Puhetta teiden talvihoidosta

Jokavuotinen puhe teiden talvihoidosta on tänä talvena ollut jälleen verrattain kiivasta. Suhteellisen leuto talvi jatkuvine lämpötilavaihteluineen on ollut haastava teiden talvihoitoa tekeville tahoille.

Kuljetusyrittäjien etujärjestö SKAL selvitti taannoisessa kuljetusbarometrissään jäsenistönsä tyytyväisyyttä talvihoidon tasoon. Yli puolet kyselyyn vastanneista piti tasoa yleisesti riittämättömänä. Neljä viidestä vastaajasta oli tyytymättömiä hoidon tasoon muulla kuin päätieverkolla.

Eri tiedotusvälineiden uutisoinnista ja muilta foorumeilta on voitu todeta, että aika-ajoin jopa pääväylät ovat olleet liukkauden takia raskaalta liikenteeltä poikki.

”Kun päätie ei ole tienhoidollisista syistä ammattiliikenteen käytettävissä, on talvihoito katsottava epäonnistuneeksi”, toteaa toimitusjohtaja Anssi Kujala SKAL:n tiedotteessa. Kiistämättä näin on.

Puutteellinen talvihoito kostautuu raskaille ajoneuvoille kasvaneena polttoaineen kulutuksena, pidentyneinä ajoaikoina ja lisääntyneenä kunnossapidon tarpeena, eli kustannukset kasvavat.

Globaalin ilmastonmuutoksen sanotaan muuttaneen Suomen talvet sääoloiltaan tienhoidon kannalta haastavammiksi. Samaan aikaan ajoneuvot ovat kasvaneet sekä pituudeltaan että painoltaan, mutta tienhoitoon käytettävät resurssit ovat entistäkin niukemmat. Yhtälö on kestämätön.

Harvoin puuautojen kuljettajat ovat autoineen vaikeuksissa valtateillä. He koluavat päivittäin useitakin kertoja lähes hoitamattomilla teillä, mutta pärjäävät, koska autot ja varusteet on rakennettu kohtaamaan sellaiset haasteet. Jokapäiväinen harjoitus pitää taidotkin vireessä.

Kappaletavaraliikenteeseen tarkoitettu auto on rakennettu ja varustettu aivan toisin prioriteetein. Jos vuodessa on kolmena tai viitenä päivänä huonoa keliä, ei niiden takia totisesti ole viisasta elintarvikkeiden ajoon hankkia autoa puuauton alustalla. Kaikkina päivinä pitäisi kuitenkin kyetä kuljetukset hoitamaan.

Samaan tapaan täytyy tienhoidon resurssien määrää miettiä. Pitääkö tienpitäjän resursoida kalusto ja henkilöstö kaikkein pahimpien tilanteiden mukaan, vaikka enimmän osan vuodesta osa niistä olisikin toimettomana? Siihen eivät taida rahat riittää.

Yhteiskuntamme ja jokapäiväinen elämämme on muotoutunut sellaiseksi, että logistiikan on toimittava kaikkina vuorokaudenaikoina ja jatkuvasti. Kuluttajina olemme tottuneet siihen, että saamme jokseenkin joka päivä kaupasta tuoretta ruokaa ja kaikkea muutakin tarvitsemaamme. On myös paljon teollisuutta, joka tarvitsee keskeytymättömiä tavaravirtoja.

Järjestelmä ei kestä sitä, että kaikkein pahimmilla keleillä autot jäisivät odottamaan, kunnes tiet on saatu hoidettua kuntoon.

Mikä neuvoksi? Korottamalla tienpidon määrärahat moninkertaisiksi asiat varmasti saataisiin ratkaistua. Valtion kirstunvartijoiden mukaan tarvitsijoita on kuitenkin muuallakin jopa niin paljon, etteivät omat varamme riitä, vaan on otettava velkaa.

”Keli on ulkoillessa pukeutumiskysymys, liikenteessä asennekysymys.”

Turvallista matkaa.

• Lue myös: Annetaan tilaa tienhoitajalle

---

Kuvitus: Pauli Maukonen