Satasesta kahdeksaan kymppiin

Väylävirasto tiedotti toukokuun lopussa, että virasto on päivittämässä nopeusrajoituksen asettamisen kriteerejä vastaamaan paremmin liikenne- ja ympäristöolosuhteita. Tiedotteen mukaan suurimmat muutokset kohdistuvat 100 km/h rajoitettuihin kapeisiin vähäliikenteisiin teihin ja yksittäisiin tiejaksoihin, joissa kohtaamisonnettomuusriski on kohonnut. Vaikutuksia olisi noin 1 800 tiekilometrille.

Niin sanotut talvinopeusrajoitukset tulevat säilymään, eikä uusia nopeusrajoituslukemia ole luvassa, lukuun ottamatta 90 km/h rajoitusta, jota ryhdytään pilotoimaan keväällä 2025. Pilottikohteet valitaan tämän vuoden lopulla.

Syynä ohjeistuksen päivittämiselle Väylävirasto kertoo olevan muun muassa valtakunnallisen liikenneturvallisuusstrategian toteuttaminen sekä lainsäädännössä tapahtuneet muutokset. Nykyinen nopeusrajoitusten asettamisen ohje on viidentoista vuoden takaa, ja moni asia liikenteessä on muuttunut.

Väylävirastossa on pohdittu erilaisia vaihtoehtoja parantaa liikenneturvallisuutta nopeusrajoitusten avulla. Tavoitteena on ollut löytää ratkaisu, joka parantaa turvallisuutta vaikuttamatta liiaksi saavutettavuuteen, eli matka-aikaan ja sen pitenemisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Neljästä erilaisesta ratkaisumallista Väylävirastossa päädyttiin vaihtoehtoon, jossa 100 km/h rajoitukseen vaaditaan vähintään 7,0 metrin päällysteleveys, kun liikennemäärä on 500−2 500 ajoneuvoa/vuorokaudessa. Tämä tarkoittaa, että kaikkiaan noin 1 800 kilometrillä kesäaikainen satasen rajoitus laskisi kahdeksaan kymppiin. Tieverkolla toteutus näkyisi aikaisintaan vuonna 2025.

Vaikutuksia raskaaseen liikenteeseen

Voisi ajatella, että raskaalle liikenteelle nopeusrajoituksen laskeminen 80 km/h:iin ei olisi vaikutusta matkanteon sujuvuuteen, onhan se kuorma-auton suuri sallittu nopeus. Väärin, sen tietävät kaikki ammatikseen kuorma-autoa ajavat sen perusteella, mitä matka-ajalle tapahtuu, kun talvinopeusrajoitukset astuvat voimaan.

Iso osa henkilöautoilijoista ei ole selvillä oman autonsa nopeusmittarin mittarivirheestä. Miltei kaikissa henkilöautoissa mittarivirhettä on, sillä nopeusmittari ei saa missään tilanteessa näyttää liian pientä lukemaa, liian suurta kylläkin – tiettyyn rajaan saakka.

Kun lainkuuliainen tienkäyttäjä sitten asettaa ajonopeuden nopeusmittarin mukaan suurimmaksi sallituksi, ehkä varmuuden vuoksi piirun verran alle, voi todellinen nopeus 80 km/h rajoitusalueella olla todellisuudessa lähempänä 70 km/h. Selvää on, että raskaan liikenteen matka-ajat kasvavat.

Pahimmillaan se voi pitkillä matkoilla tarkoittaa, että matka, joka normaalisti sujuu yhdellä 45 minuutin tauolla, edellyttääkin alennetun nopeuden takia kahden tauon pitämistä. Kokonaisaikaan voi tulla toisen tauon ja hidastuneen matkavauhdin takia tuntikin lisää. Siinä ajassa asiakas ehtii sulkea porttinsa, ja auto kuljettajineen ja kuormineen voivat joutua odottamaan ehkä 15 tuntia, jotta portit avautuvat uudelleen. Paluukuormakin voi mennä sivu suun sen takia.

Edellä kuvatun tilanteen välttämiseksi voi käydä niinkin, että raskaiden ajoneuvojen kuljettajat ahdistuvat ottamaan riskejä ja ohittamaan hitaampia liikkujia sellaisissakin paikoissa, joissa se ei ole turvallista. Silloin turvallisuuteen tähtäävä muutos on epäonnistunut.

Pilotti 90 km/h:n nopeusrajoituksesta kuulostaa sen sijaan lupaavalta. Se ehkä asettaisi henkilöautoliikenteen nopeuden sellaiseksi, että raskaan liikenteen matka-ajat eivät pitenisi ja toisaalta henkilöautojen tarve ohittaa vähenisi. Ehkä 90 km/h nopeusrajoituksella voitaisiin mennä ympäri vuoden.

• Lue myös: Teiden tukko tuo leivän pöytään

---

Kuvitus: Pauli Maukonen