Uutiset

Kuljetuskalusto

Lukijan kynästä: Ajo- ja lepoajoista

Piirros: Pauli Maukonen

Piirros: Pauli Maukonen


Poliisi teki työtään ja piti ratsiaa raskaalle kalustolle. Taas kerran todettiin miten edesvastuutonta, lähes rikollista toimintaa me harjoitamme. Haluan vähän valaista, mistä nuo rikkomukset pääsääntöisesti johtuvat ja mitä niiden estämiseksi voisi tehdä. Virheitä sattuu ja kaikki eivät noudata lakeja, mutta paljon on kerrottavaa kuljetusalan työntekijöiden puolesta.

Ajo- ja lepoajat lähtevät olettamuksesta, että kuljettaja tekee työtä tuon 4,5 tuntia, pitää tauon ja jatkaa toisen 4,5 tuntia. Melkein missä hyvänsä muussa ammatissa tekijä voisi jatkaa toiset 2 x 4,5 tuntia, ja kukaan ei pitäisi häntä lainrikkojana. Mutta tämä kaiken pahan alku ja juuri, kuljettaja, joka tuo ruokaa ja vessapaperia kauppaan tai vie tuotteita satamaan, on sidottu edellä mainittuihin aikarajoihin. Hänen työajastaan päättävät kaikki muut, paitsi hän itse.

Logistiikka on varmaan niin hieno sana, että sen sisältöä ei aina ymmärretä. Se tarkoittaa toimivaa järjestelmää, jossa tavara liikkuu nopeasti ja tehokkaasti, mielellään pienillä polttoainekuluilla ja hyvällä kalustolla.

Tehokas osuus on tuo 4,5 tuntia, jonka auto liikkuu, mutta suuri osa päivästä menee kuorman lastauksen ja purun odotteluun. Joissakin laitoksissa on hienot tuntiajat puruille, mutta jos käy niin, että auto myöhästyy tai tulee liian aikaisin, purkua ei aloiteta, koska sitä ei ole varattu etukäteen eikä ketään ole paikalla. Trukit ajavat pihalla ympyrää!

Satamissa odottelu on päivittäistä. Vaikka satamissa maksetaan hyvää palkkaa, se ei edellytä työntekijöiltä koko työvuoronaikaista toimintaa, työt lopetetaan kahvi- ja ruokatuntien sekä vuoronvaihtojen ajaksi. Siis noin parin tunnin välein on 0,5–1,0 tunnin tauko, jolloin kuljettajat odottavat autoissaan mahdollisuutta purkuun tai lastaukseen.

Kuljetukselle suunnitellut aikataulut ovat tuossa vaiheessa menetetty ja auto saattaa myöhästyä seuraavasta lastauksesta tai purusta. Usein se siirtyy jopa seuraavaan päivään. Meillä on monia isojakin yrityksiä, joissa kuormien käsittely lopetetaan jo klo 15! Se on sitä tehokkuutta, tulee pitkiä taukoja ja lainvalvoja on onnellinen, kun auto ei liiku.

Monissa ajojärjestelyä harjoittavissa yrityksissä aikataulut laaditaan karttakilometrien mukaan. Monelta ajojärjestelyä tekevältä puuttuu käytännön kokemus kuljetuksista ja tiestöstämme. Kartalla tie on suora ja hyvä, tiellä saattaa kuitenkin olla painorajoitettuja osuuksia tai matalia siltoja. Aina pitkä auto ei pääse kääntymään purkupaikalla, jolloin tarvitaan siirtokuormauksia. Talvisin monet tiet ovat olleet niin huonosi hoidettuja, että ajoaika on normaalia pidempi. Liukkauden torjuntaa ja aurausta joutui ainakin viime talvena odottamaan, kun teille ei kerta kaikkiaan voinut mennä. Siinä kului taas sitä aikaa, joka on pois työstä. Kun kuljettaja kertoo, että meni aikaa kiertoon, hän yleensä saa haukut hitaasta toiminnasta, pitäisi olla jo perillä. Työpaikka saattaa olla uhattuna, jos et ole seuraavana aamuna lastaamassa niin kuin ajojärjestelijä on sopinut. Mitä teet? Jätät noudattamatta ajoaikoja vai otat lopputilin. Jos olet kuljetusyrittäjä, seuraavat keikat ovat kannattamattomia ja niitä saat harvakseltaan.

Meillä on Suomessa hyvää koulutusta ja alan insinöörejä. Eikö meiltä löytyisi henkilöitä, jotka osaisivat suunnitella järjestelmät, joilla tavaraliikenteestä saataisiin tehokasta, sellaista, että siitä voisi hankkia elantonsa? Jokainen odotusaika maksaa, nyt sen ovat maksaneet kuljetusyrittäjät. Raha lienee ainoa keino, jota kuunnellaan. Jos jokainen yli puolen tunnin odotus olisi maksullista, olisi tavarantoimittajilla ja vastaanottajilla mielenkiintoa nopeaan toimintaan. Silloin kuljettaja voisi suunnitella päivänsä ajo- ja lepoaikojen mukaan, eikä maata satamassa odottamassa toisten ruokailua ja lähteä sitten töihin, kun joku suostuu kuorman antamaan. Eikö ajojärjestelijältä voitaisi vaatia käytännön osaamista, niin että hän osaisi ottaa huomioon tieolosuhteet, yritysten aukioloajat, kuljettajan ajo- ja lepoaikavaatimukset, ja vielä osaisi ennakoida, että kaikki ei aina suju kuin Strömsössä? Silloin päästäisiin siihen, että paljon pääomaa sitova kalusto saataisiin tehokkaaseen käyttöön ja pystyisimme ehkä joskus maksamaan korkeat polttoainekulut. Tämän päivän tehottomuudella polttoaine on ainoa minkä pystymme maksamaan, palkat ainakin yrittäjille sekä muut kulut jäävät maksamatta.

Motivaatiota tuskin lisää median kertomukset kurittomasta lakia noudattamattomasta toimialasta, jossa jokaiseen ajoajan ylitykseen ja lepoaika virheeseen pitäisi liittää selitys, mistä se johtui. Oliko syyllinen ajojärjestelijä, vastaanottaja, lähettäjä vai kuljettaja, mikä osapuoli ei ollut tehtävänsä tasolla? Miksi suunnitelma ei onnistunut? Tehdään me kuljettajat kaikista kertomus ja lähetetään ne lainsäätäjälle. Ehkä silloin ymmärrettäisiin, että lain pitää olla sellainen, että sitä pystyy noudattamaan ja silti tekemään työtään, mielellään vielä niin, että työstä voisi saada palkkaa. Onko liikaa vaadittu?

Anja Koskinen


Kirjoittaja on kotkalainen pienyrittäjä, jolla on takanaan vuosien kokemus kuljetusyrittäjyydestä. Taloushallinto oman tilitoimiston kautta on tuonut tärkeää kustannustietoisuutta ja mielenkiintoa seurata kuljetusalan tämän päivän haasteita.



Lue seuraavaksi