Uutiset
Huijari voi vaania verkossa: varmista konekauppiaan taustat
Liian varovainen ei voi olla ainakaan silloin, kun myyjä on epämääräinen yksityishenkilö, ainoana yhteystietonaan hotmail.com, gmail.com tai joku muu vastaavapäätteinen sähköpostiosoite.
Yleistä näille tekaistuille konekaupoille on myös pyyntö lähettää käsiraha nopeasti etukäteen. Tarkkoja lukuja konekaupoissa älytetyistä ei ole, sillä harva haluaa julkisesti repostella tulleensa huijatuksi. Kesällä kuulin varsinais-suomalaisen maatalousyhtymän traktorikaupoista tai pikemminkin sellaisen yrityksestä.
Mielenkiintoinen, hyväkuntoinen ja edullinen traktoriyksilö löytyi Mascuksen tietokannasta ja myyjä Romaniasta. Useimpien tonnien käsiraha lähti myyjälle olemattomasta menopelistä. Myyjä häipyi rahat saatuaan maailman kartalta huijaamaan uusia hyväuskoisia. Toisen tapauksen kuulin juuri Metkossa. Ruotsiin etukäteen lähetetty mittava maksuosoitus dumpperikaupassa ei johtanut konekauppoihin, vaan ainoastaan myyjänä toimivien linnakundien rahoille tekemään davidcopperfieldimäiseen katoamistemppuun. Poliisi tutkii näitä molempia juttuja. Ei kuitenkaan tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja tajutakseen, että rahat ovat luultavasti menneet sen sileän tien ja muutama ylpeys saanut aimo kolauksen.
Jarko myy Jarkon konetta
Tuore tapaus on tässä. Lietolaisen Lännen Konepalvelun omistaja Jarkko Turvanen soitti elokuussa ja kertoi mielenkiintoisesta tapauksesta. Tuttava oli soittanut hänelle ja ilmoittanut saksalaisesta mobile.de palvelusta löytämästään, 2,8 tonnin JCB 8025Z (2009) kaivukoneesta. Myyjänä tällä sivustolla ja tälle koneelle oli Jarko Turvanien Suomen Tampereelta ja koneen hinta 6.800 euroa.
Mobile.de –sivuilla esitellyn koneen kuvat olivat täysin samoja, joita Turvanen käytti omilla kotisivuillaan myydessään niin ikään samanmoista JCB8025Z –kaivukonetta. Tuoreen, vähän ajetun koneen hinta Liedossa oli tosin oikeammalla tasolla eli 24.800 euroa. Heti puhelussa selvisi, että oikealla Jarkko Turvasella ei ollut aavistustakaan, mistä koneen tiedot saksalaispalvelimelle olivat kulkeutuneet ja kenen toimesta. Aika selvää myös oli, että Tampereella ei todellakaan asuisi Jarko Turvanien nimistä miestä, jonka harrastuksena olisi kaupata lietolaisen Jarkko Turvasen omistamaa konetta.
Joku oli siis kaapannut koneen tiedot ja yritti kaupata sitä jopa varastamalla Turvasen nimen, tosin senkin oli kyseinen lukihäiriöinen virtuaalikauppias kirjoittanut eurojen kuvat silmissä vilkkuen nettiin väärin. Myynti-ilmoituksessa oli myös puhelinnumero, joka ei ollut edes käytössä.
Jarkko Turvanen laittoi oman miehensä jäljittämään kauppiasta. Minäkin ajattelin haastatella Jarkoa – siis tätä väärää Jarkkoa. Laitoin myyntisivun kautta sähköpostia virtuaalivalejarkolle ja teeskentelin olevani kiinnostunut asiasta. Omalla sähköpostillani en lähestynyt, vaan loin ruotsalaisnimen osoitteelle gmail.com. Olin siis ruotsalainen urakoitsija ostamassa halpaa JCB:tä. Etunimenä tietenkin Olle – kuinkas muuten.
Ensiksi kyselin muina Olleina koneen kuntoa, kuten tapana näissä asioissa on. Pian tekaistuun sähköpostiini tuli vastaus. Lähettäjänä oli jarkoturvanien@hotmail.com. Myyjä vakuutti koneen olevan kunnossa ja toivovansa jatkoyhteydenpitoa vain sähköpostilla.
Seuraavaksi utelin sitä, missä kone sijaitsee ja miksi se on niin edullinen? Kerroin kaupalla olevan osaltani kiire ja kyselin myös, mitä rahti Ruotsiin maksaa? Jälleen vastaus tuli nopeasti. Jarko vaistosi ostajan käyvän kuumana myymäänsä olemattomaan rautaan.
Kone Unkarissa
Seuraavassa sähköpostissa selvisi, että Jarko ei ollutkaan se varsinainen myyjä. Koneen sanottiin olevan Unkarissa ja kauppaa hieroikin nyt Andrei Liviu Goldstein, vaikka sähköpostiosoite oli edelleen tuo jarkoturvanien.
Konekauppias jumalan armosta eli Andreipyysi nyt tarkempia tietojani, sekä osoitti tilinumeron ja pankin Budabestissä, jonne 30 prosentin suuruinen käsiraha olisi pitänyt siirtää. Koneen myynnillä oli Jarkon eli siis Andrein mukaan kiire, koska hän oli myynyt maatilansa Unkarissa ja tarvitsi kipeästi rahaa. Jaaha. Vai niin. Eikö maatilakaupoista myyjälle yleensä tule rahaa?
Lupasipa Andrei järjestää koneelle sitten 700 euroa maksavan kyydin Ruotsiin ja kaivamaan ”minäOlle” pääsisin viikossa. Sähköpostissa oli myös Andrein kotiosoite sekä myös käsirahapankin tilinumero ja osoite. Google maps -palvelu osoitti Andrein asuvan oopperatalossa ja pankki sijoittui keskelle valtatietä.
Koska myyjä näin oli saavuttanut lähes sataprosenttisen luottamukseni, lupailin jo käsirahaa. Kysyin kuitenkin vielä, miksi alun perin myyjän kerrottiin olevan Tampereelta ja kone olikin sitten Unkarissa.
Paluupostissa jo käsirahan viipymisestä närkästynyt kauppamies Andrei ilmoitti Jarko Turvanien nimisen miehen olevan hänen yhteistyökumppaninsa Suomessa. Tosin Jarko oli tällä kertaa kirjoitettu jälleen uudella tavalla eli Jrko. Kirjaimet tippuivat samaa vauhtia kun hyvä konekauppa tuntui tyrehtyvän ostajan liikaan uteluun. Nyt hän antoi minulle jopa passin numeronsa, joka tosin yhtä hyvin olisi voinut olla vaikka huijaamiensa ihmisten lukumäärä.
Sähköpostikeskustelumme loppui seinään, kun pyysin lähettämään ennen käsirahan tallettamista vielä kauppakirjan luonnoksen allekirjoittamista varten. Samaan kohtaan eli sopimuspaperin pyyntöön katkesi myös oikean Jarkko Turvasen itsensä käynnistämä kaupankäynti valeJarkon kanssa.
Koko edellä selostettu episodi on varsin tökerö yritys kalastaa konekaupan käsirahaa ostajilta. Varsin huonosti toteutettu projekti herättää lähinnä hilpeyttä, mutta on varma, että verkossa liikkuu paljon parempia ja uskottavampiakin yrityksiä.
Kaikki myyjän taustat kannattaa tarkistaa huolellisesti. Jos myytävä kone tai laite on Euroopassa, ainakin minä matkustaisin paikalle katsastamaan kohteen. EU on avannut rajat ja kaupankäynnin, joten edellä mainittu ”kauppias Andrei” ei vaani verkossa yksin.
Tätä juttua kirjoittaessani, JCB oli edelleen mobile.de –palvelussa myynnissä. Tosin Jarkko Turvanen Lännen Konepalvelusta oli jo myynyt oikean koneen eteenpäin.
Pitäisiköhän vielä lähettää Andreille sähköpostia asiasta ? Jarkko perskules meni myymään sinun koneesi.