Volvo FH16 700 – Kaikkien kaveri, joskaan ei tien tukko

Volvo oli ensimmäisenä ylittämässä 700 hevosvoiman rajaa konetehoissa. Monen mielestä turhaa vouhotusta, yhtä monen mielestä tätä pienemmät koneet soveltuvat lähinnä kirjastoautoihin ja muihin lähiliikenteen ajokkeihin.

Spekulaatiot sikseen, miehet kabiiniin, reissukassi punkalle ja koneet käyntiin. Ei kuuluu enää takavuosien 16-litraisista tuttua käyntiääntä, Volvon miesten mukaan tyhjäkäyntiääni on muutoinkin kaksi desibeliä aikaisempaa alhaisempi. Hallintalaitteet tuntuvat olevan entisillä sijoillaan; ratti oikeaan asentoon, penkin säädöt kohdalleen, piirturikortti piirturiin ja vaihteistosta asento A. Edessä on reilun 500 kilometrin taival, joka taittuu 16-litraisilla, 700 hevosvoimaisilla Volvoilla. Paperilla muskelikone lupaa kuljettajan käyttöön 1000-1550 r/min kierroslukualueella 3150 Nm:n vääntömomentin, joten menon pitäisi olla varsin reipashenkistä. Mustien hyttien takaa löytyy koukkulavalaitteita, sorapuolikkaita, moduulikaappeja sekä Euroopan liikenteeseen soveltuva puolikas, kaikki lähestulkoon täyteen kokonaismassaan kuormattuja.

Menee eikä meinaa

Euro 5-tason D16G-moottori tuntuu pelaavan aika mukavasti yhteen automatisoidun I-Shift-vaihteiston kanssa. Vaihtamiset sujuvat nopeasti ja jouheasti vedon katkeamatta. Vaihteiston I-Roll rullaustoiminto tuntuu sekin toimivalta ratkaisulta, joka säästää myös polttoainetta. Muutoinkin ohjaamon alhainen melutaso tuntuu vieläkin hiljaisemmalta I-Rollin heittäessä vapaalle. Ja voiman tarpeen ilmettyä vastaa moottori kaasunpainallukseen erittäin nopeasti.

Ruotsin rannikko on tunnettu mäkisyydestään, mikä ei tunnu menoa juuri jarruttavan. Neljän auton joukkiomme kulkee määrätietoisesti kohti määränpäätä verrattain jyrkkäpiirteisessä maastossa. Marssinopeus säilyy hyvänä myös puuduttavissa vastamäissä. Mikäli naftalaskun maksaja on hyvällä tuulella, voi vaihteistosta valita Power-asennon, jolloin meno on hiukan urheilullisempaa.

Matkalle sattuu liikenneympyrä, josta alkaa nousu varsin tuntuvaan vastamäkeen. Ympyrässä power-nappi ja kaasupoljin pohjaan, jonka jälkeen 58 tonnin kokonaismassan kuormattu koukkulaiteyhdistelmä herää eloon. Kieltämättä äijämäinen tunne, kun göteborgilainen tekniikka lapioi tupaan isompia vaihteita mäen vain jatkuessa. Niin, ja nopeusmittarin neula nousi samassa tahdissa kulutuslukemien kanssa… Tässä kohdin on taas muistettava ja muistutettava, että tämänkokoinen kone vaatii säntillistä ajotyyliä. Näytöstyylinen ajo näkyy varmasti kulutuslukemissa ja naftalaskussa. Valitettavasti testitaipaleella on muuta tavaraliikennettä verrattain vähän, joten emme pääse vertailemaan ajokkiemme kulkuominaisuuksia muiden tielläliikkujien kanssa.

Nyt menee suoraan

Ylämäet voitetaan voimalla ja väännöllä, mutta on niistä apua myös alamäissä. 16-litraisen koneen VEB+ moottorijarru hillitsee vauhtia jopa 425 kW:n teholla. VEB+ moottorijarrun hallintaviiksi löytyy tutusta paikasta ohjauspylvään oikealta puolen. Kolmiportaista moottorijarrua voidaan käyttää joko manuaalisesti viiksen avulla tai automaattisesti ajettaessa vakionopeussäädin kytkettynä. Myötämäet ja hidastukset risteyksiin sujuvat tarvittaessa pyöräjarruihin koskematta.

Viime vuosina ei ole juurikaan kehuttu FH-Volvojen ajo-ominaisuuksia. Välillä niitä on moitittu vahdittaviksi, toisaalla niiden on väitetty olevan täysin mahdottomia ajettavia. Nyt on kuitenkin niin toimittajien kuin automiestenkin myönnettävä, että tämä asia on saatu Göteborgissa kuntoon. Ainakin nämä neljä muskelimenijää olivat kaikki ajo-ominaisuuksiltaan tasolla, mitä nykyautolta voidaan odottaa. Ainoa miinusmerkkinen piirre ajo-ominaisuuksissa löytyi koukkulava-autosta, jonka meno oli alamäissä varsin nykivää. Tämäkin ominaisuus oli luultavimmin peruja perävaunun pystystä aisarakenteesta.

Kuljettajan kannalta FH-tupaa on uudistettu kevyesti, joskin kätevästi. Tuulilasin päällä olevissa lokeroissa on nyt rulo-ovet, jotka avautuvat luukkuja kätevämmin ja pienemmässä tilassa. Sisävalaistus on myös aikaisempaa kattavampi ja valaisinjärjestelmää ohjataan nyt yhdellä kuljettajan edessä sijaitsevalla kiertokytkimellä.

I-Shiftin hallintavipu on nyt aikaisempaa kauempana istuimesta, mikä helpottaa isokokoisten kuljettajien istumista ja työskentelyä. Kojelaudan hallintavipujen ja kytkinten sijoittelu on varsin onnistunutta, vaikka taakse kallistettu tuulilasi syö tilaa ohjaamon ylänurkasta. On kuitenkin myönnettävä, että Volvon miehet ovat osanneet hyödyntää ohjaamon tilat varsin mallikelpoisesti.

Eikä kuljettaja pääse unohtamaan autonsa tyyppiä edes tauolla, sillä FH16-logo on brodeerattu varsin moneen verhoilukokonaisuuteen.

Ari Perttilä