Liebherr osa 3 – Werk Ehingen GmbH on taivaanvalloittajien kotipesä

Saksalaisesta mahtivalmistajasta Liebherristä kertova artikkelisarja on tullut kolmanteen ja viimeiseen osaansa. Ensimmäisessä jutussa (Konepörssi 3/2012) raotettiin Liebherrin pitkää historiaa ja nousua vaatimattomasta Hans Liebherrin perustamasta nosturipajasta merkittäväksi, kahdeksan miljardin liikevaihtoa tekeväksi monialaosaajaksi. Toisessa artikkelissa (Konepörssi 4/2012) vierailtiin tutustumassa maarakennuskoneiden valmistukseen neljällä eri paikkakunnalla Keski-Euroopassa. Nyt esittelyvuorossa on nosturitehdas Saksan Ehingenissä. Katso tehdasvideo Youtubesta, osa 1 – osa 2.

Vuonna 1969 perustetussa ja lukuisia kertoja sen jälkeen laajennetussa Ehingenin tehtaassa reilut 3000 työntekijää valmistaa nykyvauhdilla noin 1500 nosturia vuodessa, joista 1100 on ajoneuvonostureita. Kapasiteettia olisi kaikkiaan yli 2000 nosturin tekemiseen, mutta vielä ei ihan kysyntä ole revennyt tuolle tasolle.

”Koko maailman ajoneuvonosturien markkinat ovat Kiinaa lukuun ottamatta hieman yli 2000 yksikköä. Meillä on jo melko suuri markkinaosuus ja suuntaamme vieläkin ylöspäin”, aloittaa aluemyyntijohtaja Tommy Borgring. Hänen vastuullaan on mm. Skandinavia.

Ehingenin tehtaasta jää vuodessa 300 konetta Saksaan, joka edelleen on suurin yksittäinen maa 14 prosentin osuudellaan. Kotimaan merkitys on kuitenkin jo vuosia ollut laskeva ja uusia maita on ajamassa kiinni.

Viime vuonna Brasiliaan meni jo 150 ja Venäjälle 100 konetta. Australia on sekin kasvussa. Aasiakin on merkittävä markkina, mutta vain isoille nostureille.

”Muutaman vuoden takainen lama vain nosti markkinaosuuksiamme. Näyttää siltä, että taloudellisesti tiukkoina aikoina nosturiyrittäjät panostavat laatuun eivätkä tuijota sokeasti vain koneen hintaa, vaan kokonaistaloudellisuutta. Liebherrin politiikkana on huolehtia asiakkaasta myös kaupan teon jälkeen”, jatkaa Borgring.

”Eri nosturivalmistajat käyttävät osin samoja komponentteja esimerkiksi hydrauliikassa. Kyse onkin siitä kuinka laadukkaasti kaikki laitetaan yhteen ja kuinka jälkimarkkinointi hoidetaan.”

Ehingenissä siis valmistetaan kaikki LTM-ajoneuvonosturit kokoluokkiin 35-1200 tonnia. Malleja on kaikkiaan parisenkymmentä. Nousevalla ohjaamolla valmistetaan yhtä 45 tonnin LTC-mallia (45 t, katso Konepörssi 8/2011 tai www.koneporssi.com).

Tietyissä maissa suosittuja ovat kuorma-auton päälle rakennetut nosturit. Näitä valmistusohjelmassa on kolme (35-60 t) ja niiden tunniste on LTF. LG 1750 on tehty tuulimyllytyömaille ja on malliston ainut 750 tonnin koukkukuormallaan (Konepörssi 10/2010 tai www.koneporssi.com).

Tela-alustaisia hydraulisella puomilla eli ns. LTR-malleja on niin ikään kolmessa eri kokoluokassa; 60,100 ja 1200 tonnia. Ja vielä lopuksi on LR-mallisto, joka tarkoittaa tela-alustaa ja ristikkopuomia. Kahdeksan mallia muodostaa tuon perheen koukkupainoilla 350-3000 tonnia.

Tehdasalue Ehingenissa on kooltaan hulppeat 84 hehtaaria, josta katettua hallitilaakin on lähes kolme hehtaaria. Koeajokentät ovat laajat ja jokainen nosturi kootaan koekäytettäväksi ennen toimitusta asiakkaalle. Vierailijaa koeajokentillä odottaakin varsin sankka ja pysäyttävä puomiviidakko.

Enemmän ja korkeammalle

Nosturit ovat kehittyneet koko ajan korkeammalle ja enemmän nostaviksi. Missä sitten tulee raja vastaan?

”Teräs on eittämättä tullut jo paino/lujuus suhteessa maksimiinsa. Ainevahvuuksia teräksen osalta ei voi enää pienentää ja sitä kautta vaikuttaa koneen painoon. Uusia komposiittimateriaaleja tutkitaankin nyt vahvasti. Niillä saadaan aikaiseksi kevyempi puomi samalla lujuudella. Esimerkiksi tuulimyllyjen rakentajat pyrkivät 150 metriin. Näiltä rakentajilta on tullut myös idea 3000 tonnin nosturin laittamisesta lauttaan. Tuulivoimalat halutaan koota maissa ja viedä kokonaisena pystytyspaikalle.

Moniin vaatimuksiin vastaamiseksi ainoaksi keinoksi jää sitten kasvattaa koneen fyysistä kokoa. Koneen leveyksiä ei kuitenkaan oikein voisi lisätä. Yli neljä metriä leveää konetta on vaikea kuljettaa. Euroopan pikkuteiden sillat kun tuppaavat usein rajoittuvan juuri neljään metriin”, pohtivat Borgring ja Suomen nosturimyynnistä vastaava Mika Taimisto yhdessä.

”Toisaalta meidän on helppo tehdä isompia ja isompia koneita kun osavalmistuksenkin suhteen omavaraisuus on hyvä. Kukaan sylinterivalmistaja ei suostuisi valmistamaan yhtä tai kahta mammuttisylinteriä. Me voimme tilata sellaisen omasta sylinteritehtaasta, joka sijaitsee Kirchdorfissa.”

Euroopan kirjava akselipainokäytäntö herättää sekin keskustelua isäntien ja suomalaisvieraiden välillä.

”Yleisin maksimi akselipaino Euroopassa on 12 tonnia. Suomessa vastaava luku on 14, mutta esimerkiksi Norjassa vain 10 tonnia. Tämä tietää sitä, että joitain tyyppejä ei voi myydä ollenkaan vuonojen maahan. Näihin eri akselipainoihin sopeutuminen maksaa tehtaalle tietenkin paljon, kun koneita pitää suunnitella ja rakentaa eri spekseihin”, tietää Borgring.

”1200 tonnisella ei voi ajaa missään puomi päällä. Maantiellä se on kuljetettava eri kyydissä. Sen takia on kehitetty puomi, joka voidaan laskea omille tukijaloilleen. Lavetti aja alle ja nappaa puomin kyytiin” lisää Taimisto.

”Nosturi kootaan kaupantekovaiheessakin  ikään kuin palikoista. Tilaussopimus on esimerkiksi 1200 tonnisessa kahdeksan A4-arkin mittainen. Rasti ruutuun periaatteella asiakas koostaa varustelunsa yhdessä myyjän kanssa. Varusteista riippuu täysin koneen lopullinen hinta. Esimerkiksi 750 tonnisen telaristikon hinta vaihtelee 3,5-6 miljoonan euron välillä, riippuen rastien määrästä paperilla”, selvittää Taimisto nosturin hinnan muodostumista.

Jättiläinen lähtee Amerikkaan

Hieman enemmän miljoonia saa koota jutun alussa mainitun LR13000 ristikkopuominosturin kaupoille lähdettäessä. Euromääräisessä hintalapussa kun seisoo kolmosen jälkeen seitsemän numeroa. Tehtaan koekentällä vierailun aikana nähty, 250 metriin kurkottava mammuttinosturi oli myyty valtameren taakse, Mammoet USA:lle. Ensimmäinen työmaa on ydinvoimalan rakentaminen Indianan osavaltiossa. Tämän lehden ilmestymisen aikoihin 110 rekkaa on jo siirtänyt koneen työmaalle, se on koottu ja nostojen pitäisi olla käynnissä.

Koekäyttö oli kestänyt tehtaan kentällä vuoden päivät ja koneen purku kuljetusta varten oli alkamassa. Ehingenissä kaikki koneet ja niiden osat maalataan vasta koekäytön jälkeen, jolloin taataan se, että koeajojen rasitukset eivät asiakkaalle toimitettavassa  nosturissa näy.

Koneen telan vieressä kävellessä tuntee itsensä aika pieneksi. Lähes 190 senttimetrin korkeudessa keikkuva hiuskuontalo ei yllä edes lähes neljä metriä korkean telarungon puoliväliin.

”Telarunko yksistään painaa noin 212 ja yksi telaketjukin 85 tonnia. Pelkästään yhden ketjun kuljettamiseen siis tarvitaan neljä 20 tonnin kantavuuden puoliperävaunua. Yhden runkopalkin paino on 58 tonnia”, listaa Taimisto lukuja ulkomuistista. Mies on vieraillut tehtaalla useasti asiakkaidensa kanssa ja tuntee talon ja tuotteet hämmästyttävän hyvin.

Jättiläisen tekemät nostot vaativat massiiviset vastapainot. LR13000:n Derrickistä laskemme 1450 tonnin betonipainot. Kerrottakoon vielä, että voimanlähteenä on kaksi kahdeksan sylinteristä turbodieseliä, jotka tuottavat yhdessä 1360 hevosvoimaa (1000 kW).

Kymen Nostokone Oy koulutuksessa – Neljä miestä ja nosturi

Ehingenin tehtaan ajoneuvonostureiden koeajokentältä löytyy iloinen neljän miehen porukka. Kotkalaisen Kymen Nostokone Oy:n ja lappeenrantalaisen sisaryhtiönsä Kaakon Nostot Oy:n kuljettajia oli nimittäin saamassa koulutusta uuteen 250 tonnin LTM 1250-6.1 ajoneuvonosturiin.

”Oma yksilömme on juuri maalauksessa ja lähtee sitten kotisuomeen töihin”, aloitti kuljettajiaan Saksan retkellä luotsannut Olavi Metsola, yksi yrityksen omistajista.

”Meillä on Liebherrin kalustoa jo ennestäänkin, esimerkiksi  yrityksen suurin LTM 1300, joka on 300 tonninen. Tämä 250 tonninen ei paljon poikkea hallinnaltaan, joten pojat osaa asian kyllä. Enemmän reissu otettiin tehtaaseen tutustumisen kannalta. Ja mielenkiintoista onkin ollut”, jatkaa Metsola.

Nostureita yrityksellä on kaikkiaan käytössä yli 20 ja sen lisäksi henkilönostimia, kurottajia ja satamakalustoa.

”Joskus aiemmin nostureilla pystyi nostamaan ylikuormia ja tuttua oli, että kuormia vietiin koneen raja-arvoilla heijaamalla paikoilleen. Mahdollisimman suuri taakka mahdollisimman pienellä koneella ja sillä kuskin ammattitaito punnittiin. Nyt uusilla koneilla ei enää pysty vaarantamaan turvallisuutta. Tästä syystä nykyään olisi tärkeintä tietää nostettavan taakan paino mahdollisimman tarkkaan ja se, minne se siirretään. 70 prosenttisesti asiakkaat ilmoittavat nostettavan taakan liian kevyeksi edelleen. Olen yrittänyt selittää, että edullisemmaksi tulee, kun työmaalle tullaan heti oikean kokoisella koneella. Vaihdosta tulee lisäkuluja”, tarinoi Metsola.

Purkutöissä riskit on olemassa

”Purkutyöt ovat ehkä pahimpia. Kun koukku on ylhäällä kiinni irrotettavassa palassa, ei kukaan oikein voi tietää tarkkaa painoa. Silloin ylhäällä purkua tekevien miesten ammattitaito tulee ensiarvoisen tärkeäksi. Kun pillillä on poltettu viimeinen rauta poikki, taakka heilahtaa koukun varaan. Paino selviää sitten viimeistään”, virnistää 22 vuotta nosturia kuljettanut Jouni Nivala.

Työmaalla pystytyspöytäkirjan laatiminen ja suurimmissa nostoissa nostosuunnitelman tekeminen on tärkeää. Myös maaperän kartoitus on tehtävä ja se on aina tilaajan vastuulla

”Täällä ohjaamossa nosto alkaa Liccon-valvontalaitteen kalibroinnilla, jonka yhteydessä lisätään esimerkiksi vastapainon määrä. Tässä koneessa 95 tonnia on maksimi ja nyt ladattuna on 47,5 tonnia. Tukijalat ajetaan pakoilleen aina koneen ulkopuolelta. Kun kalibrointi on tehty ja nostettavan taakan paino syötetty järjestelmään, tietokone päättää montako prosenttia puomin eri osat ajetaan ulos”, jatkaa Nivala.

”Noston aikana näytöstä pitää tarkkailla tukijalkojen paineita. Mikäli niissä tapahtuu muutosta, on reagoitava. Järjestelmä on varsin monipuolinen. Esimerkiksi toistettavissa vinssinostoissa voidaan matka ja paikka tallentuu muistiin. Seuraava nosto menee automaattisesti samaan paikkaan.”

Koulutuskeskus pitää ajan tasalla niin huoltohenkilöstöä kuin asiakkaitakin

Ehingenin nosturitehtaan yhteydessä toimii myös nosturipuolen koulutuskeskus. Esimerkiksi Liebherr Finlandin asentajat viettävät useamman viikon täällä joka vuosi oppia päähän päntäten. Konemallit muuttuvat koko ajan, tekniikka kehittyy ja moottoriteknologiakin harppoo eteenpäin. Liebherrin politiikassa toimivalla huollolla on suuri merkitys ja siksi koulutukseen panostetaan.

80 prosenttia noin sadalla vuosittaisella kurssilla koulutettavista on omaa huolto- ja myyntihenkilökuntaa. Asiakaskoulutus tehdään pääasiassa koneen toimituksen yhteydessä asiakkaan tai maahantuojan luona. Koulutuksessa käyneet huoltomiehet osaavat kouluttaa sitten asiakkaan omalla kielellä Saksan keskuksessa oppimiaan asioita.

”Suomessa meillä on neljä huoltomiestä, joista kolme vanhempaa käy täällä harvemmin kuin yksi nuoremman polven huoltaja”, kertoo Mika Taimisto.

”Tämä henkilökunnan ajan tasalla pitäminen on tärkeä osa jälkimarkkinointiamme. Yhdessä nopeiden varaosatoimitusten kanssa pystymme palvelemaan asiakasta ja pitämään nosturit töissä. Kanta on Suomessa 360 konetta. Juuri nyt kokoamme Suomeen eräänlaista paniikkivaraosien varastoa, johon kuuluu mm. moduuleita, pituuskaapeleita, näyttöjä ym. Sen tarkoituksena on saada rikkoontunut kone nopeasti liikkeelle. Huoltomiehet ovat kokemuksen avulla nimenneet nuo ns. paniikkivaraosat. Täältäkin osat kyllä tulevat nopeasti Suomeen. Ennen neljää tilattu lähetys on aamuyhdeksältä Turussa”, päättää Taimisto.