Iveco Powerstar ISX ATN 6×4 – Kaukaa haettu

Konepörssin linjauksen mukaan lehdessämme tulee säännöllisesti olla koeajoraportteja, joissa pureudutaan syvällisemmin kuljetuskaluston ominaisuuksiin ja vahvuuksiin. Monesti päätoimittajamme saa verkostojensa kautta vihiä sopivasta ja kiinnostusta herättävästä ajokista, joskin lehden suunnannäyttäjällä on myös mainio kyky laatia lista ominaisuuksista, joita tulevasta koeajokista olisi löydyttävä.

Varhain satanut ensilumi lennätti päätoimittajamme hiihtoladulle, missä syntyy tunnetusti mainioita ajatuksia. Pirteän hiihdon jälkeen päätoimittajamme esitti toimituspalaverissa toiveen massasta poikkeavan auton koeajosta.

Ajokista piti löytymän eurooppalaista alkuperää ja huomioita herättävä ulkomuoto. Hänen mielestään nokallisella rekanveturilla tehty koeajo antaisi lukijoille jotain erilaista purtavaa näin lehtemme juhlavuoden alkajaisiksi. Palaverin jälkeen toimituksessa raavittiin vuoroin korvantaustaa, vuoroin otsatukkaa; Eihän tehokkuusvaatimusten riivaamassa Euroopassa mitään nokka-autoja valmisteta. Uudella mantereella Yhdysvalloissa perinteisiä keularakenteita on edelleen, mutta eipä niistä juuri eurooppalaisia piirteitä löydy.

Lopulta katseet käännettiin kauas toiselle puolen maapalloa maahan, missä myydään vuosittain noin 30 000 kevyttä ja raskasta hyötyautoa. Kenguruiden ja koalojen värittämässä maassa kiskotaan rahtia paikallisella ajokilla, jonka juuret ovat kuitenkin tiukasti Euroopassa.

Autossa pitää olla nokka

Siinä on monia eurooppalaisia piirteitä yhdistettynä useisiin paikallisiin ratkaisuihin. Ohjaamon suuret linjat ovat yhteneväiset bulldog-sisarensa kanssa, mutta muhkean nokkapeiton ansiosta Powerstarille on aikaansaatu oma persoonallinen ulkonäkö. Australialaiset automiehet ovat monessa asiassa, kuten ohjaamotyypin valinnassa varsin vanhoillisia. Niinpä nokalliset ajoneuvot nauttivat edelleen vankkumatonta suosiota, vaikka myyjä kuinka painottaisi bulldog-ohjaamon lukuisia etuja.

Australian raskaat hyötyautomarkkinat kulkevat paljolti amerikkalaismerkkien viitoittamalla tiellä, mikä osaltaan selventää nokkamalliajattelun suosiota. Yritysostojen kautta Australian markkinoille tunkeutunut Iveco päätti viime vuosituhannen loppupuolella maustaa markkinoita omalla nokkamallilla, missä amerikkalainen muotoilu yhdistyisi eurooppalaiseen tekniikkaan ja ergonomiaan. Suuren yleisön eteen Iveco Powerstar talutettiin ensi kertaa vuonna 1998. Nykyisen ulkonäkönsä, eli käytännössä uuden nokkapeiton Powerstar sai viisi vuotta sitten tehdyn kasvojenpesun yhteydessä. Muutoin tuotekehitys on kulkenut eurooppalaisten veljesten tavoin lähinnä silmältä piilossa olevalla tekniikkapuolella.

Australialais-eurooppalaisen hedelmän voimanlähteenä käytetään joko Straliksesta tuttuja Cursor 10- ja 13-koneita tai Cumminsin valmistamaa ISX-voimalaa. Ivecon valmistamat koneet vaativat eurooppalaiseen tapaan AdBluen käyttöä, Cumminsin kone taasen täyttää Euro 4-päästövaatimukset EGR-teknologiaan luottaen. Australiassa siirryttiin vuodenvaihteessa Euro 5-tasolle, minkä vuoksi myös Cummins on päättänyt turvautua useimpien valmistajien tavoin SCR-teknologiaan päästönormien täyttämisessä.

Koeajokista löytyneen Cumminsin koneen luovuttama 550 hevosvoiman teho siirretään kahdelle vetävälle akselille 16-portaisen automatisoidun Eurotronic II-vaihteiston kautta.

Keep left

Komentosillalle kapuaminen aloitetaan etsimällä kuljettajan ovi, joka australialaiseen tapaan sijaitsee oikealla puolen autoa. Kolme rosteriaskelmaa johdattavat komentosillalle, joka tuo mieleen peilikuvaksi käännetyn Straliksen ohjaamon. Ohjauspyörä, mittaristo ja kojelauta kytkimineen ovat suoraa lainaa Euroopasta, joskin suomalaisittain ne löytyvät väärältä puolen autoa.

Moottorin sijainnin ansiosta Powerstarin ohjaamossa on tilantuntua lisäävä täysin tasainen lattia. Lattiarakenteen eroista johtuen Powerstarin ohjaamot valmistetaan Melbournessa sijaitsevassa tehtaassa, missä kootaan muitakin paikallisille markkinoille suunnattuja erikoisajoneuvoja. Muutoin ohjaamo on hyvin yhteneväinen Euroopassa valmistettujen Stralisten kanssa.

Käännös virta-avaimesta herättää henkiin voimaa uhkuvan pääkoneen. Automatisoitua vaihteistoa hallitaan tuttuun tapaan kojelaudan keinukytkimillä. Painallus D-tunnuksella varustetusta napista herättää myös vaihteiston menohalut. Käsijarrun vapauttamisen jälkeen painetaan kaasupoljinta, joka yllättävää kyllä, löytyy oikean jalan alta. Mustanpuhuva rekanveturi etenee tehdasalueella hitaasti, mutta määrätietoisesti kohti läheistä valtatietä, Princes Highwaytä.

Pihasta käännytään vasemmalle, mikä vasemmanpuoleista liikennettä ajatellen on varsin hyvä asia. Useammassakin risteyksessä autoilijoita muistutetaan Keep left-opasteella oikean ajolinjan valinnasta. Vilkun viiksi löytyy eurooppalaisittain vasemmalta puolen ohjauspylvästä, joissakin malleissa se sijaitsee oikealla puolen, mikä on omiaan sekoittamaan satunnaisen autoilijan ajatuksia.

Pelkällä veturilla ajettaessa Cumminsin voimala vastaa kaasupolkimen painallukseen rivakasti ja nopeus kohoaa helposti maassa sallittuun 90 km/h:ssa automaatin heitellessä isompia puita pesään. Varsin pitkän, 4,8 metrin perusakselivälin ansiosta meno on tasaista ja vakaata. Etupäässä menon pehmennyksestä vastaavat kolmilehtiset paraabelijouset, takana menoa vaimentaa Hendricksonin valmistama ilmajousituspaketti. Ilmajousien ja iskunvaimentimien varassa lepäävä ohjaamo keinahtelee rauhalliseen tahtiin niellen tiestön epätasaisuuksia.

Puolikasta ja B-junaa

Risteysalueelle saavuttaessa vauhtia himmataan paitsi pyöräjarrujen, myös ohjauspylvään viiksellä hallittavan moottorijarrun avulla. Vanhoillisessa Australiassa luotetaan edelleen rumpujarrujen ylivertaisuuteen, vaikka levyjarrut ovat vähitellen saamassa jalansijaa. Powerstarin etuakselilla on aina levyjarrut, taakse tarjotaan ensisijaisesti rumpuja, joskin levyjarruvaihtoehto löytyy valinnaisvarusteiden joukosta.

Kooltaan varsin laajan mantereen tavaraliikenne nojautuu niin kumipyöriin kuin rautahepoihinkin. Australiasta puhuttaessa automiehen mieliin piirtyy hetimiten kuva maantiejunasta, jossa vetäjän perään on kytketty vähintään kolme perävaunua. Näitä kahden tai kolmen perävaunun Road Train-yhdistelmiä näkee lähinnä harvaanasutuissa pohjois- ja länsiosissa. Tiheämmin miehitetyillä alueilla maantiekuljetuksissa käytetään enimmäkseen puoliperävaunu- tai B-junayhdistelmiä, joita varten myös Powerstar tuotiin markkinoille.

Valmistaja sallii Powerstarille 24,5 tonnin kokonaismassan ja 90 tonnin yhdistelmämassan, joten se soveltuu kokonaismassaltaan 62,5 tonnin ja pituudeltaan 26 metrin B-junaputken vetäjäksi. Iveco Trucks Australia Ltd:n Christian Andelin mukaan Powerstar oli ensiesittelyn jälkeen erittäin arvostettu ja haluttu työjuhta paljolti Cumminsin moottorin ja eurooppalaisen ergonomian ansiosta. Vuonna 2005 tehdyn päivityksen yhteydessä päädyttiin tarjoamaan asiakkaille vain Ivecon moottoreita, mikä lähestulkoon romahdutti kysynnän. Cumminsin voimala on sittemmin palautettu mallistoon, mikä on lisännyt jälleen Powerstarin kiinnostavuutta varsinkin omistajakuljettajien parissa. Andelin mukaan Powerstar on kuitenkin marginaalituote, jota valmistetaan vuosittain muutamia satoja kappaleita.

”Nokallisten autojen suosio on jälleen kasvusuunnassa, mikä varmasti kasvattaa Powerstarin suosiota varsin kilpailulla markkina-alueella”, kaavailee Andel.

Tekniset tiedot

Moottori

kuusisylinterinen Cummins ISX

tilavuus 14,9 litraa

teho 550 hv / 410 kW / 2000 r/min

maksimivääntö 2508 Nm / 1400 r/min

pakokaasujen takaisinkierrätys EGR

Vaihteisto

Eurotronic II 16AS2630 OD

16-portainen automatisoitu vaihteisto

Alusta

Meritor RT46-160GP-taka-akselit

takana Hendrickson-ilmajousitus

Iveco etuakseli kolmilehtisin paraabelijousin

edessä levyjarrut

takana rumpujarrut

Mitat ja massat

akseliväli 4800 mm

pituus 7480 mm

etäisyys etupuskurista takaseinään 3605 mm

omamassa 9280 kiloa

tekninen kokonaismassa 25 000 kiloa

tekninen yhdistelmämassa 90 000 kiloa

polttonestesäiliöiden tilavuus 2000 litraa

Ari Perttilä