Annetaan tilaa tienhoitajalle

Tänä vuonna valtakunta on saanut lumipeitteen aiemmin kuin vuosiin. Joulukuun alussa lumi on peittänyt maan miltei kaikkialla Suomessa ainakin jonkinlaisen valkeaan huntuun. Eniten lunta on kertynyt Itä-Suomessa ja käsivarren Lapissa.

Tavan mukaan teiden talvihoito leijailee puheenaiheeksi viimeistään ensimmäisten lumihiutaleiden rinnalla, elleivät liukkaat kelit ole ehtineet kielenkantoja jo aiemmin kirvoittamaan. Harvoin näissä puheissa tienhoidon parissa toimivia henkilöitä ja tahoja kehutaan, mutta joskus sitäkin kuulee.

Kun keli heikkenee, on tapana muistella, kuinka ennen oli paremmin. Ettei vain aika kultaisi muistoja? Ajalta, jolloin Konepörssin ensimmäiset numerot ilmestyivät noin 40 vuotta sitten, muistuu mieleeni parikin tapausta, jotka osoittavat, että ennenkin on ollut tienpitäjälle haastavia kelejä.

Kerran erään kylän miehet hiekoittivat lapiopelillä maantien, kun talvinen vesisade teki polanteisesta tiestä märkää saippuapalaakin liukkaamman. Toinen tapaus oli, kun lumituiskussa henkilöauto oli juuttunut nietokseen ja sitä vedettiin irti traktorilla – keskellä valtatietä! Kummassakin tapauksessa keli äityi niin huonoksi, ettei tienhoito millään pysynyt mukana.

Nykyään tien talvihoidon tekijöillä on takavuosia paremmat välineet hoidon toteuttamiseen, mutta samalla vaatimuksetkin ovat koventuneet. Liikennemäärät ovat kasvaneet ja tiet pitäisi pystyä pitämään hyvässä kunnossa kaikkina hetkinä. Toisinaan tuntuu, että aikaa hoitotoimenpiteiden tekemiselle ei suotaisi lainkaan. Lumisateen sattuessa jatkuva liikenne ehtii talloa pintaa ennen auran tuloa, vaikka sade sattuisi minä vuorokaudenaikana hyvänsä.

Vaikuttaa helpolta, mutta…

Tien talvihoito on niin kuin moni muukin työ: vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta ei lopulta olekaan niin helppoa kuin kuvitellaan. Vaikka keliennusteet ovat jatkuvasti luotettavampia, vasta henkilöstön kokemus ja paikallistuntemus täydentävät kokonaisuuden. Toimenpiteistä päätettäessä myös varsinaisen työn tekijöiden kokemuksia ja osaamista hyödynnetään.

Toisinaan säiden haltija on sitä mieltä, että tien on pysyttävä liukkaana. Joka talvi on tilanteita, jossa hyvin tiedetään, miten sää muuttuu ja samalla tiedetään, että liukkauden torjunnan suhteen mitään ei ole tehtävissä. Sään nopeasti lämmetessä tienpinnan lämpötila saattaa olla vielä useita asteita pakkasella, ja päälle sataa silkkaa vettä. Siinä eivät auta konstit eivätkä kepposet.

Kolme vuotta sitten uudistettiin teiden talvihoidon toimintalinjat. Teiden hoitoluokituksia tarkennettiin ja muokattiin, ja mahdolliseksi tuli nostaa tieosuuden hoitoluokkaa esimerkiksi erityisen vilkkaan raskaan liikenteen takia. Väyläviraston internetsivuilla on runsaasti selkeää tietoa hoitoluokista ja muutenkin tien talvihoidosta, kannattaa käydä katsomassa.

Hyvin hoidettu tie parantaa tienkäyttäjien turvallisuutta ja vaikutta pienentävästi myös päästöihin. Siksi olisi hyvä muistaa, että omilla toimillamme emme hankaloittaisi tietä hoitavien ammattilaisten työtä. Viesti tienhoitajilta on, että hyvä tapa on jättää reilusti tilaa tienhoitoauton tai -koneen ympärille. Erittäin vähäisellä kokemuksellakin osaan sanoa, että aura-auton kuljettaminen vaatii tarkkaa keskittymistä, eikä siihen kaivata niin sanottua liikenneakrobatiaa lisämausteeksi. Pimeällä on muistettava huomaavainen kaukovalojen käyttö, vaikka tienhoitoyksikkö tuntuukin loistavan työvaloissaan aurinkoakin kirkkaampana.

Talvikeli on ulkoillessa pukeutumiskysymys ja liikenteessä asennekysymys. Toki liikenteessäkin pitää myös varusteet olla asianmukaisessa kunnossa. Ammattiliikenteessä paineita aiheuttavat aikataulut, jotka eivät läheskään aina huomio huonon kelin mahdollisuutta. Siltikin, parempi kuorma perillä myöhään kuin ei milloinkaan.