Palaturvetta lämmityskäyttöön Kittilässä

– Meidän suohan ei ole oikeastaan ollut luonnontilassa viiteenkymmeneen vuoteen, vaikkei siltä ole turvetta nostettukaan, Jouni aloittaa.

Suo uusiokäytössä

Suo ojitettiin 60–70 luvulla maatalouskäyttöön. Viljelyä suolla ei kuitenkaan harjoitettu ollenkaan ja se metsittyi, kun suo oli kuitenkin jo ojitettu. Suon käyttöönotto turvetuotantoon oli kätevämpää kuin luonnontilaisen suon. Ojat kun olivat vielä osittain kunnossa ja vesi ei ollut niin korkealla kuin aiemmin.

Kun suota alettiin siirtää pari vuotta sitten lupaprosessin ratkettua vuoden odottelun jälkeen energiantuotantoon, kunnostus alkoi puusavotalla.
– Suolla oli osittain tukkimittainen mäntyräme, mutta puut olivat tukiksi kelpaamattomia väkkärämäntyjä ja ne korjattiin ja haketettiin Leville ja Kittilään lämpölaitoksille. Tämän jälkeen suo ojitettiin uudelleen ja kannot jyrsittiin. Nyt on rakennettu myös pumppuasema, jolla pohjavesi saadaan pysymään riittävän alhaalla turpeennoston aikana, Jouni luettelee.

Suolta on nyt nostettu turvetta kaksi vuotta. Ensimmäinen vuosi oli märkä, joten turvetta ei noussut ollenkaan. Myytävää kertyi toisena vuonna noin 4000 megawatin arvosta. Nyt kolmantena vuonna sato oli jo kohtalainen, vaikka toisella korjuukerralla alkoikin tulla jo sateita, jotka kastelivat maan.
– Ensimmäisenä märkänä vuonna suurta haittaa tuli ruohosta, joka kasvoi suolla ja joka haittasi palaturpeen koossa pysymistä, Jouni muistelee.

Kaluston kunnostusta

Viime syksynä hankittu turpeennostokalusto oli osittain vasta kunnostusvaiheessa. Mekaanisella vedolla olevan siirtovaunun lava oli repeytynyt monesta kohtaa ja se edellytti hitsausta. Korjausta oli tekemässä Jousan Jussi, joka hoitelee muutenkin Jounilla pajahommia.

– Mättäiden ja kantojen jyrsinnän olen ostanut Herajärven Pekalta urakoituna. Kalusto nostoon on hankittu pääosin käytettynä, mutta Suokoneen 6 -metrisen tasausruuvin ostin uutena, Jouni esittelee. Vanhoista työlaitteista on rakenneltu itselle toimivaa kalustoa, kun tuota tuotantoalaa varten ei kannata kuitenkaan uutta kalustoa hankkia, Jouni perustelee.
Omamoottorinen käytetty palaturvekoneen moottoripaketti oli myös pihalla. Palaturpeet oli puristettu pötkylöiksi kaksi – kolme viikkoa aiemmin eli ennen juhannusta. Nyt kun turve oli kuivunut auringossa ja tuulessa, palat kerättiin karholle. Jouni oli ollut edellisen iltayön karhottamassa, kun oli valoisaa. Sateen uhka oli olemassa ja palaturpeet kannatti kerätä karholle, jossa ne kastuisivat hieman vähemmän.

– Teen yleensä itse kääntämisen ja karhotuksen illalla, Jouni esittelee.
Karholta palat nostetaan edelleen perävaunuun. Kun palaturpeet lastataan ja kuljetetaan kasalle, tarvitaan enemmän väkeä perävaunuja ajamaan. Kasalla suon laidassa ne odottavat lastatusta lämpölaitokselle. Turvetta kuljetetaan itse, mutta sitä on kuljetettu myös hakeautoilla lämpölaitoksille.
– Kuormaukset hoidetaan itse traktorilla, kertoo Jouni.

Pitkä suohistoria

– Olen aikoinaan ollut toistakymmentä vuotta turvehommissa ”palaringissä” Vapolla Suomessa ja Ruotsin puolellakin, jossa joskus turvetta käytiin nostamassa Norjan rajalla Keski-Ruotsissa Bräckessä saakka. Piispanneva tuli myös aikoinaan tutuksi, kun siellä olin kasaamassa moottoripaketteja. Työmaat olivat pitkällä ja useimmiten töissä oltiin useita viikkoja kerralla ja sitten oli vapaata, kun oli märkää, Jouni muistelee.

Nyt kun asuinpaikan vieressä Kittilän Kaukosen kylällä on oma noin 40 hehtaarin suo ja siihen rakennellaan kalustoa, on työmaa kesäksi lähellä. Paikan nimi on osuvasti Suopelto.
– Suolle sain ottoluvan kolme vuotta sitten ja siitä lähtien sitä on kunnostettu nostokuntoon. Vaikka suo oli jo aiemminkin ollut osin peltoa ja ojitettu, samat luvat turpeenottoon tarvitsin kuin kuka muu tahansa, Jouni muistelee.

Viime kesänä tuotantokunnossa oli toistakymmentä hehtaaria ja loppu otetaan käyttöön vähitellen. Suolta nostettu palaturve kuljetetaan  lähiseudun lämpölaitoksille, kuten Leville hiihtokeskukseen ja Kittilän Aluelämmölle.

Merkitys kansantaloudelle suuri

– Se raha, joka öljystä tai kivihiilestä maksetaan, on saman tien pois kansantaloudesta, Jouni pohtii. Turveteollisuuden ja tällaisen pienimuotoisen turvetuotannon lähtökohtana ovat Suomen suot ja niillä töitä tekevät yrittäjät ja heidän työntekijänsä. Kun työtä tehdään soilla ympäri Suomea, suot tarjoavat mahdollisuus elämiseen muuallakin kuin taajamissa. Se on kuitenkin iso raha- ja energiamäärä, joka on ympäri Suomea soissa ja kotimaisessa ”öljyssä” kiinni, Jouni muistuttaa.

Ja moni pohtii, että suot uusiutuvat hitaasti. Hitaasti ne toki uusiutuvat, mutta varmasti. Missä on niin märkää, että puu ei kasva, siellä muodostuu turvetta.

Rakenneltu karhotin

Karhotin on rakenneltu omiin tarpeisiin. Aiemmin puhdistusrullastoa käytettiin mekaanisesti kahden kulmanivelen ja akselin välityksellä. Sillä rakenteella tuli kuitenkin remonttia usein, kun murtokulmat olivat isot ja kun nostin pysähtyi, joku paikka särkyi.
– Yleensä se tiesi päivän ja yön remonttia, Jouni muistelee.
– Nyt mekaaninen rullaston pyöritys on vaihdettu hydraulimoottorikäyttöiseksi. Hydraulimoottorilla laite on toiminut paljon paremmin, Jouni kehuu. Rullaston pyöritys hydrauliikalla vie käytännössä koko traktorin hydrauliikan tuoton ja rullasto pitää pysäyttää, jotta hydrauliikkaa voi käyttää muuhun.

Taakseajolaite

Kun ajosuunta on taaksepäin, pitää kuljettajan katsoa koko ajan taakseen ja se rasittaa niskoja.
– Parempi on kuitenkin seurata karhotusta koko ajan, jolloin välttyy isommilta murheilta, Jouni tokaisee. Taakseajolaite minulla on joskus aikoinaan ollut yhdessä traktorissa, mutta silloin se oli tarpeeton, mutta tässä työssä taakseajolaite olisi hyvä.
Poikittainen siirtomatto pysyy yleensä auki, mutta nostopäässä karhotin tukkii. Etenkin juurakot hankaloittavat karhotusta, kun terän eteen jäävät kannot estävät palan nousun puhdistusmatolle tai kanto kiilautuu kuljettimen väliin.

Urakointitöitä traktorilla

– Traktorilla teen kaikkea muutakin. Kesällä yksi traktori on turvetöiden lomassa säilörehuketjussa, kun pääurakoitsija paalaa. Pääurakoitsijalla on siten käytössä niittomurskaimensa edessä meidän traktori ja kuljettaja. Käytännössä useimmiten niittää työntekijäni Jani Pääkkö, Jouni kertoo.
– Kun meillä toisinaan joutaa kone, niin kätevämpihän on ottaa aliurakoitsijalta traktori ja kuljettaja kuin hommata omaa konetta ketjuun, Jouni pohtii.
– Talvitöihin minulla on alueaura ja linko. Auraukset hoitaa yleensä työntekijäni Fendtillä.

Vuosittain aurausmäärät hieman vaihtelevat, mutta hoidettavaa on yleensä noin 40 kilometriä. Pisin pätkä on 9 kilometriä. Alueauralla hoidellaan tiet. Linkoa käytetään yleensä metsäyhtiöiden teissä, joita avataan keskellä talvea. Lumitöissä metsäteillä lingon kanssa traktorina on yleensä linkku-Valtra, joka on kätevä myös lastaushommissa, kun lastataan palaturvetta kuormaan.

– Linkulla kuorman käsittely on nopeaa riippumatta siitä kuormataanko vai puretaanko vaikka kappaletavaraa trukkipiikeillä kuormalavoilla, Jouni kehuu.

Maansiirto- ja kuljetustöitä tehdään myös tarvittaessa. Käytössä on Bigabin koukkulavavaunu, jolla kuljetellaan kaikenlaista tavaraa. Turvekuljetuksiin on hankittu 50 kuution Närkön kolmiakselinen ketjupurulla varustettu perävaunu.