Puolimatkassa autonomiseen ajoon – Uusi Mercedes-Benz Actros

Viime vuonna esitelty, uudistunut Mercedes-Benz Actros alkaa pikkuhiljaa olla valmiina varsinaisia asiakastoimituksia varten. Toki autoja on jo nähty meidänkin teillä asiakastesteissä. Toukokuussa olivat vuorossa lehdistön maantiekoeajot. Lähinnä moottoritieoloissa ajetun rupeaman lisäksi päästiin uutta konseptia testaamaan myös mutkatiellä. Uudet ajoavustintoiminnot helpottavat kuljettajan arkea, myös tuolla mutkatiellä ja tekevät työpaikasta turvallisemman. Digitalisointi on etusijalla tässä uudessa Actros-mallissa, ja sitä onkin tarjolla paljon.

Uusien autojen esittelyt alkavat muistuttaa enemmän kännykkämaailman uutuusjulkaisuja. Pellin alle ei enää juurikaan kurkita, ja kori- sekä muut runkorakenteet ovat saaneet jo optimaalisen muotonsa. Nyt digitaalisuus tekee väistämätöntä tuloaan kaikkiin ajoneuvoihin. Henkilöautoissa se on yksi tapa nostaa valmistajan imagoa ja näin myyntiä. Lukuisat digitaalitekniikan sovellukset kuuluvat nykyään pakettiin, tarvitsipa niitä tai ei. Sama trendi alkaa vähitellen vallata kuorma-autojenkin käyttöjärjestelmää.
Ensimmäisessä vaiheessa automaailmassa hyödynnettiin digitaalisuutta moottoritekniikassa ja turvallisemman jarrutustapahtuman saavuttamiseksi. Nyt Mercedes-Benz on uuden Actros-mallin myötä ottanut askeleen edemmäksi kohti tulevaisuuden visioissa siintävää autonomista ajoa. Itse ajotapahtuman toimintojen helpottamisen ja osittaisen automatisoinnin lisäksi tämä uusi ”digipaketti” tuo mukanaan etenkin ammattikäytössä olevien ajoneuvojen hyödyllisen seurantajärjestelmän. Varsinkin Keski-Euroopassa, jossa kalustolaivueessa voi olla satojakin ajoneuvoja, on autokohtainen etäseuranta jo ylläpidonkin kannalta oleellinen seikka. Näitä toimintoja ja monia muita on toki ollut jo jonkin aikaa tarjolla erillisinä palveluina ja päätelaitteina. Nyt nämä kaikki toiminnot on istutettu uuteen Actrosiin auton omilla hallintalaitteilla, tässä tapauksessa kosketusnäytöllä, hallittavaksi. Ikään kuin aikanaan poistui olohuoneistamme digiboksi ja samalla yksi kaukosäädin, poistuvat nyt Actrosin ohjaamosta ”ylimääräiset” päätelaitteet.

Kojelauta uusiksi
Päällepäin ehkä näkyvin muutos on Actrosin uusi kojelauta. Perinteiset mittarikiekot ovat historiaa ja kuljettajan näkymää hallitsevat nyt tablettitietokoneen kaltaiset näytöt, joista toinen, keskikonsolissa oleva on kosketusnäyttö.
Kosketusnäyttöjen tulo autoiluun on hävittänyt ohjaamosta monia perinteisiä kytkimiä. Joissakin autoissa lähes kaikki toiminnot hoidetaan kosketusnäytön alati muuttuvilla valikoilla ja graafikoilla. Mercedes-Benz ei ole lähtenyt Actrosin osalta näin radikaalille linjalle, vaan tavanomaisia kytkimiä vielä löytyy. Usein käytettäviä toimintoja pystyy näin hoitamaan ilman näytön hipaisua. Valmistajan mukaan näyttö pysyy näin puhtaampana ja ainakin allekirjoittaneen mielestä on mukavampi painella oikeita kytkimiä, varsinkin jos se toistuu taajaan. Toki ohjauspyörässä on edelleen tyypillinen kattaus kytkimiä.
Loputon määrä toimintoja on jo nyt kätkettynä kosketusnäytön ja perinteisen mittariston paikalla olevan näytön valikoihin. Digitalisaation kasvaessa niihin on odotettavissa varmasti vielä lisääkin ominaisuuksia. Siihen tämä uusi käyttöliittymä luo oivan mahdollisuuden. Pikainen silmäys valikoihin ja niiden toimintoihin saa pään helposti ymmälleen. Kaikilla on toki tarkoituksensa, mutta niiden oppiminen vie varmasti aikansa. Itse ajoon pääsemistä tai ajamista varten ei heti tarvitse perehtyä valikkojen maailmaan. Liikkeelle pääsee siis entiseen tapaan. Multimedia Cockpitin, kuten valmistaja näytöt on nimennyt, kanssa hääräilyyn menee pitkä aika ennen kuin kaikki mahdollisuudet ovat hallinnassa. Mittaristojen (näyttöjen) ulkoasua voi muutella mieleisekseen, mutta varsinaiset hyödyt valikkojen tarjonnasta saadaan niiden sisältämistä auton asetusten hallinnoista ja alati lisääntyvien ulkoisten palveluiden hyödyntämisestä.

Peilitön auto
Polttoaineenkulutuksen nimissä uudesta Actrosista on jätetty sivupeilit kokonaan pois. Peilien virkaa hoitavat nyt niiden tilalle asennetut kamerat (Mirror Cam). Suuren otsapinnan omaavat peilit poistuvat näin auton ovista. Pienet ulokkeet sivulle kuitenkin vielä jäävät, koska kamerat on sijoitettu ilmanvastuksen ehdoilla muotoiltuihin, suorastaan siroihin peilinvarsiin vai pitäisikö jo alkaa puhua kameranvarsista. Varret on kiinnitetty ohjaamon runkoon, ovien yläpuolelle. Sivumittaa ne lisäävät edelleen peilien tapaan, joten varret kääntyvät sisäasentoon kuten aikaisemminkin, esimerkiksi laivaan ahtauduttaessa. Varsiin on kiinnitetty kiinteälinssinen ja lämmityksellä varustettu kamera. Näytöt on puolestaan sijoitettu ohjaamon A-pilareihin, molemmin puolin. Lähes kahden A4-arkin kokoiset, pystymalliset näytöt tuovat oman haasteensa etuviistoon katsottaessa.
Digitaalisuuden myötä myös kameranäytöissä on avustavia toimintoja. Vaikka kameran linssi on kiinteä, voidaan katselusektoria kääntää digitaalisesti ovessa olevilla kytkimillä. Myös tiukoissa mutkissa järjestelmä

kääntää sektoria automaattisesti, jotta näkyvyys yhdistelmän takapäähän säilyy. Varsin kätevä toiminto on näytölle asetettava hiusviiva, joka osoittaa perävaunun takapään paikan. Asetus tehdään ennen ajoon lähtöä. Asetuksen avulla laituriin peruutus onnistuu kokemuksen perusteella lähes millimetrin tarkasti vain kameranäyttöä tuijotellen.

Tottuu nopeasti
Uusien asioiden omaksuminen vie aina aikansa. Kameranäyttöjen vilkuiluun tottuu kuitenkin varsin nopeasti, jo reilussa puolessa tunnissa löysi katse aina heti kohteen. Ensin pää kääntyili (turhaan) perinteiseen tapaan peilejä etsiskellessä. Peilikameroihin tottui kuitenkin nopeasti. Nuppi suorana ja lähes pelkästään silmänmunia käännellen näkee molemmat kameranäytöt. Etenkin oikeanpuoleinen vilkuilu helpottuu, koska ajoittain riittävää näkemistä varten ei tarvitse kurotella.

Näytöt on jaettu kahteen näkymään perinteisten peilien tavoin. Päivänvalossa ei näkymäongelmia esiintynyt ja pimeässäkin kamerat toimivat toistavat varmasti ”analogista” peiliä valovoimaisemmin. Normaaleja peilejä ylemmäs sijoitetut kamerat ovat vähemmän alttiita loskapyörteille ja ilmavirta pitää linssin puhtaana. Kameroissa on tietenkin myös lämmitys. Kaiken kaikkiaan toimiva järjestelmä. Tottuminen kävi nopeasti. Enemmänkin mietityttää, jos pitkään kameroita käyttänyt hyppää perinteisillä peileillä varustettuun autoon. Siinä saattaa niska nyrjähtää päätä käännellessä.

Kaidalla tiellä
Actros on helppo pitää kaidalla tiellä, tai paremminkin auto tekee sen itse. Active Drive Assist (ADA) pitää auton viivojen välissä. Tieto sivuviivojen sijainnista saadaan tutkan ja tuulilasissa olevan kameran kautta. Valmistajan mukaan auto pysyy näin 30 senttimetrin sivuttaisrajoissa automaattisesti ilman aktiivisia ohjausliikkeitä. Mikäli ohjauspyörästä päästää irti, hälyttää järjestelmä noin 15 sekunnin kuluttua ja toiminto putoaa hetken päästä pois päältä.
Vastuu on siis edelleen kuljettajalla. Vielä kun tähän lähes automaattiohjaukseen liitetään vakionopeussäädin adaptiivisine toimintoineen, on letkassa ajo jo varsin helppoa. Koetun perusteella auto seuraa nöyrästi edellä ajavaa ja kiihdytyksetkin tapahtuvat polttoainetalouden nimissä maltillisesti. Kaistalla pidon lisäksi käytössä on tietenkin kaistavahti, joka hälyttää summeriäänellä ja peilinäyttöihin ilmestyvillä varoitusmerkeillä, kun rengas menee viivan päälle. 3D-karttatiedon perusteella auto myös osaa hidastaa kaarteeseen. Kuljettajan tehtävä on kertoa autolle, miten varovasti mutkat halutaan ajettavan. Viisiportaisen valinnan määrittää käytännössä kuorman painopisteen korkeus.
Karkeasti voidaan sanoa, että autonominen ajo on jo teknisesti täällä. Lainsäädäntö vielä kuitenkin pitää kädet ratissa. Ainakin aurinkoisessa Espanjassa tiemerkinnät olivat hyvin näkyvissä, joten auton aistit toimivat moitteettomasti. Nähtäväksi jää miten se reagoi polanteen peittämiin pintoihin ja räntäsateen tuomiin tutkaheijastuksiin.

Äiti katso! Ilman käsiä
Aikanaan polkupyörällä ajoa harjoiteltiin ilman käsiä (joskus huonollakin menestyksellä). Nyt Mercedes-Benz Actrosia voi ajaa käyttämättä jalkoja. Moottori- ja maanteillä se on toki ollut mahdollista jo pitkään adaptiivisen vakionopeussäätimen ansiosta, mutta nyt sama onnistuu myös mäkisellä ja mutkaisella pikkutiellä uuden PPC Interurban -toiminnon (Predictive Powertrain Control) ansioista.

”Se on lähiöversio jo aikaisemmin esitellystä PPC:stä”, kuten valmistaja asian ilmaisee.
Serpentiineistä on tullut nautittua niin moottoripyörällä kuin henkilöautolla, mutta nyt se on tullut koettua myös puoliperävaunuyhdistelmällä, ja vieläpä ilman mitään jalkatyöskentelyä. Todellakin autoa piti vain ohjata, kun laskeuduttiin serpentiinitietä alas. Muut toiminnot hoituivat PPC Interurbanin avulla. Auto saa tien muoto- ja nopeustiedot navigaattorin karttainformaation kautta, myös kartassa ”näkymättömän” topografiatiedon eli korkeuserot. Näitä tietoja yhdistelemällä PPC Interurban kontrolloi kaasun ja jarrun käyttöä pitäen vauhdin ympäristöön sopivana. Järjestelmä myös tunnistaa ja huomioi ajoneuvon painon, jolloin auto osaa määritellä riittävän hidastuvuuden mutkiin tultaessa. Toiminnosta jäi erittäin miellyttävä kuva. Auto hidastaa sopivasti mutkiin ja kiihdyttää taas polttoainekulutuksen nimissä. Aika ajoin kiihdytykset tuntuivat verkkaisilta, mutta kulutuksen ehdoilla mennään.

Mäenlaskua puolikkaalla
Ja sitten se serpentiinin lasku. Mäen päällä olo oli varmaan kuin mäkihyppääjällä. Tiukat mutkat eivät itsessään pelottaneet, vaan se, että polkimiin ”ei saanut” koskea. Siis napista PPC päälle ja ladulle. Aluksi oli aivan välttämätön tunne pitää jarrujalkaa ikään kuin liipaisimella jarrupolkimen lähellä. Muutaman serpentiinikurvin jälkeen luottamus autoon voitti ja jalan saattoi päästää vapaalle. Auto hidasti sopivasti ennen 180 asteen mutkaa ja lisäsi taas ”höökiä”, jottei aivan jalkoihin olisi jääty. Kerta toisensa jälkeen tämä toistui, kunnes oltiin tasamaalla ja saavuttiin isomman tien liittymään. Jostain auto kaivoi tämänkin tiedon, ja isolle tielle päästyään sovitti nopeuden automaattisesti rajoitusten mukaiseksi. Ja vielä kerran korostaen, jalat olivat huilissa koko laskun ajan. Tietenkin suunnan pitäminen ja muiden tiellä kulkijoiden huomioiminen jäi kuljettajan vastuulle. Hieman jäi mietityttämään, miten auto olisi käyttäytynyt, jos serpentiineissä olisi edellä mennyt matkantekoa hidastava ajoneuvo, johon adaptiivinen vakionopeuden säädin olisi ollut lukittuna. Lopputulemana voidaan kuitenkin todeta, että PPC Interurban hoitaa hommansa nöyrästi ja turvallisesti. Jäämme odottamaan mahdollisuutta testata tätä toimintoa liukkaalla alustalla.

Ajamisen helppoutta
Koetun perusteella uuden Actrosin digitaaliset toiminnot helpottavat arkista sompailua. Toisaalta ajamisen helpottuminen vie kuljettajan mielenkiinnon helposti toisaalle, jolloin onnettomuusriski kasvaa. Siihenkin uudessa Actrosissa on toimintoja, kuten jo aikaisemmin esitelty ABA 5 -jarrutusjärjestelmä, joka tarkkailee ympäristöä ja jarruttaa automaattisesti vaaran uhatessa; jalankulkijat, pyöräilijät, risteävä liikenne jne. Kaikesta huolimatta kuljettajaa vielä tarvitaan, mutta uusi Actros tekee päivästä hieman vähemmän hermoja kiristävää.
Kuljetusala on Euroopan laajuisesti edelleen kovassa kasvussa, ja osaavista kuljettajista on pula kaikkialla. Mercedes-Benz pyrkii uuden ”digi”-Actrosin myötä houkuttelemaan osaltaan väkeä puikkoihin. Tosin sitä joutuu tai paremminkin saa vielä ajaa itse. Eväät autonomiseen ajoon ovat kuitenkin jo varsin vahvasti mukana.

Jalatonta kurvailua serpentiinitiellä, katso video!

LUE MYÖS: Uuden Actrosin asiakastesteissä hyviä kokemuksia