Sääntöjä riittää, ja ne pitäisi osata

Melkein aina, kun ollaan liikkeellä kuorma-autolla, kuljettajalta edellytetään voimassa olevaa ammattipätevyyttä. Ne tilanteet, joissa ammattipätevyyttä ei vaadita, luetellaan laissa liikenteen palveluista, pykälässä 28. Toimittajan työstä pykälässä ei ole mainintaa, mikä tarkoittaa, että koeajojuttua tehtäessä ammattipätevyys on oltava voimassa.

Ammattipätevyyden ylläpitämiseksi on käytävä viiden vuoden aikana viisi seitsemän tunnin täydennyskoulutuspäivää. Ne voi kätevästi yhdistää muihin määräaikaisten pätevyyksien ja lupien päivityksiin.

Omalle kohdalleni sattui lyhyen ajan sisään kaksi koulutusta, joilla sain sekä jatkoa olemassa olevalle pätevyydelle että kartutettua ammattipätevyyden jatkokoulutuspäiviä. Erikoiskuljetusten liikenteenohjaajan lupa on ollut – käytännössä käyttämättömänä – jo 35 vuotta ja vaarallisten aineitten ajolupa melkein yhtä kauan ja yhtä tarpeellisena.

Vaikka kumpikin edellä mainituista luvista ovat olleet vähällä käytöllä, en halunnut niitä päästää raukeamaan, sillä niiden uudelleen voimaan saattaminen olisi vaivalloista ja melko kallistakin. Lisäksi kummassakin koulutuksessa sai päivitettyä tietoa, josta on hyötyä toimittajankin ammatissa.

Koulutuksien aikana kävi jälleen selväksi, että ammattikuljettajan on tunnettava laajasti erilaisia säännöksiä. On esitetty erilaisia arvioita siitä, kuinka monta lakia kuljettajan on työssään osattava soveltaa. Arviot ovat vaihdelleet 65 ja 80 välillä. Lukumäärään varmasti vaikuttaa se, minkälaisella suoritealalla toimitaan.

Kertaus on opintojen äiti

Liikennesäännöt ovat tietenkin kaiken A ja O. Niiden tuntemus testataan jo ajokortin suorittamisen yhteydessä, eikä liikenteeseen ole asiaa, elleivät liikennesäännöt ole riittävän hyvin hallussa. Ikävä totuus on, että kerran opittu ja osattu ei välttämättä pysy loputtomasti muistissa. Kaiken lisäksi vallanpitäjät vielä salakavalasti muuttelevat sääntöjä aika ajoin, joten säännöllinen sääntöjen kertaaminen voisi olla itse kullekin paikallaan.

Entäpä sitten ajo- ja lepoaika-asetus. Aina työvuoron alkaessa ja päättyessä on piirturiin muistettava kuitata paikka, missä ollaan. Vuorokautinen vähimmäislepoaika on tietyn mittainen, mutta sitä saa lyhentää muutaman kerran viikossa ja enimmäisajoaikaa voi pidentää, mutta ei niin usein. Viikkolepoa vasten voi ajoaikaa vähän pidentää, jos työhönsidonnaisuusaika ei ylity ja pidät tauon ennen pidennystä. On siinä muistamista, ja jos menee pieleen, rangaistuksen uhka on päällä 56 vuorokautta. Entä toteutuuko työaikalaki, ja minkä maan työaikalakia noudatetaan ulkomailla ajettaessa?

Melko monella kuljettajalla on jonkintasoinen ADR-ajolupa. Laki vaarallisten aineitten kuljettamisesta on nykyisin yli 1 400 sivuinen kirja. Suurin osa siitä on toki aineluetteloa, mutta paljon on määräyksiäkin, joista ADR-ajoluvan haltijalla pitäisi olla kohtuullisen hyvä käsitys. Vaikka ajolupaa ei olisikaan, pitäisi vaaralliset aineet osata tunnistaa ja olla tietoinen siitä, missä määrin vaarallista ainetta voi kuljettaa ilman ajolupaa.

Erikoiskuljetukset ovat oma maailmansa. Kuljettajalta ei niissä tarvita erityisiä lupia, mutta muuten kuormaukseen ja mittoihin liittyvistä säädöksistä pitää olla tietoinen.

Erikoiskuljetusten liikenteenohjaajalla sen sijaan pitää olla koulutus ja Traficomin myöntämä lupa. Luvan saa kolmen päivän kurssilla, jossa on läsnäolovelvoite, mutta ei minkäänlaista testiä osaamisesta. Kaiken lisäksi liikenteenohjaajan ei nykyisin tarvitse osata suomea tai ruotsia.

Esimerkiksi kroatialainen, pelkästään kroatiaa osaava henkilö on kolmen päivän suomenkieliselle kurssille osallistumisen jälkeen oikeutettu ohjaamaan erikoiskuljetusten yhteydessä liikennettä virkavastuulla ilman, että kukaan kontrolloi osaamista. Mahtavatkohan kaikki tarvittavat pykälät olla hallussa?

Hyvää kevättä, ja muistetaan huomioida ruuantuottajien koneet kevätliikenteessä!

Kuvitus: Pauli Maukonen