Talvitiepäivät järjestettiin Tampereella 12.-13.2
Pirkkahallissa ja sen parkkipaikalla. Etelä-Suomen lumettomuus toki latisti
tilaisuuden työnäytökset, kuten se on pitkälti latistanut Etelä-Suomen talvityölaitemarkkinankin.
Vuosittaisiin vaihteluihin on toki alalla totuttu ja vastaisuudessakin
lumettomia talvia on kuten runsaslumisiakin. Talvityövälineet toki kehittyvät.
Etenkin alueurakkaa hoitavaa urakoitsijaa kiinnostaa, että kalusto on tehokasta.
Toki kaluston suhteen on tehtävä kompromisseja, jos hoidettavana on erilaisia
alueita. Koneen ominaisuuksista riippuen, se sopii yleensä yhteen työtyyppiin
hyvin, mutta kun hoidettava alue vaihtuu, niin sopivuus on heikompaa. Esimerkiksi
lumiauramallin valinta pitäisi perustua hoitoalueeseen, kun yhtä, joka paikkaan
hyvin sopivaa auraa ei ole olemassa.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Talvitiepäivillä puhutaan paljon hyvästä tiehoidosta.
Valitettavasti arkirealismi hoidossa tai hoitamattomuudessa kohdataan eri
tavalla. Isot tiet ovat tänä vuonna olleet hyvin lumesta hoidettuja, kun lunta
ei ole tullut. Liukasta sen sijaan on ollut etenkin pienemmillä ELY-keskusten
hoidattamilla teillä. Jossain laatuketju ei ole oikein toiminut, kun tieto
liukkaudesta ei ole kulkenut sille, joka päätökset hiekoituksesta tekee.
Urakoitsijaa ei yleensä liukkaasta tiestä kannata syyttää. Vika on jossain
muualla.
Tämä talvi oli toki erikoinen siltä osin, että liukkauden torjuntaa tehtiin tavallista enemmän ja sepeli jopa loppui paikoitellen ja uutta tavaraa jouduttiin kuljettamaan kauempaa. Osaltaan tämä kertoo siitä, että kun hoitoalue on riittävän laaja ja liukkautta on, niin sepeliäkin kuluu. Olisiko osa levitetystä sepelistä voitu korvata esimerkiksi pinnan karhennuksella?