Uutiset

Maa- ja metsätalous

Pientareet kuntoon

Kahden kuukauden kuluttua niitetään jo pientareita. Erilaisia työkaluja käytetään Suomessakin nurmikasvien niittoon ja rankemman piennarkasvillisuuden murskaamiseen tai poistamiseen kokonaan. Tärkeä asia niitossa on turvallisuus etenkin teiden varsilla. Niittotyö ei saa vaarantaa muuta liikennettä. Perinteinen kelamurska on turvallisempi tiealueella kuin vaikka ketjumurska, joilla yleensä hoidetaan vesakoitunutta aluetta kauempana vilkkaasta liikenteestä, kuten metsäautoteillä.

Mulag Gödde -hoitolaitteessa toinen murska on edessä ja toinen takana, jolloin etuakselikuorma on kevyempi, mutta kuljettajalle yhdistelmä ei ole erityisen ergonominen. Kuljettajan pitää huomioida molemmat suunnat. Takasillassa on kuormain, joka on vastaavalla rakenteella kuin puutavarakuormain, mutta tolpan päässä on keinupiste.
Hydrauliikkatuottoa ja painetta tulee ilmeisesti riittävästi. Öljysäiliö on pumpun päällä.

Hoitotahti teiden ja ojien varsilla vaihtelee. Isojen teiden pientareet niitetään vähintään kahdesti vuodessa, jolloin kasvusto ei pääse vankistumaan. Moottoriteiden varret hoidetaan pitkälle vastapenkkaan ja keskialuetta myöden, jolloin avaraa aluetta on paljon. Keskialueella kasvaa toki jossain puskia, jolloin vastaantulevien valot eivät häiritse. Keskialuepuskien soisi lisääntyvän, kuten monesti on Keski-Euroopan moottoriteillä, jolloin vastaantulevaa liikennettä ei välttämättä edes huomaa ja kuljettajan huomio on vain oman suunnan liikenteellä. Keski-Euroopassa, etenkin Saksassa, tienvarsipuskat ovat monesti aivan tien reunaan eikä maisemaa näe kuin satunnaisesti, toisin kuin Suomessa. Suomessa moottoriteiden varsiin ei juurikaan ole puskia päästetty kasvamaan, joten piennarhoito on lähinnä ruohokasvien niittoa.   

Kun perinteisellä murskalla saadaan ajettua teiden varret kaiteettomilla osuuksilla ja pitkälle loivaan rinteeseen, kun vain renkaissa pito riittää. Työ on nopeaa, kun hoito voidaan tehdä tien reunassa ajaen, siten että muuta liikennettä ei juurikaan häiritä.   

Perinteisellä nostolaitteisiin kytkettävällä murskalla saadaan hoidettua penkka pitkälle, jos penkassa ei ole esteitä.

Työtä hidastavat eniten erilaiset rakennetut esteet: kaiteet, liikennemerkit, opastinpylväät, istutuksena olevat puskat. Haittaa tulee myös erilaisesta romusta ja roskista; kuten renkaan palasista, lokasuojista, vaijereista, polkupyöristä ja hetekoista, joita on heitetty tai jätetty penkkaan. Niittäjä keräilee sitten toisten heittämää satoa.

Suomessa ei montaa näin monipuolista yhdistelmää ole. Fendtin ympärille on rakennettu Duckerin piennarhoitopaketti, jossa kahdella kulkusuunnassa edessä olevalla murskaimella leikataan kasvusto. Koko työlaitesetti on edessä liu´utettavana kiskoilla.
Etuakselille, ja etenkin oikealle puolelle, kuormaa tarjotaan tässä melkoisesti. Yhdistelmää vakautetaan rungon ja etuakselin väliin asennetulla sylinterillä. Kuvat ovat Fendtin peltopäiviltä Wadenbrunnista vuodelta 2018.

Kun hoitoalueella on aitaa, edellytetään toisenlaista kalustoa. Pystytolppien siivoamiseen ei juurikaan ole enää tarjolla raivaussahalla siimoittajia. Siimoittaminen on vaihtunut monilla tieosuuksilla konetyöksi. Käytössä on automaattikoneita, joiden kanssa voidaan vain ajaa eteenpäin. Siimoituspää väistää pystytolpan kiertäen ja samalla hoitaa tolpasta juuren puhtaaksi. Kun siimoitus tehdään konetyönä, se on turvallisempaa kuin että henkilöt liikkuisivat tiealueella jalkaisin.

AT-Machineryn valikoimissa on viimeistelijä, jolla vältetään jalkaisin tehtävä siimoitustyö. Aivan kaikkiin pieniin koloihin tämäkään ei sovi, jos tolppia on useita vierekkäin. Työsaavutus on kuitenkin toista kuin jalkaisin tehtynä eikä kone väsy. Konetyö on myös turvallisempaa, kun kenenkään ei tarvitse kulkea ajoradalla. Kuva on Lepaalta 2019.

Puskat tiellä

Isompien väylien pientareet pidetään säännöllisesti niitettyä luokitusten mukaan. Yksityisteiden puolella käytäntö on kirjavaa. Kyläteiden varsia niitetään joidenkin hoitokuntien alueella säännöllisesti. Kaikki eivät pientareita hoida. Heikommassa hoidossa ovat metsäautotiet. Valitettavasti metsäautoteitä on tehty niinkin, että penkat eivät ole tasaiset. Kivien ja kantojen väistely hidastaa merkittävästi murskausta, eikä kasvustoa saada koskaan poikki aivan alhaalta. Epätasaisessa maastossa ja etenkin kivikossa kalusto on myös koetuksella.

Moni metsäautotie on aikoinaan rakennettu riittävän leveäksi. Puusto on päässyt valtaamaan penkan ja puusto pitäisi poistaa, jotta ainakaan lumen painosta taipuvat puut kaadu tielle.

Kerran kolmessa vuodessa tienvarsien penkat pitäisi murskata, jotta kasvusto ei ehdi vankistua liikaa. Mitä harvemmin tiellä kuljetaan ja mitä passiivisempi on tiehoitokunta, sitä huonommassa kunnossa on tie. Aivan tien vieressä kasvavista riukuuntuneista puista aina joku on kaatumassa tielle lumisateen jälkeen.  

Lue seuraavaksi