Unohdettu Amerikan herkku

Liukuohjattujen pienkuormaajien markkinat maailmassa ovat keskittyneet pitkälti Pohjois-Amerikkaan, jonne viime vuosina yli puolet kaikista maailman liukuohjatuista pienkuormaajista on myyty. Tämä selittää myös sen, että eri merkkien valmistuskin on pitkälti keskittynyt samalle mantereelle. Vuotuiset myyntimäärät ovat huikean isoja. Suositut pienkuormaajat vastaavatkin noin 20 prosenttia kaikkien maarakennuskoneiden lukumääräisestä myynnistä Amerikassa. Täällä Euroopassa konetyyppi ei ole koskaan noussut Amerikan tapaiseen suosioon.

Vuosina 2008–2009 Amerikkaan iski lama ja pitkään korkealla tasolla jatkunut liukuohjattujen pienkuormaajien myynti putosi radikaalisti – tosin markkina elpyi nopeasti jälleen nousujohteiseksi.Viime vuosina pyörä- ja tela-alustaisten liukuohjattujen myynti Amerikassa onkin ollut noin 30 000 yksikköä. Viime vuonna myyntimääräksi arvioitiin jopa 35 000–40 000 kappaletta. Samaan aikaa Euroopassa on asiakkaille toimitettu vain viitisen tuhatta liukuohjattua konetta. Euroopassa suositaan kompakteja runko- ja nelipyöräohjattuja pyöräkuormaajia, kun taas Amerikassa konetyyppiä vierastetaan. Amerikassa myös maatalouteen myydään reilusti liukuohjattuja. Suuntaus viime vuosina on ollut yhä järeämpiin koneisiin eli mallistojen yläpäähän.

Bobcat keksi konetyypin ja on ollut vahva markkinajohtaja kautta maailman. Nyt merkkejä on paljon ja kilpailu on kiristynyt. Amerikan markkinoilla myydäänkin pitkälle toistakymmentä merkkiä. Kärjessä ovat sellaiset tutut merkit kuin Bobcat, Caterpillar, John Deere, Gehl ja New Holland. MyösCase, JCB ja Terex omaavat jo pitkät perinteet liukuohjattujen valmistuksessa. Uusimpina mukaan ovat tulleet itävaltalainen Wacker Neuson (valmistus Amerikassa) sekä japanilaiset Kubota ja Takeuchi. Myös Volvolla on nykyään oma mallistonsa, jonka sille valmistaa Amerikan Savannahin tehtaalla JCB.

Aisatyypit radial ja vertical jakaantuvat Amerikan markkinoilla kutakuinkin tasan. Yhdensuuntaisnostoa (vertical) tarvitsevat tekevät paljon autojen lastausta ja taakkojen nostoja. Radial-aisaston valitsevat ne, jotka kaivautuvat maan alle tai tekevät paljon penkasta irrottamista tai täyttöjä. Molemmille aisatyypeille on siis oma käyttäjäkuntansa. 2000-luvun puolivälin paikkeilla pienkuormaajien myynti Amerikan mantereella jakaantui kutakuinkin tasan pyöräalustaisten ja tela-alustaisten välillä. Lama pudotti hankintahinnaltaan kalliimpien telakoneiden osuutta. Sateinen ja mutainen vuosi 2014 alussa nosti tela-alustaisten liukuohjattujen osuutta koko kakusta. Myös niiden vuokraus on lisääntymään päin.

Puskee voimalla

Tela-alustalla liikkuvan pienkuormaajan edut pyöräalustaiseen verrattuna ovat kiistattomat. Se on maastossa liikkuessaan tukevampi, omaa matalamman pintapaineen ja suuremman puskutehon. Ja ennen kaikkea sen avulla töitä voi jatkaa vielä, kun pyöräalustainen liukuohjattu tai runko-ohjattu pyöräkuormaaja ovat vajonneet mahaansa myöten mutaan. Siirtonopeudessa tela-alusta häviää pyöräalustaiselle. Suurimmat nopeudet teloilla liikkuvat 15 kilometriä tunnissa tuntumassa.

Ero parhaimmillaan reilua kahtakymppiä kulkeviin pyöräalustaisiin ei tunnu suurelta, mutta esimerkiksi vuositasolla tuottavuuteen tulee jo suuri ero, mikäli kantamista ja matkantekoa on paljon. Tela-alusta on parhaimmillaan tietenkin pehmeillä alustoilla. Monet amerikkalaiset käyttäjät ovat tajunneet sen edut kovillakin alustoilla, kun käytetään paljon tehoa vaativia, tehokkaita työlaitteita kuten asfalttijyrsintä. Tela-alusta ja matalalla oleva painopiste antavat paremman kontaktin maahan ja jyrsimen painotus on tehokkaampaa. Myös esimerkiksi vesakon raivaus kelamurskaimella on varsin tehokasta tela-alustan ansiosta.

Perinteinen Bobcat-hallinta tapahtuu käsien ja jalkojen avulla. Kuormaus hoidetaan jalkapelillä ja ajo kahdella vivulla. Tämän rinnalle on nykyään tullut kahdella joystickillä tapahtuva ohjaussysteemi, joka on suosittu uusien kuljettajien keskuudessa. Vanha Bobcat-kuljettaja taas vannoo vanhan järjestelmän nimiin. Useisiin merkkeihin voidaankin valita kumpi vain. Joystick-hallinnan etuna on, että vipujen katkaisimiin ja peukalopyöriin voidaan alistaa koneen eri toimintoja, kuten lisähydrauliikan hallinta.

Teloja säästäen

Tela-alustaista pienkuormaajaa ei kannata ajaa aivan samalla tavalla kuin pyöräalustaista. Teloja ja alakerran muita hintavia komponentteja kannattaa pyrkiä säästämään oikealla ajotavalla. Telasto onkin kallis ylläpitää renkaisiin verrattuna. Telojen vastakkaisiin suuntiin pyörittäminen koneen ollessa paikallaan ei ole suotavaa. Kovalla alustalla sillä kulutetaan rajusti alakertaa ja pehmeillä alustoilla se taas ajaa kuluttavaa maa-ainesta telojen, rullien ja vetopyörien väliin. Näitä paikallaan tehtäviä käännöksiä kannattaakin tela-alustalla välttää.

Toinen teloja säästävä keino on ajaa esimerkiksi katujen reunakivetyksiin aina 90 asteen kulmassa, ei vinottain. Toispuoleista telakosketusta kannatta välttää. Myös koneen kauhasta voi materiaalia ajautua telojen sisään. Kauhan sivulta teloille kulkeutuvaa materiaalivirtaa voi välttää ahnehtimatta kauhaa liian täyteen. Leveä penkka kannattaa aina kuormata ensin sivuilta ja vasta sitten keskeltä.

Tela-alustaisen suuri työntövoima yllättää ainakin ne, jotka siirtyvät pyöräalustan päältä teloille. Painojakauma on sekin erilainen. Telakoneissa jakauma on 60 taakse ja 40 eteen, pyöräalustaisissa suhde on yleensä 70/30. Muistettava seikka myös on, että tela-alustaisen jalanjälki on paljon pidempi ja leveämpi kuin pyöräalustaisen. Tämä on huomioitava asia etenkin ahtaissa tiloissa konetta pyöriteltäessä.

Tela-alustaisen pienkuormaajan hankintahinta on pyöräalustaista korkeampi ja huoltokustannukset ovat nekin korkeammat. Telaremontti on edessä jossain vaiheessa.  Kun telat vaihdetaan, kannattaa aina vaihtaa myös vetorattaat. Vaikka vetoratas saattaisi olla käyttökelpoinen toisenkin mokoman, syö kulunut ratas uutta telaa nopeasti. Elinikä telalle voi puolittua. Myös muiden telaston osien kuten rullien vaihto kannattaa tehdä samaan aikaan. Kaiken kaikkiaan telojen kulumisen vähentämiseen vaikuttaa eniten niiden puhtaana pitäminen. Valmistajat suosittelevat alakerran puhdistusta tehtäväksi päivittäin.

Tom ja Cat

Aiemminkin Konepörssin sivuilla esillä ollut amerikkalainen Tom Gardocki on varsinainen liukuohjattujen pienkuormaajien virtuoosi. Dirt Ninja -nimellä mies esittelee konetaitojaan niin Youtubessa kuin Facebookissakin.  Tom työskentelee perheyrityksessä Interstate Landscape co., Inc. Se sijaitsee Londonderryssä New Hampshiressa. Liukuohjattu pienkuormaaja on erittäin suosittu konetyyppi Tomin yrityksessä.  Yksi Tomin ajokeista on tela-alustainen Caterpillar 289D. Kyseessä on noin viisi tonnia painava, vajaan 2000 kilon kaatokuorman omaava kone.

”Meillä on ollut tela-alustaisia liukuohjattuja pienkuormaajia (Compact Track Loader = CTL) käytössä yli kymmenen vuoden ajan. Käytämme konetyyppiä erityisesti viherrakennuskohteissa maastoja muotoillessamme. Tehokkuus tulee esiin juuri maata työnnettäessä, levitettäessä ja tasoitettaessa. Mikään muu konetyyppi ei siihen sovellu niin hyvin ja työntövoima on omaa luokkaansa”, aloittaa Gardocki.

”Tela-alusta tekee ajosta myös tasaista ja pomppimatonta, ohjaamossa on mukavampi työskennellä kuin pyöräalustaisessa.”

Koillisessa Amerikassa myös sataa paljon ja työmaat ovat usein pehmeitä ja mutaisia.

”Tela-alustalla pystyn jatkamaan töitä vielä pitkään sen jälkeen, kun kumipyörillä olisi jo vajonnut syvälle mutaan. Me kutsummekin usein näitä CTL-koneita minipuskukoneiksi”, jatkaa Tom.

”Täällä Amerikassa CTL on hankintahinnaltaan huokeampi kuin pienet pyöräkuormaajat. Johtuen varmaan niiden suuresta suosiosta ja kovasta kilpailusta markkinoilla. Kompaktit pyöräkuormaajat eivät ole suosittuja täällä päin”, päättää Tom Gardocki.

Rinteiden kesyttäjä

Viime kesänä SL-Medioiden omistaja ja hallituksen puheenjohtaja Janne Virtanen pohti rakennustyömaallaan Turun Hirvensalossa, miten alhaalta meren rannasta saadaan kannettua edellisen omistajan maahan kaivetut ja yllättäen löydetyt jätteet ylemmäs tontille pois kuljetettavaksi. Varsin jyrkkään nouseva rinne sulki pois runko-ohjatun pyöräkuormaajan käytön.

Pian selvisi, että ainut ajateltavissa oleva konetyyppi oli liukuohjattu tela-alustainen pienkuormaaja. Paikalle saatiin Volvon malliston järein eli MCT145C, jonka työpaino on 5260 kiloa ja kaatokuorma 1452 kiloa. Janne on ajanut paljon runko-ohjatulla pyöräkuormaajalla, mutta liukuohjattu kone oli uusi tuttavuus. Kahdella joystick-ohjaimella hallittava Volvo sopi nopeasti käteen. Kuormaajaa hallitaan oikeanpuoleisella vivulla ja ajoa vasemmanpuoleisella. Volvon ohjaamoon käynti on helppoa ohjaamon sivulla sijaitsevan oven ansiosta. Kuormaaja on massasta poiketen yksiaisainen.

”Yllätyin siitä, kuinka helppoa koneella oli ajaa. Koska kyseessä on leveä ja tukeva kone, oli jyrkässä rinteessäkin turvallisen tuntuista. Ei tullut kertaakaan sellaista fiilistä, että nyt tämä kellahtaa nurin. Sain nopeasti hommat tehtyä. Mikään muu konetyyppi ei tähän työhön olisi sopinut paremmin”, kehaisee Janne Virtanen. Myös erittäin kova pito telan alla sekä enemmän kuin riittävä puskuvoima tulivat todetuiksi.