Kuljettajakoulutusta Taivalkoskella – työssäoppiminen pääroolissa

”Syksyllä meillä aloitti kaksi luokkaa eli yhteensä 36 oppilasta ja hakijoita oli yli 60. Maarakennuspuolella oppilasvahvuus on tällä hetkellä yli 100. Pääsääntöisesti yhteishaun kautta tulevat opiskelijat ovat 16 –vuotiaita kuten muissakin ammattikouluissa. Meillä opiskelijat ovat 99 prosenttisesti myös poikia. Koulutus tähtää siihen, että työssäoppimisen harjoittelupaikoista löytyy oppilaille myös työpaikka valmistumisen jälkeen ja usein niin käykin”, aloittaa lehtori Samuli Anttila oppilaitoksen esittelyn.
”Koulu sijaitsee aika syrjässä ja on sisäoppilaitoksen tapainen. Noin 400 kilometrin säteeltä tulevat oppilaat asuvat koululla viikot, joten tänne tullaan motivoituneina ja keskeytysprosentti on varsin pieni. Huvikseen ei kukaan tänne keskelle metsää asetu. Taivalkosken kyläraitti ei ole vilkkaimmillaankaan nuorison täyttämä”, naurahtaa koulutuspäällikkö Osmo Pyykkönen.
Koulutusta maarakennuspuolella annetaan noin kymmenen opettajan toimesta.
Pyykkösen mukaan nopean opiskelijamäärän kasvun seurauksena opettajien tarve on kasvanut huimasti.

Uusi kalusto

”Noin 20-30 prosenttia oppilaista omaa jo kokemusta koneiden käytöstä ja sen takia koulutuksessa otetaan huomioon eri lähtötasot. Tosin koulu alkaa aina kahden viikon jaksolla, jossa oppilaat istutetaan ensimmäiseksi koneiden puikkoihin. Toinen käytännön jakso ennen ensimmäisen vuoden vaihdetta onkin sitten jo yrityksessä eli oikeassa työssä. Parhaat kuskit voivat olla jopa puolet koko koulutuksen ajasta yrityksissä töissä.”
”Koulutuksen tavoitteena on antaa valmiudet ajaa useita eri konetyyppejä. Sen takia kalustomme koululla on varsin monipuolinen ja suhteellisen uusi. Lähes kaikki koneet on peräisin 2000 –luvulta. Esimerkiksi tela-alustaisia kaivukoneita on viisi painoluokkavälillä 5,5 – 21 tonnia. Ja budjetoitu on jo yksi 17 tonnin kaivukone. Tämän lisäksi kalustoon kuuluvat mm. pyöräkuormaaja, tiehöylä, pienkuormaaja sekä kaksi kuorma-autoa, toinen täydessä tienhoitovarustuksessa. Ja pitäähän se vanha puskukonekin olla. Liian hyvään ei saa oppilaita totuttaa”, virnistävät Anttila ja Pyykkönen.
Koulutukseen kuuluu runsaan koneiden käytön lisäksi myös ammattitaitoa tukevia aineita kuten kieliä, äidinkieltä, matematiikkaa ja tietotekniikkaa. Erilaiset korttikoulutukset ovat nekin osa kuljettajan oppiputkea.
Nykyiset koneet ja työmaat edellyttävät myös entistä enemmän erilaisten ohjausjärjestelmien ja mittalaitteiden käytön osaamista. Koneen kuljettajan on hallittava paitsi koneen käyttöä myös siihen liittyvää työmaan toimintaa.
”Kuljettajan on osattava myös tulkita ja lukea erilaisia piirustuksia ja suunnitelmia. Usein työmaan eri suunnitelmat myös liittyvät huonosti toisiinsa. On tärkeää, että kuljettaja havaitsee asian ja ottaa puheeksi. Näin voi säästyä paljonkin rahaa.”
”Mittaus- ja ohjausjärjestelmät tosin ovat sitä raskainta koulutusta. Ensimmäisenä vuonna asiat tahtovat vielä mennä oppilailta yli hilseen, mutta kolmantena vuonna työmaakokemuksen kerryttyä osataan jo tehdä kiperiä kysymyksiäkin.”

Omiakin työmaita

Työssäoppimisen lisäksi käytännön kokemusta kertyy omilta työmailta. Kalustoa käytetään oikeilla työmailla, joita löytyy laajalta säteeltä Oulua myöten. Omien töiden sesonki on huhtikuusta joulukuun loppuun ja vuodessa tehdään noin 60-80 asiakastyömaata. Koulun omat pihat ja parkkipaikat on nekin rakennettu omalla kalustolla. Meillä on myös seula, jolla oppilaat seulovat täytemateriaaleja omille työmaillemme. Edelleen pidämme koululla varastoa mm. rakennustyömaan putkista ja suodatinkankaista. Näin pääsemme nopeasti alkuun, kun saavumme esimerkiksi mökin pohjaa tekemään”, jatkaa Pyykkönen.
Aiemmin maarakennusyrittäjänä toiminut Anttila vastaa opetuksen ohella myös työharjoitteluissa olevien oppilaiden valvonnasta ja yhteydenpidosta työtä tarjoaviin yrittäjiin. Matkakilometrejä auton mittariin kertyy vuodessa 40.000.
”Oppilas hakee meillä itse kontaktin yrittäjään ja järjestää harjoittelupaikan. Sen jälkeen minä otan yhteyttä yritykseen ja yhdessä sovitaan työssäoppimisen yksityiskohdat. Kerron myös työnantajalle kuljettajan osaamisen tason. Siinä on oltava rehellinen, kun asia näkyy jo ensimmäisen vartin aikana työmaalla. Tarkoitus ei ole, että oppilaat saavat palkkaa. Hyvä tietenkin on, että työnantaja korvaa syntyviä bensa- ym. kuluja opiskelijalle. Yhden työssäoppimisjakson aikana käyn yleensä 2-3 kertaa työmaalla”, valistaa Anttila.
”Alussa oli pelko, että kukaan ei päästä opettelevia kuljettajia kalliiden koneiden puikkoihin. Se pelko on osoittautunut turhaksi. Kiivaimpana keväänä olisimme saaneet 100 poikaa töihin eli myytiin ei oota. Jopa viime vuosien talousnotkahduksen aikana paikkoja löytyi ihan hyvin. Omaa kalustoa myös kasvatettiin laman aikana. Ajateltiin sitten työllistää poikia niillä, jos muuten ei onnistu”, sanoo Pyykkönen.
Kuljettajapulan poistamiseksi pitäisi kuljettajakoulutusta lisätä paljon nykyisestä tasosta. Vuonna 2013 Oulun seudun ammattiopisto aloittaa kuljettajakoulutuksen myös Haukiputaan yksikössä. Samana vuonna Taivalkoskella alkaa uusi kaivannaispuolen koulutus, joka keskittyy mm. kiviaines – ja kaivosalaan.
”Haukiputaalle toivomme saavamme tyttöjäkin enemmän koulutukseen. Tämä poikavoittoinen sisäoppilaitos ei houkuta, sillä 100 poikaa ja yksi tyttö on huono yhtälö. Haukipudas on lähellä Oulua ja mahdollistaa kotona asumisen. Oulun talousalueelta kun tulee tänne Taivalkoskellekin noin puolet koulutettavista.”
”Maatalojen pojat ovat yleensä jo tottuneita konemiehiä, mutta on kovaa vauhtia vähenevä osa koulutuksen tulevista. Yhä enemmän meille tulee kaupunkilaispoikia”, lopettaa Anttila.

Työpaikkoja valittavaksi asti

Koulun pihamaalta löytyy kolmannen vuoden opiskelija, 19 –vuotias Joonas Kuismanen Iistä. Hän kertoo kotona olleen koneita ja öljyn haju on vetänyt puoleensa pikkunaskalista asti. Taivalkosken kohdalle Joonas ruksasi ykkösvaihtoehdon kolme vuotta sitten yhteishaun papereita täytettäessä.
”Työssäoppiminen on ollut ehdottomasti parasta. Minulla pisin jakso työmaalla kesti puoli vuotta. Työnantajia oli kolme ja Espoossa asti olin töissä. Täältä on saanut hyvät valmiudet ajaa erilaisia koneita. Jopa tiehöylällä täällä on päästy ajamaan. Hyvää on myös se, että konemerkkejä on useita. Voi sitten kavereiden kanssa helpommin verrata ja pohtia sitä maailman parasta konemerkkiä”, valottaa Joonas.
Nuorella miehellä kevään valmistumisen jälkeinen työpaikka ei ole vielä varmistunut. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että sellainen puuttuu. Päinvastoin. Joonas kertoo, että valinnanvaraa on.
Samanlainen positiivinen ongelma on varsin monella opiskelijakaverillakin, sillä 80 prosenttia menee suoraan työelämään koulun jälkeen. Loput 20 prosenttia suuntaa ensin armeijaan ja sen jälkeen töihin. Työllistymisprosentti on tasan tai ainakin piirun vaille 100.
”Minäkin menen ensi vuoden tammikuussa harmaisiin ja tähtäimenä on kuljetusala. Jos saisin siellä ajettua vaikka rekkakortin”, suunnittelee Joonas Kuismanen lähitulevaisuuttaan.
Erikoispiirre Taivalkoskella on myös lumitöihin perehtyminen.
”Kaivukonekuskit makaavat talvella kylkensä kipeiksi ja siihen päätettiin löytää lääkkeitä. Ostimme taannoin kunnan vanhat aurat ja lumitöitä tehdään paitsi kuorma-autolla myös tiehöylällä, pyöräkuormaajalla ja pienkuormaajalla. On tärkeää, että oppilaat saavat kosketuksen myös tähän sektoriin”, lopettaa Pyykkönen.

Kuljettaja on paljon vartijana

Kaivinkonetyöt Hannu Jantunen Oy sijaitsee Haapavedellä. Toimitusjohtaja ja omistaja Hannu Jantunen työllistää mm. kaksi omaa poikaansa yrityksessään. Vuonna 1986 syntynyt Antti-Oskari ja kolme vuotta nuorempi Jaakko ovat molemmat Taivalkoskelta valmistuneita kuljettajia. Hannu antaa edelleen vuosittain työssäoppimispaikan yhdelle oppilaalle. Muutoinkin yhteistyö Pyykkösen ja Anttilan kanssa on ollut jatkuvaa.
”Meillä pojat ovat kasvaneet koneiden kanssa, joten niiden ajamisen ovat oppineet kyllä kotonakin. Kuljettaja on tänään kuitenkin paljosta vastuussa ja mittaustekniikka eli korkojen hakeminen ja laskeminen sekä vastuun ymmärtäminen ovat koulutuksen tärkeimpiä asioita. Kuljettaja on nykyään myös mittamies. Taivalkoskella työssäoppimista on runsaasti ja se on hyvä. Nuoren kuljettajan ajamisen himo koneisiin pitää ensin tappaa antamalla kaverin ajaa. Vasta sitten on otollista oppia asiat ohjaamon ulkopuolellakin”, tietää Jantunen.
”Taivalkoski oli ensimmäinen, joka aloitti nuorten kouluttamisen. Tuloksen teko on tänä päivänä lähes täysin kiinni kuljettajasta. Esimerkiksi meillä alkaa 5,5 hehtaarin kentän teko, jonka kantaviin kerroksiin ajetaan yhteensä 80 senttimetrin hiekka- ja murskekerrokset. Kuljettajalla on siinäkin tärkeä rooli. Hiekkaa yksistään menee noin 10.000 kuutiometriä ja mursketta vieläkin enemmän. Muutaman senttimetrin heitto korkeuksissa tietää kuormakaupalla materiaalihävikkiä”, lopettaa Hannu.
Antti-Oskari muistaa 16 -vuotiaana aloitettua koulutusta positiivisin mielin. Työssäoppiminen oli hänenkin mielestään parasta ja työjaksot sai tehdä isän yrityksessä.
”Ensin se ei meinannut luonistaa, kun koululla luultiin, että kotona työskentely tarkoittaa Ukkomestarilla kaivamista navetan takana”, naurahtaa nuorempi Jantunen.
Nykyään hän ajaa perheyrityksessä eri konetyyppejä. Kesät kuluvat pääasiassa Länkkärin ohjaamossa asvalttipohjia tehden.
”Koulussa jo opiskeltiin urakkalaskentaa ja eri laserien käyttöä. Tänään kuljettajan on osattava mm. taso- ja putkilaserin käyttö”, lähettää Antti-Oskari terveisiä nykyisille ja tuleville kuljettajaoppilaille.

Kubota on uusin hankinta

Samuli Anttila kertoo, että tuorein konehankinta on Kubota KX080-3, joka tuli lokakuussa 2010. Ennen lumia sillä ehdittiin tehdä jo oman koulun parkkipaikkalaajennuksen pohjia. Seitsemän vuotta 3D –järjestelmää on yritetty saada hankintalistalle, mutta nyt vasta se onnistui. Kubotassa kun on Novatronin 3D –kaivujärjestelmä, jolla oppilaita perehdytetään nykyaikaiseen mittaustekniikkaan. Myös tukiasema varustukseen kuuluu. Edelleen kahdeksan tonnin koneessa on Engconin kauhanpyörittäjä propo-ohjauksella ja pihdeillä. Kauhoja koneeseen on kaksi.
”Rasvaria ei siihen otettu, koska haluamme perehdyttää oppilaat myös koneen päivittäishuoltoihin. Rasvareita on talo täynnä”, nauraa Anttila.
Konekeskon edustama Kubota on japanilaisvalmisteinen ja ominaisuuksiin kuuluu mm. tyhjäkäyntiautomatiikka, kuorman tunteva hydrauliikka, ohjaamon panelista säädettävä lisähydrauliikan tuotto ja varkaudenestojärjestelmä.
Moottorina on Kubotan oma nelisylinterinen diesel (47,8 kW). Muuttuvatilavuuksisen hydrauliikan tuotto on 2×72 litraa minuutissa. Vakiovarusteinen kone on varustettu 450 millimetrin levyisillä kumiteloilla ja vaihtoehtona on myös saman levyiset terästelat, jotka nostavat painoa 100 kiloa. Myös ilmastointilaite on vakiona. Uuden Kubota –mallin U55-4 koeajo on julkaistu Konepörssissä 11/2010. Siihen voi tutustua myös tästä linkistä.

Internet-osoitteita: