Uutiset

Maa- ja metsätalous

Sampsalaiset maakuntamatkalla

Sampsa ry on Helsingin yliopiston maatalousylioppilaiden yhdistys Viikistä, joka järjestää jäsenilleen erilaisia aktiviteetteja. Maatalousylioppilaat järjestävät vuosittain maakuntamatkan vuorotellen eri Suomen maakuntiin. Nyt matka suuntautui Pirkanmaalle. Tampereen ympäristöön Pirkanmaalle oli järjestetty erilaisia opiskeluun liittyviä tutustumiskohteita; hallintoa, teollisuutta, maatiloja, joissa on erikoistuotantoa. Osa Viikin opiskelijoista on toki Pirkanmaalta, mutta suuri osa muualta Suomesta, jolloin kohteet ovat monille uusia.

 

Sampsa ry:n maakuntamatka alkoi Tampereelta. ELY-keskuksen toimintojen lyhyen esittelyn jälkeen oli paneeli, jossa keskusteltiin maatiloista ja yrittäjyydestä. Kuvassa panelistit oikealta Mikko Teivaala, Timo Jaakkola, Antti Antila ja Riku-Sippo Uotila pöydän takana. Panelisteja keskusteluttamassa ja puhetta johtamassa MMK Eeva Linnainmaa.

Maakuntamatka alkoi 26. päivä aamulla Pirkanmaan ELY-keskuksen toimintaan tutustuen. ELY on tulevaisuudessa monelle retkeläisellä tärkeä ”konttori”. Moni suorittaa ELY-keskuksessa harjoittelun ja monesta agronomista tulee kyseisen organisaation työntekijä ja vielä useammasta tavalla tai toisella riippuvainen ELY:n toiminnasta. Monesta maatalous-metsätieteitä lukevasta opiskelijasta kun tulee myös viljelijä. Viljely ei välttämättä ole päätoimista vaan kotitilaa viljellään jonkun muun työn ohella. Viljelijä, joka on tukikelpoinen ja joka hakee jotain tukea, on tekemissä ainakin valvontojen osalta ELY:n henkilökunnan kanssa.

ELY:n toiminnan esittelyn lisäksi ELY:nn Tampereen toimipisteen tiloissa järjestettiin myös paneeli, jossa keskusteliin maatalouden tulevaisuudesta ja etenkin liitännäiselinkeinoista.

”Kotieläintiloilla sivuansio tai ylipäätään useamman ammatin harjoittaminen on hankalaa, kun työvoimasta on monesti pulaa. Kasvinviljelytiloilla taas sesongit ovat tiukat, mutta peliaikaa muuhun yritystoimintaan on enemmän. Erilaiset metsän- ja kiinteistönhoitoon liittyvät työt ovat ainakin monella fyysisesti lähellä. Jos maatila on lähellä taajamaa, tarjoaa se monesti laajemmin työmahdollisuuksia omien töiden lisäksi”, totesi paneelissa mukana ollut Mikko Teivaala.

Mikko Teivaala on kotitilan yhtymässä mukana Ylöjärven puolella. Tilalla harjoitetaan perinteistä kasvinviljelyä ja pidetään yllä talousmetsiä. Mikko on ELY-keskuksessa virkamiehenä ja käsittelee esimeriksi erilaisia investointitukihakemuksia. Mikko muistuttaa, että jos tilalla on esimerkiksi lypsykarjaa, niin sillä lypsykarjalla pitäisi tehdä tulos navetassa.

Raikussa rokkaa -R3

Riku-Sippo Uotila Kangasalta on pitänyt kotitilaa 20 vuotta. Tilalla harjoitetaan metsätaloutta, kasvinviljelyä ja broilertuotantoa. Omilla koneilla, joita käytetään omalla tilallakin, tehdään myös urakointia. Mitään konetta ei ole erityisesti hankittu urakointiin. ”Koneurakointi meidän maatilan puitteissa on aika luonnollinen vaihtoehto, kun työvoima vain riittää sesonkiin”, Riku-Sippo jatkaa. Työvoiman riittävyyteen on toki syytä panostaa.

Tämän lisäksi mukaan on tullut matkailuelinkeino, kun Riku-Sipon pihapiirissä järjestetään Raikku Rokkaa ja Rakastaa -tapahtuma kerran vuodessa elokuun viikonloppuna.

Perinteisen maatalouden laajentaminen musiikkifestaripuolelle ja etenkin contryrockiin oli tavallaan sattumusten summa. Aikoinaan soittokamat kannettiin pihalle, kun viljeltiin vielä mansikkaa ja kauden jälkeen oli tapana pitää päättäjäiset. Ensin tapahtumaa kehiteltiin harrastuspohjalta, mutta reilu viisi vuotta tapahtuman esiintyjälistaa on mietitty tarkemmin, hankittu esiintyjiä ulkomailta ja kannattavuutta on laskettu etukäteen. ”Yhden viikonlopun tapahtuma on riskialtis ja siihen riskiin pitää varautua”, Riku muistuttaa. Kun tapahtuma on intensiivinen, pitää myös yhteistyöverkostot olla kunnossa.

Soittoharrastuksesta, kamojen kantamisesta ulos eräänä kesänä ja soittamisesta kavereille on laajentunut tapahtuma noin 3000 ihmistä kerääväksi musiikkitapahtumaksi.

AT-Machinery tuo koneet

Lapualta kotoisin oleva Antti Antila on aikoinaan valmistunut MMM:ksi ja kotitilalla viljellään viljaa. Antin vaimo on Sahalahdelta ja nyt viljellään kahta tilaa ja tämän lisäksi Sahalahdella on broilertuotantoa. Aikoinaan opiskelukaverin kanssa perustettiin yritys, AT-Marhinery, joka aloitti koneiden maahantuonnin. ”Perinteisen maatalouden rinnalle oli tarkoitus hankkia jotain sosiaalista tekemistä ja konekauppa on yksi vaihtoehto”, Antti kertoo.

Antti pohtii, että konekaupan ylläpidossa ei ole erityisiä työn tekemiseen liittyviä haasteita. Konekaupassa ei olla käytetty ulkopuolista työvoimaa ja asiakkaiden kanssa käydään kauppaa normaalien työsesonkien ulkopuolella. ”Toisaalta konekauppakin vaatii rohkeutta tehdä asioita toisin ja ottaa jopa riskiä”, Antti jatkaa. Laajentumisen ulkoinen raami maatilalla on annettu esimerkiksi korkeana maan hintana, konekaupassa voi esimerkiksi laajentaa valikoimaa.

Työ tilan ulkopuolella

Timo Jaakkola Mouhijärveltä on pitänyt maatilaa vuodesta 1992. Timo on aikoinaan käynyt Viikin ja valmistunut myös MMM, agronomiksi. Tilalla viljellään viljaa ja tämän lisäksi erikoisuutena on luomusiementuotanto. Siementuotantoa tilalla on ollut 60-luvulta lähtien. Tilalla tehdään myös koneurakointia ja yksi erikoisuus on latukone, jolla ajetaan latuja paikkakunnalla. Latukoneen hankinnan yksi syy aikoinaan oli Timon hiihtoharrastus. Tarjolla Timolla on myös koulutuspalveluita. Vaimo on tarjonnut kolme vuotta työhyvinvointi- ja työnohjauspalveluita sekä ateriapalveluita. Timo on Ahlmanin toimitusjohtaja.

”Aikoinaan jo opiskeluaikoina tutustuin Excelin mahdollisuuksiin ja se kertoi nopeasti, mistä rahaa tulee ja mihin sitä menee”, Timo kertoo. Se oli kimmokkeena hakea oman tilan ulkopuolelta mahdollisia ansioita. Timo on konsultoinut yrityksiä niiden taloudellisista realiteeteista; mikä kannattaa ja mikä ei.

Kun tehdään maatilan töiden lisäksi muita töitä, niin se vaatii aikaa mutta monesti myös pääomaa. Se miten paljon resursseja on käytettävissä, on seurausta toki itse tilasta mutta myös yrittäjästä. Maatilan itsessään pitäisi olla tehokas ja mahdollisimman taloudellinen. Kyse on useimmiten siitä, että miten omaa ammattitaitoa voidaan hyödyntää, työllistää samalla itsensä ja samalla hakea maatalouden ulkopuolelta muuta tuloa. Toki on muistettava, että myös pieni tila saattaa antaa riittävän tulotason ja työllistää melkoisesti, jos tuotantosuunta on poikkeuksellinen.

Yrittäjän resursseista on kiinni se, miten hän osaa suhtautua oman tilan töihin ja toisaalta, miten jaksetaan useampaa työtä samaan aikaan, etenkin silloin kun pitää hallita isompi työn määrä. ”Hajauttamalla tuotanto saatetaan päästä toki myös vakaampaan talouteen, kun kaikki ei ole yhden kortin varassa”, Riku-Sippo pohtii.

Työmoraali kunnossa

Maataloustaustaisella väellä on kulttuuri työntekemiseen yleensä kunnossa. Kahta pääomavaltaista liiketoimintaa tai työvoimavaltaista liiketoimintaa on monesti vaikea sijoittaa rinnakkain, Timo varoittaa. Timo jatkaa, että ”vaikka kaikki muu on kunnossa, kaikki voi mennä kontalleen vaikka markkinoinnissa. Pääsy markkinoille on hankalaa, oma paikka pitää löytää ja hinnoitella oikein”. Riskit pitää ottaa huomioon.

Antti jatkaa, että AT-Machinery Oy on aikoinaan heti eriytetty maataloudesta, kun yhtiössä on kaksi osakasta.

Maatilalla on yleensä riittävästi vakuuksia, mutta pakkomyynnissä niistä ei välttämättä oikein saa omiaan pois. Tuotannolliset rakennusinvestoinnit esimerkiksi pitäisi sijoittaa logistisesti hieman etäälle asuinkiinteistöistä, jotta ne eivät häiritse toisiaan. Navetasta voidaan joutua luopumaan esimerkiksi sairauden vuoksi, jolloin pihapiirissä sen hyödyntäminen on aina hankalaa.

”Etenkin osakeyhtiömuotoisten navetoiden soisi lisääntyvän, jotta työn ja vapaa-ajan erottaminen olisi helpompaa”, Timo pohtii. Yhteisen navetan sijoittaminen aivan uuteen paikkaan on yleensä toimiva ratkaisu. Yhtiömuotoisessa kotieläintuotannossa voidaan keskittyä tuotantoon ja sen kannattavuuteen. Samalla voidaan riskejä hajauttaa ja ehkä selvitä paremmin eri elämänvaiheista. Toisaalta hyvin tehdystä yhtiösopimuksesta voidaan aina katsoa, miten ongelmatapauksissa menetellään.

Jatkuvaa vai kertaluonteista

Toisin kuin päivästä toiseen jatkuvan liiketoiminnan riskit ovat erilaiset tapahtumiin verrattuna. Esimerkiksi kerran vuodessa järjestettävässä R3-tilaisuudessa kyse on siitä, että millainen tunnelma tapahtumaan saadaan ja millaiseksi asiakkaat sen tekevät. Raikun tapahtumassa tuodaan osallistujien saatuville maaseutua maatilan pihassa ja sen tunnelmia. Samalla tilaisuudessa on saatavilla suomalaista ruokaa, yhdessäoloa ja juomaa hajuineen ja makuineen. Riskit ovat aivan toisenlaiset kerran vuodessa järjestettävässä ulkoilmatapahtumassa, joka esimerkiksi tänä vuonna järjestetään 21.-22.8.

Maatilojen rooli on muuttunut ja se on muuttumassa koko ajan, mutta mitään yhtä ja kaikille sopivaa toimintatapaa ei ole. Maatilojen lukumäärä on laskenut nopeasti ja lukumäärä laskee radikaalisti viiden vuoden sisällä, Timo pohtii. Moni pieni kotieläintila lopettaa tuotannon ja tilalle tulee isoja yksiköitä. Tuotettavat maito- tai lihamäärät eivät herkästi laske, kun isommat yksiköt tuottavat nopeasti lopettaneiden jättämän vajauksen. Bulkkitavaran tuotannossa ei kuitenkaan löydy pitkässä juoksussa merkittäviä kustannussäästöjä, jollei omaa toimintaa tarkastella jatkuvasti kriittisesti ja pohdita vaihtoehtoisia toimintatapoja. Timo jatkaa, että toinen ääripää on vaikka biodynaaminen tuotanto, joka on hyvin intensiivistä. Työtä on paljon, mutta hehtaarilta saatetaan tehdä 100000 euron liikevaihtoa.

Pienellä maatilayksiköllä on mahdollista saada elanto, jos vaatimukset eivät ole valtavat. Iso yksikkökään ei takaa sitä, että elintaso on korkea, jos tuotannossa ei onnistuta. ”Ehkä hankalimmassa asemassa ovat välikoon maatilat, jotka ovat kaukana taajamista”, Timo pohtii.

Kaikki paneeliin osallistuvat olivat sitä mieltä, että sellaista ainakin pitäisi tehdä, mistä tykkää. Jatkuvasti vastenmielisistä asioista sen sijaan pitäisi luopua ja miettiä omia vahvuuksiaan ja sitä, miten omaa yritystään rakentaa.

Hyvä lähtökohta työelämään

Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta antaa eri pää- ja sivuainekokonaisuuksineen hyvän lähtökohdan aloittaa työelämässä ja toivottavasti työura tarjoaa tuleville ammattilaisille myös riittävästi mielenkiintoisia haasteita. Monelle opiskelijalle selviää toki vasta useiden opintolukukausien jälkeen, mikä sektori kiinnostaa ja pidemmälle ajateltuna, mikä on se ala, missä on tekijöille tarvetta.    

Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta on vuosien varrella saanut houkuteltua opiskelijoita vaihtelevasti. Aikoinaan 80-luvun puolivälissä hain itse kyseiseen opinahjoon kaksi kertaa ja toisella kerralla onnistuin sisään pääsemään. Kahdeksan vuotta myöhemmin onnistuin pääsemään sieltä myös pois, jonka väitetään olevan hankalampaa kuin sisäänpääsyn. Keskinkertaisesti läpäistyt maisteriopinnot ovat pitäneet työelämässä mukana niin, että joskus ahdistaa. Toivottavasti nykyisiä opiskelijoita ei tulevaisuudessa työelämässä ahdista; kun rakentavat sosiaalisten suhteiden verkostoa ja oppivat ymmärtämään laaja-alaisemmin yhteiskunnan riippuvuussuhteita.

Lue seuraavaksi