, ja sen tilavuus on hulppeat 15 kuutiometriä. Sitä käytetään muun muassa kasvuturpeen lastauksessa laivoihin, mutta se käy myös suurimalle osalle rehuja. Täyteen lastattuna paino on noin 9–10 tonnia. Pääosin sitä käytetään 457:ssa, mutta joskus myös 437-mallissa. Peräpunttia ei kummassakaan ole kasvatettu. Isomman koneen perä ei edes nouse, pienemmän koneen takarenkaat ovat sen sijaan jo välillä ilmassa. Kahdessa vuorossa kahdella pyöräkuormaajalla käsitellään yksi laivalastillinen eli noin 10 000–15 000 kuutiota Pohjois-Pohjanmaan soilta peräisin olevaa kasvuturvetta.
Nykyisin Marko ei enää juurikaan koneiden ohjaamoon ehdi nousemaan. Aika kuluu olemassa olevien töiden pyörittämiseen ja työmaiden hankintaan. Kovaa koko ikänsä työskennellyt appi ei juuri lomailemaan ehtinyt, Marko tekee tietoisesti toisin.
”Voin kyllä tästä lähteä parin viikon lomallekin, työntekijät pyörittävät jokapäiväiset hommat hienosti. Eivät edes lähettele loman aikana whatsup- tai muita viestejä. Laskutus on se, mikä alkaa ensimmäisenä tökkimään”, toteaa Marko korostaen loman merkitystä henkisen ja fyysisen jaksamisen kannalta.
Yhteensä vakituista henkilökuntaa on Paavolan palveluksessa 15 ja edellisen tilikauden liikevaihto oli noin 1,3 miljoonaa euroa. Päättyvälle kaudelle kasvu tulee olemaan noin 20 prosenttia. Konekanta käsittää 25 yksikköä, niistä peräti 11 kappaletta on JCB:tä.
Leppälä hoitaa
Visuri & Paavola on tehnyt yhden ja saman miehen kanssa konekauppaa jo 31 vuotta. Kun henkilökohtainen kemia on ollut kohdallaan, ja kaikki asiat hoidettu esimerkillisen nopeasti sekä asiallisesti, ei ole ollut syytä hötkyillä puoleen ja toiseen. Pohjois-Suomesta vastaava, Mateko oy:n Harri Leppälä myi ensimmäisen Bobcatin Timolle vuonna 1987 ja ensimmäiset, tuolloin Ekströmin koneliikkeen edustuksessa olleet JCB:t tulivat taloon 90-luvun alussa. Siitä lähtien JCB:n keltaista väriä onkin Pohjois-Pohjanmaalla tunnustettu uskollisesti.
Mekaanisesti kestäviksi koetut englantilaiskoneet saavat Paavolalta kiitosta. Miehen mielestä koneissa yleistynyt, yltiöpäinen sähkön ja sähkökomponenttien käyttö on JCB:ssä järkevällä tasolla.
”JCB:n pyöräkuormaajat ja kurottajat ovat osoittautuneet luotettaviksi koneiksi, joista kuljettajatkin pitävät. Leppälän Harri on myös sellainen henkilö, jonka kanssa on helppo tehdä kauppoja. Toki koneiden hinnoilla ja ominaisuuksilla on painoarvoa, mutta suurin merkitys on henkilöllä, joka niitä myy. Osalla kauppiaista on liian päällekäyvä tyyli. Messuillakin kun juttelee eri kauppamiesten kanssa, niin aika nopeasti huomaa kohtaavatko kemiat ollenkaan”, valistaa Paavola.
Samaan hengenvetoon Marko toteaa toki seuraavansa markkinoita ja tarjontaa laajasti ja päivittävänsä tietoutta muistakin merkeistä muun muassa ammattilehtiä lukemalla.
”JCB:n sortimentti on myös meille sopiva. Englantilaisvalmistaja pystyy tarjoamaan lähes kaikki konetyypit ja kokoluokat mitä me tarvitsemme, isoja teollisuustrukkeja lukuun ottamatta.” Mielenkiinnolla Marko kertoo odottavansa Brexitin vaikutuksia esimerkiksi koneiden hintoihin.
Satamassa ja sahalla
Visuri & Paavola on tehnyt Kalmarin trukeilla urakointia 60-luvulla perustetulla, Junnikkalan isoihin tukkeihin keskittyvällä sahalla Kalajoella yli 10 vuotta. 12 ja 15 tonnin trukeilla puuniput siirtyvät tuotannosta välivarastoon tai kuivaamoon sekä kuivaamosta varastoon. Isompi trukki vie neljääkin valmista nippua kerralla. Tukkikentän operointi on toisella urakoitsijalla.
Tuomas Tolonen etualan 12 tonnin Kalmarin trukissa käsittelee Junnikkalan sahalla kuivaamoon menevää tavaraa. Yksi yrityksen nuorimmista kuljettajista eli Konsta Nikula 15-tonnisen puikoissa vie valmiita paketteja varastoon odottamaan lastausta. Jokaisen nipun paikka näkyy koneiden ohjaamon tietokonenäytöltä, minkä mukaan kuljettajat tekevät siirrot. Yrityksen kuljettajien keski-ikä on 30–40 vuoden välillä. Pysyvyys on ollut hyvä ja vaihtuvuus pientä.
”Työt täällä pyörivät kahdessa ja joskus kolmessakin vuorossa. Trukkien koko kasvaa vuosi vuodelta, kun tehokkuutta haetaan lisää. Täältä viedään puuta muun muassa useaan Euroopan maahan sekä Kiinaan ja Japaniin, joten nippuja riittää siirrettäväksi”, sanoo Paavola.
1960-luvulla avatussa Kalajoen satamassa liikkuu sitten runsaasti Visuri & Paavolan keltaisia koneita, joiden hetkellinen tarve vaihtelee tietenkin lastattavana tai purettavana
Sataman halleissa bulkkitavara pyritään varastoimaan mahdollisimman korkeisiin kasoihin. Markon pikkuveli Tomi Paavola työntää JCB 457 -pyöräkuormaajalla (19,6–24,6 t/193 kW) ja korttauspuomin avulla kauraa kasaan. Eri bulkkitavaroille pitää olla omat työvälineensä, jotta sekoittumista ei tapahdu. Käsiteltäviä nimikkeitä on useita rehuraaka-aineista kasvuturpeeseen. Paavolan JCB:t ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kuormaajan joystick-hallinnalla.
olevien laivojen mukaan. Miehiä on yleensä alueella töissä kahdeksan. Jutun teon hetkellä satamassa oli töissä neljä pyöräkuormaajaa ja kaksi kurottajaa. Satamassa tehdään runsaasti maatalouteen liittyvää bulkkitoimintaa.
”Täällä olemme työskennelleet lähes koko yrityksen toiminta-ajan erilaisia konepalveluita tarjoten. Vuonna 2007 toiseksi satamaoperaattoriksi tuli vaasalainen oy Blomberg Stevedoring ab ja siitä lähtien olemme toimineet heidän konepalveluyksikkönään. Teemme rehuraaka-aineiden kuten rypsin ja melassileikkeiden käsittelyä. Tavara tulee laivoilla bulkkina, operaattorin omat Mantsiset purkavat sen kahmarilla traktoreihin ja ne vievät sen varastohalleihin. Me lastaamme pyöräkuormaajilla tavaraa sitten varastoista autoihin vietäväksi rehutehtaille. Valmiita rehuja käsitellään vientiin. Nykyään täältä viedään myös kuitupuuta muun muassa Ruotsiin ja Puolaan ja sekin myös kasvatti meidän toimintaamme täällä”, kertoo Paavola sataman työnkuvasta.
”Muutama vuosi sitten tänne laivattiin tuulimyllyjä, joiden osien käsittelyssäkin olimme mukana.”
Suomalaiset turvetuotantoyritykset laivaavat Kalajoelta kasvuturvetta vientiin ja sitä käsitellään myös Visuri & Paavolan JCB-kalustolla. Viljan vastaanotto ja lastaus laiturille ajaviin traktoreihin kuuluvat nekin yrityksen vastuulle.
”Yksi laiva ottaa viljaa keskimäärin kolme miljoonaa kiloa. Lastaus kestää sellaiset 8–10 tuntia. Toinen urakoitsija siirtää viljaa kolmella traktorilla ja kippaa sen metalliseen kehikkoon, josta Mantsinen sitten lastaa tavaran laivaan. Sateella ei näitä hommia voi tehdä, ja pahimmillaan laiva joutuu odottamaan laiturissa sään poutaantumista päivien ajan.”
Halleihin eri materiaaleja kortataan korkeaan kasaan pyöräkuormaajaan kiinnitettävällä korttauspuomilla, jonka päässä on puskulevyä muistuttava työlaite. Jokaiselle materiaalille on oma korttauslaitteensa, sillä puhtaus on ensisijaisen tärkeää. Materiaalit eivät saa sekoittua keskenään. Erikoistyölaitteita on muitakin. Esimerkiksi säiliöautojen lastaukseen on käytössä suppilokauhat hydraulisella luukulla.
Yrityksen vanhin kurottaja on vuodelta 2004 peräisin oleva JCB 540-140. Noin 14 metriin nostava, Timo Visurin nimeä kantava kone pysyy Paavolan mukaan ikiaikaisesti yrityksen kalustossa. Se on edelleen kohtuu täydessä käytössä satamassa. ”Tämä on viimeinen kone, jonka Timo ennen menehtymistään yritykseen osti. Sillä on siis tunnearvoa”, valistaa Marko Paavola.
Kalusto kasvoi kerralla
Blomberg Stevedoringin töiden lisäksi konepalveluita tarjotaan kaikille sataman toimijoille.
”Kalajoen kaupunki osti taannoin konepajakiinteistön ja samalla myyntiin tuli SSAB:n satamassa käytössä ollutta kalustoa yhtenä pakettina. Minä tein kaupat, johon kuului
Tällä Valmetilla siirtyy hieman isompikin taakka.
muun muassa trukkeja, kaksi vetomestaria, saksilavoja ja kuukulkijoita. Ja erikoisuutena iso Valmetin 52 tonnin nostokyvyn omaava trukki. Tätä armeijaa on työllistetty täällä satamassa eri töissä. Ab A. Häggblom oy on vuokralla vanhassa konepajakiinteistössä. He kunnostavat siellä raskaita komponentteja, kuten kaivoskoneiden kauhoja ja kiviautojen lavoja. Avustamme vetomestareilla tarpeen mukaan niiden siirtämisessä.”
Satamassa on myös paljon muitakin toimijoita kuten SYKE (Suomen ympäristökeskus), jonka öljyntorjuntakalustossa on siirtämistä ja lastaamista tarpeen ilmaantuessa. Myös palolaitoksella on alueella varastoja. Samaan kiinteistöön kunnostetaan parhaillaan yritykselle niin ikään kaupungilta vuokrattua 800 neliömetrin hallitilaa.
”Saadaan enemmän kalustoa katon alle. Nykyiset AdBlue-laitteet eivät pane pahakseen lämpimästä starttaamista”, virnistää Marko.
”Huoltoja ja korjauksia tehdään myös Meinalan teollisuusalueella sijaitsevalla hallillamme. Moni kuljettajamme omaa erittäin hyvät taidot myös korjaamolla, joten vaativiakin remontteja pystymme tekemään. Tosin nykykoneissa tarvitaan välillä sitä läppärimiestä. Silloin turvaudutaan tietenkin maahantuojien omiin huoltoihin”, päättää Paavola.
Suppilokauha säiliöautojen lastaukseen.
Kuvan mekaanisella, maailman vanhinta keksintöä eli vipuvartta hyödyntävällä laitteella tasataan puunippujen päät ennen laivaan lastaamista. Kalajoen satamassa Mantsinen laskee puunipun tämän ”liskuksikin” nimetyn laitteen sisään ja tasauksen jälkeen pois. Öljyvuotoja ei tarvitse pelätä.
Erikoistöihin erikoislaitteet. Tällä pyöräkuormaajaan kytkettävällä ”kaapparikauhalla” vedetään minkki- ja kettutarhojen alta jätökset talteen. Paska homma, mutta tulipa tehtyä.
Lue seuraavaksi
