Manitou tarjoaa portaatonta etenemistä

Ranskalainen kurottajavalmistaja Manitou esitteli reilu vuosi sitten uuden NewAg-kurottajamallistonsa. Monin hienoin teknisin oivalluksin varustettu kurottajaperhe on otettu hyvin vastaan, niin meillä kuin muuallakin. Nyt markkinoille ovat tulleet myös lanseeraustilaisuudessa luvatut, voimansiirroltaan kaikista kehittyneimmät M-Vario+ -mallit. Manitou tarjoaa mallistoonsa useita eri voimansiirtoratkaisuja alkaen mekaanisesta keppikoneesta (powershuttle) ja päätyen edellä mainittuun portaattomaan versioon (M-Vario +). Väliin sopivat vielä powershift plus (manuaali tai automaatti) – sekä kaksinopeuksinen hydrostaatti (M-Varioshift) vaihtoehdot.

Nyt keskitytään tähän kaikkein kehittyneimpään versioon, joka on saatavana kolmeen malliin: MLT 635-140 V+, MLT 741-140 V+ ja MLT 940-140 V+. Kyseessä on koko malliston suurimmat ja tehokkaimmat kurottajat. Järein malli nostaa maksimissaan yhdeksään metriin, kun kaksi pienempää tyytyvät 6,9 ja 6,1 metriin. Kaikkein eniten tehoja vaativat työlaitteet voidaan kytkeä helposti V+ koneisiin, sillä lisähydrauliikasta irtoaa tuottoa 170 litraa minuutissa. M-Vario Plus käsittää yhden ainoan nopeusalueen 0-40 kilometriä tunnissa.

Urakointi Uutiset piipahti katsastamassa yhden näistä ZF:n portaattomalla, 0-40 kilometrin voimansiirrolla varustetuista kurottajista. Eli 4 100 kilon kapasiteetin ja noin seitsemän metrin nostokorkeuden omaavan MLT 741-140 V+ -mallin. Kone painaa työkunnossa noin kahdeksan tonnia.

”Uuden malliston kurottajista on saatavilla varustelutasoltaan kolme eri versiota eli classic, premium ja elite. Kaikkein paras varustelutaso on tietenkin elite-malleissa. Pitää sisällään muun muassa parhaan ilmajousitetun Grammer-istuimen, automaatti-ilmastoinnin, kattavat työvalot ja tehokkaan lisähydrauliikan. Pieni, mutta pohjolan oloissa tervetullut, yksityiskohta on sähköisesti ohjaamosta säädettävät peilit sulatustoiminnalla”, aloittaa tuoteryhmäpäällikkö Tomi Aaltonen Hankkijalta.

Taloudellisin M-Vario+

M-Vario+ on toteutettu hydraulisesti yhden mäntäpumpun ja kahden radiaalimoottorin avulla. Kun moottorit ovat integroitu vaihteiston yhteyteen, on venttiilien, hydrauliletkujen ja -putkien määrä minimaalinen eli mahdollisia vuotokohtiakin on vähemmän. Vaihteistolta akseleille on kardaanivälitys. Yksinkertaistettuna voimansiirto toimii niin, että liikkeelle lähdettäessä ja kovaa vääntöä tarvittaessa, molemmat moottorit ovat käytössä. Kiihdytyksen aikana öljyvirtaus ohjautuu vain toiselle moottorille, joka on käytössä huippunopeuteen

saakka.

”Manitou on testeissään saavuttanut viiden prosentin polttoainesäästöt muihin voimansiirtolinjoihinsa verrattuna. Tämä on siis kaikkein taloudellisin vaihtoehto pidemmän päälle”, jatkaa Aaltonen.

Vaihteistossa on kaksi valittavissa olevaa moodia, joissa voimansiirto reagoi liikkeelle lähdettäessä eri tavoin. Dynamic-alueella huippunopeus saavutetaan nopeammin ja sitä kannattaa käyttää esimerkiksi maantiella ajettaessa.  Comfort-vaihtoehto ei reagoi niin äkkiä ja sillä maksimi nopeuteen pääseminen kestää kauemmin, tämä on hyvä esim.tarkassa lastaustyössä. Edelleen valittavana on niin sanottu ECO-asetus, joka rajaa maksimi kierrokset arvoon 1 900 ja pienentää tietenkin tätä kautta kulutusta edelleen.

Vaihteistoa voidaan käskeä kahdella eri tavalla. Vari Drive -asetuksella asetetaan käsikaasu haluttuihin moottorikierroksiin. Ajopoljinta painamalla nopeus muuttuu kierrosten pysyessä vakiona. Tällä saadaan esimerkiksi kuormaustilanteeseen tehoa ja nopeutta. Toista, engine drive -valintaa käytettäessä, ajopolkimen painallus lisää sekä moottorikierroksia että ajonopeutta.

Moottorina on Deutz TCD3.6 L4 (100 kW) ja Stage IV -päästötason saavuttamiseksi käytössä on hapetuskatalysaattori (DOC), pakokaasujen takaisinkierrätys (EGR) sekä SCR-katalysaattori.  Valmistajan ilmoittaa urean kulutukseksi kolme prosenttia polttoaineen kulutuksesta. Maksimi vääntö (500 Nm) saavutetaan moottorin kierrosluvulla 1 600.

Vääntökäyrä on melko laakea ja maksimi kierroksilla 2 200 ollaan vielä noin 420 Newtonmetrissä. 13 litran vetoisen AdBlue-säiliön täyttöaukko sijaitsee koneen takana, lähellä polttoainesäiliön korkkia. Polttoainesäiliön tilavuus on 120 litraa.

Helppoa nousua

Käyttäjän kannalta Manitoun ehdottomasti tärkein osa on uudenlaisten, joka suuntaan joustavien kiinnityselementtien varaan asennettu ohjaamo. Varsinkin elite-versiossa ohjaamon varustetaso on huippuluokkaa.

Ohjaamoon kulku on mietitty uusiksi. Lattiaa on oven alta koverrettu siten, että ohjaamosta poistuessa näkee ylimmän askelman. Askelmaa on myös levennetty ja kaksi tukevaa kahvaa molemmin puolin oviaukkoa antavat tukea. Ohjaamosta voi nyt poistua myös etuperin. Manitoun sille antama nimitys Easy Step ei tunnu liioittelulta.

Oikealla on Manitoun tuttu joystick, jonka päällä lepuutetaan koko kättä. Koko konsoli kyynärnojineen on säädettävissä korkeussuunnassa ja se myös liikkuu istuimen mukana. Samassa konsolissa on muutaman katkaisimen lisäksi myös näytön valikoiden käyttöä varten rulla, joka tuntuu yleistyvän nyt vauhdilla kaikissa konetyypeissä traktorista isoon kaivukoneeseen.

Katkaisimet on koodattu siten, että esimerkiksi oranssit liittyvät voimansiirtoon tai moottoriin, siniset hydrauliikkaan ym. Kytkettynä olevassa katkaisimessa palaa aina LED-valo.  Manitoun katkaisimissa oli se erikoisuus, että niiden paikkaa voi vaihtaa. Toisin sanoen kuljettaja voi kerätä itseään lähimmäs sellaiset katkaisimet, joita eniten käyttää.

Lisää painonappeja on etukonsolissa oikealla, näytön alapuolella.  Elite-varustelluissa koneissa näyttö on seitsemän tuuman kokoinen, ei kosketusnäyttö. Kurottajan sivulle ja taakse voidaan asentaa kamerat ja niiden kuva saadaan tähän samaan näyttöön.

Persoonalliseen joystickiin on alistettu niin puomin toiminnot kuin voimansiirron hallintakin. Liikkeet ovat samat kuin pyöräkuormaajassa, teleskooppia ulos ja sisään hallitaan rullalla. Suunnanvaihto on vivun päässä oleva punainen katkaisija, sekin noudattaa siis katkaisijoiden värikoodausta.

Nopeaa nostoa

Puomissa on nyt muun muassa nopean noston mahdollisuus. Puomi nousee ja teleskooppi pitenee kuljettajan vetäessä vivun taakse. Muistiin voidaan myös tallentaa puomin korkeus ja kauhan asento, jolloin tähän voidaan niin ikään palata automaattisesti. Uusi toiminto niin ikään on “kauhan ravistus”, joka saadaan aikaan yhdellä kosketuksella, eikä kuljettajan tarvitse itse vatkata kauhaa vivun avulla.

Ohjaamo on varsin hiljainen, ollaan noin 72-73 desibelin melutasossa. Tässä kohtaa voidaan puhua melkoisesta parannuksesta, kun edellisen mallisarjan vastaava lukema oli noin 80 desibeliä.

Ja myös näkyväisyys eteen on hyvä yksiosaisen, kaarevan tuulilasin ansiosta. Sekä suhteellisen alas kiinnitetyn puomiston ansiosta myös oikealle puolelle. Takalasissakin on pinta-alaa reilusti ja suuret peilit täydentävät takanäkyväisyyttä.

Ohjaamon katon turvarakennelman poikkirautoja on käännetty eri kulmiin kuljettajan näkökenttää seuraten. Ne sallivat näin huomattavan hyvän näkyvyyden sinne minne pitääkin, eli taakalle yläilmoihin. Tuulilasin lisäksi pyyhkijät on myös taka- ja oikeanpuolisessa sivuikkunassa.

Työkuvissa Manitou on koeajossa broileritilalla, missä kurottaja pääsee todella oikeuksiinsa. Pölyisissä oloissa kahteen suuntaan pyöritettävät tuulettimen siivet ovat kullanarvoinen asia. Manitoussa siipiä voi käyttää joko manuaalisesti tai automaatilla, joka kääntää pyörimissuunnan 15 sekunniksi joka kolmen minuutin välein. Huoltoja on helpotettu muun muassa kasvattamalla öljyjen ja suodattimien vaihtovälejä.