Kari Mustasaari kysyy – kuka vastaa johtotietojen puutteista?

Kokonaisurakointiin tele- ja sähköverkon rakentajana erikoistuneen Vitema Oy:n toimitusjohtaja  Mustasaari ei ole kovinkaan tyytyväinen järjestelmiin, jotka pyrkivät auttamaan kaivavaa urakoitsijaa löytämään ja paikallistamaan työmaille aiemmin upotetut maanalaiset rakenteet. Lähes koko työikänsä eli 70-luvun lopulta asti urakoitsijana ”johtotehtävissä” viettänyt Mustasaari ihmettelee, että edelleenkin Suomesta puuttuu kattava, luotettava ja nopea palvelu, johon olisi keskitetty kaikki tieto maan alaisista rakenteista .  Mies löytyy haastateltavaksi Jyväskylän yliopiston lähettyviltä rakentamassa PPO:n valokuitu- urakkaa Jyväskylä  – Jämsä. Jälleen kerran työpäivä on menossa enemmän tai vähemmän ketuille.
”Rakennuttajan  suunnittelijalta olen saanut sähköpostilla linjaukset kaapelivetoa varten. Nyt selvisi, että  asennukseen tarkoitettu Soneran putkireitti  on  poikki ja se päättyy yliopiston alueella uuden rakennuksen kivijalkaan. Suunnittelijakaan ei sitä ole voinut tietää, koska aiempien kaapeleiden kartoitustiedot eivät ole ajan tasalla. Puoli päivää on jo mennyt harakoille, ja vielä menee tunteja ennen kuin uusi reitti selviää. Suuri ongelma urakoitsijan kannalta on, että näille kokonaisurakan ulkopuolisille töille on vaikea löytää maksajaa. Yksikköhintaurakassa maksetaan metreistä eikä odottamattomasta selvitystyöstä milloinkaan saa kuluja peittävää korvausta. Kaikki kaatuu yleensä urakoitsijan niskaan. Minulle tällaiset viivytykset maksavat tässäkin tapauksessa ainakin tonnin päivässä. Miehet pyörittelevät peukaloitaan sillä aikaa, kun asiaa tutkitaan. Hintataso kokonaisurakoinnissa on sellainen, että siinä pärjää jotenkin vain silloin, kun saa tehdä täysillä ”oikeaa työtä”,  sanoo Mustasaari.

Tietotie puuttuu

Pitkät tienvarsivedot ovat kyllä näitä taajamatöitä huomattavasti selvempiä ja nopeampia.
Työmaalla mies selaa iPhone –puhelimellaan Johtotiedolta saatua alueen karttaa ja tutkinnan alla on seuraavaksi , kenen suojaputket vaihtoehtoreitillä ovat. Jokaisella operaattorilla ja sähkö- ja puhelinyhtiöllä kun on omia putkiaan maan alla ja toisen putkeen ei voi mennä. Uusi linja vaatii uudet johtotiedot, näyttöpalvelun tilaamisen ja uudet luvat kaupungilta. Kaikki linjamuutoksesta johtuen.  Koko homma tuntuu maallikon korvaan aika sekavalta ja työläältä.
”Nyt on helppo olla jälkiviisas ja todeta, että aikanaan maanteitä ja katuja  rakennettaessa olisi pitänyt rakentaa myös ” tietotie” väylän yhteyteen. Asiaa ei ymmärretä vielä uusiakaan teitä rakennettaessa. Nyt jokainen vetää oman kaapelinsa  ja tien varressa on metrin välein eri yritysten linjoja.  Ja ainakin silloin, kun ensimmäisiä valokaapelivetoja  sisäluiskalle tehtiin, olisi pitänyt maan alle upottaa putkistoa tulevaa tarvetta varten.  Siinä olisi ollut Tiehallinnollakin bisneksen paikka.  Nykyään verkossa liikkuu elokuvia, musiikkia ym. ja kapasiteettia tarvitaan jatkuvasti lisää”, lisää Mustasaari.
Ja kun suurimmat verkossa liikutettavat tiedostot ovatkin tällä hetkellä gigaluokan HD –tasoisia elokuvia, niin piratismi se taitaa olla kaapeliurakoitsijan suurin työllistäjä.
”Näinkin voi sanoa”, virnistää Mustasaari, jonka ei kuitenkaan tarvitse kantaa murhetta siitä, mitä valokuidussa liikkuu. Ainoastaan siitä, että kaapeli maan alle saadaan. Siinäkin on tarpeeksi.

Yksi soitto – yksi tieto

”Koneyrittäjien liiton puitteissa olemme yrittäneet jo vuosia ajaa ministeritasoa myöten asiaa eteenpäin. Suomeen pitäisi saada esim.  lainsäädännön avulla yksi tietokanta missä olisi kaikkien maanalaisten rakenteiden tiedot. Jokaisen maan alle rakenteita lisäävän pitäisi lakisääteisesti sitten ilmoittaa linjauksensa ja ilmoittamatta jättäminen tekisi vahingon sattuessa laiminlyöjän korvausvelvolliseksi. Ja urakoitsijalla olisi sitten yksi paikka, minne soittaa”, luettelee Mustasaari.   Kari esittääkin tätä otettavaksi mukaan  vaikka hallitusohjelmaan. Tosin Suomessa ei ole juttua tehtäessä hallitustakaan.
”Vakuutusyhtiöitä perään myös mukaan talkoisiin. Luulisi, että nekin ovat kyllästyneet maksamaan turhia kaapelirikkoja, jotka johtuvat puutteellisista järjestelmistä. Tosin todelliset maksajat niissäkin nousevien vakuutusmaksujen muodossa ovat yrittäjät  ja yhteiskunta.  Asia pitäisi hoitaa nopeasti, sillä lisää linjoja tulee koko ajan. Tällä hetkellä maan alta löytyy mm. Elisan, TeliaSoneran, Corenetin, PPO:n , DNA:n sekä muiden operaattoreiden  ja sähköyhtiöiden kaapeleita. Ja vielä kaukolämpöverkosto sekä  Puolustusvoimien rakenteita, joiden nimeä tai määrää aina ei edes arvaa kysellä . Näiden alla syvemmällä on sitten vielä vesi- ja viemäriverkosto. Ja kaikkien edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi Helsingistä katujen alta löytyy vielä maakaasu, kaupunkikaasu jne. Edellä mainittujen yritysten ja tahojen kotisivut  kertovat kaikkea muuta, mutta tietoa kaapelin ja rakenteiden paikannuksesta ei kaikista tahdo vanha erkkikään löytää. Linkit näihin tietoihin pitäisi olla etusivulla ja selvästi”, suomii Mustasaari.

Näyttöpalveluun kaivataan nopeutta

”Se on viidakko, jonka selvittäminen vaatii aina aikaa ja rahaa. Johtotieto –järjestelmä on hyvä, mutta siihenkään eivät valitettavasti kaikki kuulu, koska se maksaa. Sopankeiton saa maksaa  yrittäjä.”
Johtotieto toimii nettisivujensa mukaan pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta maanlaajuisesti Lappia myöten. Valtakunnallisiin johdonomistaja-asiakkaisiin kuuluvat mm. TeliaSonera, Elisa, Fortum, Dna ja TDC. Lisäksi palvelussa on mukana yli 50 alueellista johdonomistajaa.
”Kaapelien näyttöpalvelu on sekin oma lukunsa. Aina se ei toimi kovinkaan nopeasti työn touhuun pääsemistä odottavan urakoitsijan mielestä. Ja organisaatioissa tehtävät muutokset aiheuttavat nekin vaikeuksia. Esimerkiksi Elisa kilpailutti juuri paikannuspalvelunsa .  Nyt kilpailutuksen jälkeen näyttäjäksi vaihtuu Eltel ja taas aivan uudet miehet tulevat meillekin vastaan. Kaikki tällä alalla liikkuu ja häärää ympäri Suomen, paikallistuntemus ei merkitse johdon omistajille mitään, siitä se soppa taas sakenee. Liian vähän ilmeisesti vahinkoja sattuu, vaikka järjestelmät ovat näin keskeneräisiä. Toisaalta minunhan pitäisi olla tyytyväinen, ei näihin hommiin niin vain lähdetä, tekijöistä on pula. Tämä on välillä arkeologin hommaa, kun ei koskaan tiedä mitä maan alta löytyy.”
Mustasaarea kuunnellessa tulee toimittajalle mieleen vanhat tolppalinjat. Ilmassa liikkuvat kaapelit kun ovat näkyvissä ja helposti vaihdettavissa. Mutta takaisin menneeseen ei tietenkään enää ole paluuta. Siirettävät datamäärät vain kasvavat kasvamistaan ja lisäkapasiteettia tarvitaan. Samalla käytettävissä oleva tila maan alla pienenee ja tästäkin syystä yhteistyö ja yhteiset linjat eri yritysten välillä olisivat enemmän kuin järkeviä. Urakoitsijan näkövinkkelistä ja varmasti koko yhteiskunnan toimivuuden varmistamiseksi se kaiken kattava, kaikki maanalaiset rakenteet sisältävä tietopankki olisi ensiarvoisen tärkeää.

Internet –osoitteet: