Uutiset
Romuralli pois tunturista alkoi – koneellinen kullankaivuu päättyi
Elokuussa 2009 vierailin Inarissa, Lemmenjoen kultamailla. Tuo mahtava reissu tunturiin ja vieraanvaraisten kaivajien luo jäi vahvasti mieleen. Usein sitä on muisteltu. Kovissa olosuhteissa tauotta uurastavat kullankaivajat eli Miessijoen elinkautiset tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Nyt kullan kaivaminen ja huuhtominen on vaihtunut jälkien maisemointiin ja kaluston pois rahtaamiseen. Jotkut tulevat jatkamaan lapiolla kaivamista, mikä on sitten jo enemmän harrastus kuin elinkeino.
Vuonna 1956 perustetun Lemmenjoen kansallispuiston nykyisellä alueella on kaivettu kultaa jo vuodesta 1872 lähtien. Vuonna 1971 kansallispuisto laajennettiin aktiivisimpien kaivualueiden yli. Tässä yhteydessä kuitenkin todettiin, että kansallispuistossa saa etsiä ja huuhtoa kultaa kaivoslain mukaisin oikeuksin.
Koneellinen kullankaivuu alkoi vaijerikoneilla vuonna 1951. Sitä kesti lähes 70 vuotta. Viimeiset kauhalliset nousivat ränniin kesäkuun viimeisenä päivänä 2020, sillä viimeksi vuonna 2011 uudistettu kaivoslaki määräsi Lemmenjoen kansallispuiston 25 kaivospiiriä lakkautettavaksi.
Hullua on, että päivämäärä oli valittu keskeltä kesää, kun kausi on vasta päässyt käyntiin. Vuodenvaihde 2020–2021 olisi ollut varmasti tervetulleempi vaihtoehto. Näin koko kesä olisi voitu hyödyntää, kun laitteet talven jäljiltä oli juuri herätelty.
Elinkautisilla on nyt kaksi vuotta aikaa tasoittaa jälkensä alkuperäisiksi. Voi kuvitella, että motivaatio tähän on melko alhainen ja kalustokin alkaa olla lievästikin sanottuna loppuun ajettua.
Yksi reilut 10 vuotta sitten tapaamistani kaivajista oli Mika Telilä. Mies tuli äitinsä kanssa Lemmenjoelle jo 70-luvulla, ja sillä tiellä vierähtivät vuosikymmenet. Kesäisin koko perhe asui aina kultamailla.
”Nyt päätettiin vääryydellä ja valheilla eräs aikakausi Lapin kultahistoriassa”, aloittaa elinkeinonsa menettänyt kaivaja.
Kaivoslain uudistamisen eduskuntaan vienyt, entinen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ei ole suosittu mies näillä main. Häneen henkilöityy konekaivajien kokema tuska.
”Pekkarinen esitti aikanaan valheellisia ja virheellisiä väittämiä kullankaivuusta, joista oikeuskansleri joutui häntä moittimaan kehottaen hankkimaan oikeata tietoa ja pysymään totuudessa”, muistaa Telilä.
”Nykyisillä, yli 50 euron grammahinnoilla kannattaisi kaivaa heikompienkin pitoisuuksien alueet. Ne jäivät hyödyntämättä aiemmin kullan hinnan ollessa vain noin kolmannes nykyisestä. Siirtymäkauden ajan kaivu on ollut vain rikkaimpien alueiden kerman päältä kuorintaa, sillä lopetuspäivä oli tiedossa. Meidän piti pelastaa se, mitä pelastettavissa oli. Loppuajat mentiin kyllä henkisen ja fyysisen terveyden kustannuksella”, jatkaa Telilä.
”Meistä kaivajista tuli Lemmenjoella työttömiä yhdessä yössä. Nyt sitten pitäisi tarttua lapioon ja jatkaa siitä, mihin eilen kaivukoneella jäätiin. Absurdia virkamiesväkivaltaa. Sääliksi käy entistä konekaivajaa, jolla lääkäri totesi varsin kroonisen lapioallergian. Sai näppylöitä ja muita iho-oireita lyhytaikaisestakin lapiolle altistumisesta.”
Tunnelmat kullankaivajien leirissä ovat syystäkin apeat. Moni on tehnyt tätä työtä vuosien ja vuosien ajan.
Eurolla kaivukoneen omistajaksi
Nyt maisemointi on siis alkanut eli luonto pitää ennallistaa. Kahden tulevan vuoden aikana ei työkuukausia siihen ole kovin montaa. Talvi on pitkä ja sulaa maata saa keväällä odotella. Hankia pitkin tullaan tavaroita ja koneita rahtaamaan pois. Koneet on pyrkimyksenä ajaa kahtena tulevana keväänä pois ja irtain liikkuu moottorikelkalla vetämällä. Kesällä kaikki koneellinen liikkuminen luonnonsuojelualueella on kielletty. 30 kilometrin matka voi olla todella pitkä telojen päällä umpihangessa. Loppuunajetulla romulla.
”Kuluvana keväänä kultamailta ajettiin jo viisi konetta maantien varteen. Tunturiin jäi vielä yhteensä 35 konetta, joten melkoista telarallia on luvassa. Romukauppiaille tässä lienee tarjouksen tekemisen paikka. Tunturiin koneita on jo myyty eurolla. Maantien varressa koneesta pyydetään vähintäänkin painon mukainen romuhinta”, valistaa Telilä.
”Erikoista on, että konekaivajia vastaan eturintamassa taistellut Metsähallitus on museotarkoituksessa hankkinut omistukseensa kolme vanhaa kaivukonetta ja jätättää joitain alueita samasta syystä myös maisemoimatta. Meiltä alueen konekaivajilta ei kysytty halukkuudesta jättää alueita entisöimättä tai vanhaa kalustoamme museoitavaksi. Metsähallitus ei tiedottanut asiasta edes valvovalle kaivosviranomaiselle Tukesille, joka on asettanut vakuuden koneiden poisviennille. Tieto ei myöskään kulkenut ELY-keskuksen ympäristölupia kontrolloivalle viranomaiselle, joka valvoo muun muassa maisemointeja. Varsin outoa menettelyä.”
Sirkus pystyyn
Metsähallituksen syrjiväksi ja epätasa-arvoistavaksi koettu toiminta harmittaa kullankaivajia. Uusiin investointeihin ei kannattanut viime vuosina enää ryhtyä tiedossa olevan lopetuksen takia. Nyt Lemmenjoella möyrivät loppuun ajetut koneet, joilla on vielä edessään varsin haastavilta tuntuvat maisemoinnit, sekä ontuminen 30 kilometrin päähän maantien varteen.
”Maksua vastaan esitettävät koneellisen kullankaivuun näytökset ovat suosittuja Kanadan kulta-alueilla. Lemmenjoen työttömäksi jääneet konekaivajat odottavat innolla pääsyä tällaiseen sirkukseen ammattitaitoisiksi esiintyjiksi”, virnistää Telilä.
”Vapaaehtoisuutta maisemoimatta jättämiseen sekä koneiden luovutukseen vastikkeetta meiltä varmasti löytyisi. 30 tonnin painoisen kaivukoneen paloittelu ja pois rahtaaminen leveätelaisella, työkäyttöön tehdyllä moottorikelkalla haiskahtaa kovalta työltä. Kun kelkan kantokyky on 200 kiloa kerralla, tietää yhden paloitellun, 30 tonnia painavan Åkermanin poisvienti noin 150 edestakaista reissua.”
”Kultaa jäi maahan kiloittain. Käytännön asioista ja työstä selvästikin täysin ulkona olevat matemaattisrajoitteiset virkahenkilöt kertovat, kuinka ammattimainen kullankaivuu voi jatkua nyt lapiolla. On verrattavissa siihen, että ammattiviljelijää kehotettaisiin luopumaan isosta traktoristaan. Sen jälkeen neuvottaisiin kääntämään peltoa lapiolla ja korjaamaan satoa sirpillä tulotason heikkenemättä. Riuska ja roteva lapiokullankaivaja voisi päästä kesän neljän sulan kuukauden aikana 50 kuution työsuoritteeseen. Se on sama määrä, minkä kaivukoneilla syötettävä huuhdontarumpu käsittelee maata tunnissa. Koska kannattava kultapitoisuus kuutiota kohti on minimissään 0,1 grammaa, ei tarvita rakettitiedemiestä laskemaan, miten eri työmenetelmien ero vaikuttaa tulokseen”, lopettaa Telilä.
Vajaa viikko vuonna 2009 Lemmenjoella teki selväksi sen, että huumori kukkii kullankaivajien suissa älykkäänä ja oivaltavana. Mika Teliläkin viljelee osuvia letkautuksia, vaikka onkin vakavassa tilanteessa.
Konekaivajat työskentelivät Lemmenjolla alueella, joka vastaa noin puoltatoista promillea koko kansallispuiston pinta-alasta. Kun uusi koneellisen kaivamisen lopettava kaivoslaki sinetöitiin eduskunnassa yhdeksän vuotta sitten, niin samalla lailla ei kuitenkaan estetty ylikansallisten kaivosyhtiöiden toimintaa Suomessa.
Partasuisen ja ahavoituneen, yksittäisen elinkeinonharjoittajan on Åkermanin hytissä jänkää tasoittaessaan ehkä varsin vaikea sulattaa edellä mainittua yksityisen ihmisen ammatin torpedoimista. Ja sitä pohtiessa sitten pamahtaa puomista hydrauliikkaletku tai tela naksahtaa poikki. Suuhun soviteltava sanavarasto voi siinä kohtaa olla lapsilta kiellettyä.
paljastavat heti, onko kultaa tulossa”, kertoivat miehet tuolloin.
Kuvakertomusta vuodelta 2009
Lue seuraavaksi
