Liukastelua rataolosuhteissa

Kuljettajien ammattipätevyysdirektiivin mukaisesta koulutuksesta puhutaan jo aikaisempaa enemmän, joskin teot kulkevat edelleen jälkijunassa. Markku Kähkönen Maken Autokoulusta on tosin huomannut niin yritysten kuin kuljettajienkin vähitellen heränneen koulutusvelvoitteeseen.

”Koulutuksia ja niihin liittyviä asioita kysytään meiltä entistä useammin, mikä on erittäin hyvä merkki”, pohtii Kähkönen aloittaessaan koulutuspäivää Hyvinkään lentokentällä.

Alkamassa on MAP Suomi Oy:n kuljettajien koulutuspäivä – vuorossa on ammattipätevyysdirektiiviin mukainen ennakoivan ajon koulutus. Kähkönen on nopean laskutoimituksen perusteella järjestänyt noin 50 ammattipätevyysdirektiivin mukaista koulutusta, jotka on kaikki viety läpi luokkatiloissa. Direktiivin mukaan juuri tämä ennakoivan ajon koulutus on ainoa pakollinen ja selvästi myös suosituin osio, joka sekin voidaan suorittaa teoriaopiskeluna tai tällä kertaa tapahtuvan ajoharjoitteluradan avulla.

”Mielestäni radalla tapahtuva ajoharjoittelu antaa kuljettajalle teoriapäivää enemmän vinkkejä ja eväitä turvalliseen ajamiseen”, painottaa Kähkönen kumoten samalla väitteet ratapäivän kalleudesta. Koulutettavaa kohden teoriapäivän hinnat pyörivät useimmiten 150 euron tienoilla, ratapäivä nostaa hinnan noin 300 euron tietämille.

”Mitä maksaa yksi peräänajo ja siitä aiheutuneiden vahinkojen korjaaminen”, kysyy Kähkönen.

Lisääkö vauhti vaaraa?

Kiitoradan laita täyttyy vähitellen MAP Suomi Oy:n sinertävästä ajoneuvokalustosta, jonka luotsaamisesta vastaava kuljettajakunta laitetaan ensimmäisenä arviointitehtävän pariin. Kuljettajien tulee arvioida oletettua risteysaluetta lähestyvän ajoneuvon nopeus sekä etäisyys sen vilauttaessa pitkiä valoja. Lisäksi pitäisi arvioida, josko kyseisen ajoneuvon eteen olisi turvallista kääntyä kuormatulla työajokilla.

Kuljettajien arviot ajonopeudesta ja etäisyydestä vaihtelevat erittäin suuresti. Papereista löytyy etäisyyksiä 80-400 metrin välillä, ajonopeudeksi veikataan monesti 80 km/h, joskin yksi kuljettaja uskoo ohiajonopeuden kohonneen aina 150 km/h saakka.

”Ajonopeus oli 140 km/h ja valojen vilahtaessa etäisyyttä oli 140 metriä”, tunnustaa Kähkönen selatessaan vastauspapereita. Useimmat eivät kuitenkaan olisi kääntäneet ajokkiaan henkilöauton eteen.

”Etäisyyden ja nopeuden arvioinnissa oli suuria heittoja, joskin kuljettajat osasivat arvioida kokonaistilanteen hyvin. Se on oikeastaan kaikkein tärkein asia”, kehuu Kähkönen koulutettavaa joukkiota.

Seuraavaksi lähinnä pääkaupunkiseudun kiireessä työskentelevä kuljettajakunta komennetaan ratin taakse kokeilemaan ajoneuvojensa ominaisuuksia liukkaalla ajoradalla. Pujottelun ja väistökokeen lisäksi kuljettajat hakevat rajojaan myös kaarreajossa. Monipuolisen ajotuntuman saamiseksi osa ajoneuvoista on tyhjiä, osa kuormattuja.

Samoja tehtäviä ajetaan eri nopeuksilla, jotta huomataan kasvaneen nopeuden tuoma vaikutus ajo-ominaisuuksiin ja pysähtymismatkoihin. Tiesitkö, että 40 km/h nopeudella jarrutusmatka on puolet lyhyempi kuin 60 km/h nopeudesta tehty vastaava? Kaupunkiliikennettä ajatellen varsin merkittävä tieto ja sen vaikutuksesta annettiin myös havainnollistava esimerkki.

Ensin tehtiin jarrutuskoe tyhjällä autolla nopeudesta 40 km/h ja pysähtymispisteeseen laitettiin nukke. Mitä tapahtuu, kun samaan tilanteeseen ajetaan nopeudella 60 km/h? Nuken kohdalla autolla oli vauhtia edelleen noin 40 km/h ja seurauksena oli täyskaato, joka tosielämässä toisi paikalle hälytysajoneuvojen tulvan sinisine vilkkuineen.

Teoriaa unohtamatta

Koulutuspäivään kuului ajoharjoittelun ohella myös reilun kolmen tunnin osuus luokkaopetusta, jota pyrittiin pitämään keskustelupainotteisena. Kouluttaja Sirpa Roivaisen kokoama luentoaineisto piti sisällään lukuisan joukon kiinnostavia ja keskustelua herättäviä, kuljettajan arkeen liittyviä pohdintoja ja taulukoita.

Hämmästystä kuljettajien parissa herätti muun muassa taulukko, jonka mukaan puolet kuolemaan johtaneista kuorma-auto-onnettomuuksista tapahtuu hyvällä kelillä. Vastaavasti taasen lumisella ja jäisellä tapahtuvien onnettomuuksien määrä on suhteellisen alhainen.

”Hyvä keli tuo mukanaan petollisen turvallisuuden tunteen”, muistuttaa kouluttaja Roivainen kääntäessään esiin kuvan, joka kertoo raskaan ajoneuvon olevan syyllinen osapuoli vain joka viidennessä onnettomuudessa. Lienemme kuitenkin yksimielisiä siitä, että jokainen onnettomuus on liikaa – olipa syyllinen kuka hyvänsä.

”Pidättekö muuten minkälaisen turvavälin”, kysyy Roivainen ottaessaan esiin onnettomuustyyppejä valottavaa taulukkoa.

Vastaukset vaihtelevat, mutta kaikki ovat yhtä mieltä kaupunkiliikenteen ongelmista turvavälin suhteen.

”Jos jätän reilun välin, on siihen tulossa heti kolme henkilöautoa”, kuuluu takarivistä. 

Roivaisen mukaan turvavälin pituus tulisi hyvällä ajokelillä olla yhtäläinen ajonopeuden kanssa. Kelin huonontuessa välin tulisi kasvaa entisestään.

”Yksi yleisimmistä onnettomuustyypeistä on samalla helpoiten vältettävissä oleva peräänajo”, muistuttaa Roivainen kääntäessään puheenaiheen ammattipätevyysdirektiiviin ja sen vaikutuksiin.

Ammattipätevyysdirektiivi koskettaa useimpia kuorma- tai linja-auton kuljettajia, niin kaupallisessa kuin yksityisessä ajossa olevia. Tämän myötä lähestulkoon jokaisen kuorma-autonkuljettajan on suoritettava viisipäiväinen kuljettajakoulutus 10.9.2014 mennessä. Linja-auton kuljettajien on suoritettava koulutus vuotta nopeammassa tahdissa, joten heidän määräpäivänsä umpeutuu jo 10.9.2013. Koulutustarjonta yhdessä kouluttajien tarjonnan kanssa on hyvin laajaa, joten jokaiselle löytyy varmasti juuri hänen tarpeisiinsa sopivaa ja ammattitaitoa lisäävää koulutusta.

MAP Suomi Oy on päättänyt hankkia kuljettajilleen direktiivinmukaisen koulutuksen Veho Hyötyajoneuvot Oy:n organisaation kautta. Maassamme vahva autoalan toimija on päättänyt lyöttäytyä yhteistyöhön koulutusosaajan, Maken Autokoulun kanssa.

Ari Perttilä