Jonna Laine – Kaupan tiskiltä vasarahommiin

Jonna Laineen tapasin vuonna 2013, kun tein hänestä tarinaa Rammerin asiakaslehteen. Nyt kokemusta on tullut tuosta hetkestä parisen vuotta lisää, mutta hommat ja konekin ovat pysyneet entisellään. Tukan väri ei.

Turkulainen Laine (33 v.) kyllästyi seitsemän vuotta sitten kaupassa työskentelyyn ja siirtyi täysin itselleen tuntemattomalle maarakennusalalle kaivukoneen kuljettajaksi. Eikä ole radikaalia siirtoaan katunut.

”Alkujaan minun piti mennä tutulle urakoitsijalle Lohja-Muurla moottoritietyömaalle panostajan apulaiseksi ja korkeintaan pariksi viikoksi”, aloittaa Jonna. Tutulla urakoitsijalla Jonna tarkoittaa Ismo Vairista Liedosta, jonka yritys Vairine Oy on erikoistunut kaikenlaisiin louhintatöihin.

”Tasan neljä päivää kannoin dynamiittia panostajalle. Työkaverini Jani kertoi Ismon soittaneen ja komentaneen minut vasaroimaan. Jani näytti, miten vivut toimivat ja mistä vasaran saa iskemään. Siitä se sitten lähti. Alussa oli sellaisia ongelmia, jotka nyt tuntuvat varsin vähäpätöisiltä”, muistaa Jonna.

”Moottoritietyömaan yhden tunnelisuun kohdalla oli iso kasa rikottavia kiviä. Siinä sain ihan rauhassa harjoitella koneen käyttöä, eikä kukaan ollut katsomassa. Tosin välillä joku työmaan ukkoseurue siihen parkkeerasi katselemaan. Hieman silloin alkoi jännittämään, mutta palaute ainakin kasvokkain oli ihan positiivista. Mitään tytöttelyä ei ole ollut”, muistelee Jonna alkuaikojen treenausaikojaan.

Mutta nyt treenaamisvaihe on taaksejäänyttä elämää. Ammattitaito on karttunut vankaksi vuosien mittaan. Työnantaja on edelleen sama ja työkalukin on alusta asti ollut Caterpillar 330, nyt mittarissa jo yli 20 000 tuntia. Joskus Jonna ajaa myös yrityksen pyöräalustaista konetta. Vasarahommia on Catilla kaivamista enemmän.

”Tässä on oppinut kivestä näkemään oikean kohdan iskeä. Alussa en niitä kääntänyt, vaan iskin usein väärästä kohdasta. Sellainen näkemys on ainakin kasvanut.”

Jonna muistelee alkuaikojaan, kun työmaan avuliaat miehet laittoivat letkut kiinni koneeseen ja tekivät koneiden huollot ym. Nyt öljyjen- ja työlaitteiden vaihdot ym. rutiinitoimenpiteet sujuvat Jonnalta siinä, kuin keltä tahansa muulta konekuskilta.

”Tämä työ sopii kyllä erittäin hyvin naisellekin. Ohjaamossa kaikki on nykyään kevyttä. Työlaitteiden vaihdon takia pitää kivuta ulos ohjaamosta, mutta pääasiassa tämä on istumatyötä. Luulenpa, että tytöille ei vain tule maarakennusala edes mieleen. Tosin rekkakuskeina tyttöjä jo näkee varsin paljon”, tietää Jonna.

Jonnan käsiteltävänä oleva kaivukone ei enää ole siitä kaikkein ehommasta päästä, niin voi vain kuvitella kuinka helppoa tyttöjen olisi aloittaa alalla aivan upouudella koneella.

Jonna herättää työmailla Caterpillarinsa ohjaamossa edelleen jatkuvaa kiinnostusta. Näky kun ei ole aivan tavanomainen.

”Aika usein joku haluaa ottaaa valokuvia. Kysyjälle luvan yleensä annan, mutta salakuvaajille käännän kyllä äkkiä koneen vastapainon kameran eteen”, nauraa Jonna.

”Maarakennusala on mielenkiintoista. Työnantajaani olen myös erittäin tyytyväinen. Täällä on rento meininki. Ja jos palkkoja vertaa esimerkiksi kaupan alaan, niin tienaan nyt paremmin. Stressi ja toisten kyräily täällä on myös olematonta, jos vertaa sitä kaupassa vallinneeseen ilmapiiriin. Suosittelen muillekin tytöille maarakennusalalle tai alan koulutukseen hakeutumista”, lopettaa itseoppinut kaivukoneen kuljettaja Jonna Laine.

Kun työmaa torstaina tai perjantaina hiljenee, kiipeää Jonna moottoripyöränsä selkään tai suuntaa kuntosalille.