Blogi
Tavoitteena päästä perille
Päättyneen vuoden lopulla nousi jälleen kerran melkoiseksi puheenaiheeksi teiden talvihoito. Vähänkään haasteellisemman sääjakson jälkeen lehtiotsikoihin ja sosiaalisen median puheenaiheisiin on noussut se, että tienhoito ei ole ollut käyttäjien mielestä tyydyttävää.
Ilmiössä ei ole mitään uutta, ei edes siinä, että kunnossapidosta vastaavat tahot saavat yleensä osakseen melkoista ryöpytystä. Sosiaalisen median kanavilla on helppoa käyttää sen verran kovaa kieltä, että kasvotusten sama jäisi suurella osalla sanomatta. Harvoin tienhoitoa kiitellään, mutta ei sekään onneksi aivan ennennäkemätöntä ole.
Aina eivät hoitotoimenpiteet onnistu. Teiden talvihoidossa ennakoinnilla on keskeinen rooli, ja tulevaa keliä pitäisi pystyä mahdollisimman hyvin ennustamaan. Tienpitäjillä ei kuitenkaan ole yhtään sen kirkkaampaa kristallipalloa kuin meillä muillakaan, ja aina ei sään ennustaminen osu oikeaan.
Ennustamisen vaikeutta on lisännyt sään ääri-ilmiöiden yleistyminen, jonka sanotaan johtuvan ilmaston lämpenemisestä, ja josta pohjoinen kotimaammekaan ei ole jäänyt osattomaksi. Suuret ja nopeasti tapahtuvat lämpötilavaihtelut, sekä niihin liittyvät runsaat sateet eivät ainakaan helpota teiden kunnossapitoa.
Voi käydä niinkin, että tietä ei pystytä pitämään sellaisessa kunnossa, että liikennöinti olisi turvallista. Siitä on esimerkkinä viime vuoden puolelta valtatie 4 Rovaniemen pohjoispuolella, jossa liukkautta ei pystytty torjumaan niin, että liikennöinti olisi ollut mahdollista. Arvostelu eri kanavissa tienhoitoa kohtaan äityi voimakkaaksi.
Nelostien tapahtumien uutisoinnissa kyseisellä tiellä 30 vuoden ajan liikkunut henkilö kertoi, ettei ollut aiemmin kokenut vastaavaa tilannetta. Herää kysymys, olisiko yhden päivän takia pitänyt massiivisesti varautua äärimmäiseen keliin, jos seuraavat 10 000 päivää pärjätään vähemmällä?
Onko välttämätöntä jatkaa matkaa?
Pitääkö perille päästä juuri nyt? Ensihoidon ja pelastusviranomaisten on päästävä perille viipymättä, samoin eläinlääkäreiden. Kotihoidon ja -palveluiden henkilöstö ei ole hälytysajossa, mutta esimerkiksi kotona annettava suonensisäinen lääkitys on annettava ajallaan. Perille pitäisi päästä.
Entä mitä tapahtuu, jos markettiin menossa oleva jakelukuljetus myöhästyy kuusi tuntia siksi, että kuljettaja on pysähtynyt oman ja muiden turvallisuuden takaamiseksi odottamaan parempaa keliä? Varmasti monenlaista harmia ja luultavasti kustannuksiakin, mutta tuskin mitään henkeä ja terveyttä uhkaavaa.
Monesti kuljetussopimuksissa edellytetään perustellusti, että tavaroiden on oltava perillä ajallaan. Sopimuksissa voi olla kirjattu sanktio, jos aikataulusta myöhästytään. Onkohan sopimuksissa huomioitu huonon kelin mahdollisuus? Aikanaan, kun HCT-yhdistelmiä testattiin erivapaudella, lupapäätöksessä sanottiin, että liikennöinti ei ole sallittu, jos reitillä on voimassa Ilmatieteenlaitoksen varoitus erittäin huonosta ajokelistä. Voisiko samaa soveltaa kuljetussopimuksien myöhästymispykälään?
1930-luvulla yleistenkin teiden hoito oli maanomistajien vastuulla. He hoitivat teitä, miten tahtoivat, ja siihen oli tyytyminen. Vasta sotien jälkeen TVH otti vastuun yleisten teiden tienhoidosta. Siitä lähtien tienhoitoa on kehitetty, mutta tienkäyttäjät vaativat aina vain parempaa. Kohta varmaan jokaiseen torppaan täytyy rakentaa päällystetty ja lämmitetty tie, jotta olisimme tyytyväisiä.
Kuvitus: Pauli Maukonen
Lue seuraavaksi
