Kaapelikouruja pyöräalustaisella

”Isällä oli 60 ja 70 –luvuilla yksi Suomen suurimmista maarakennusyrityksistä, missä itsekin heti kyettyäni aloitin konehommat. Sirenius-Väisäsellä oli kymmenkunta konetta ja töitä tehtiin laajalla säteellä. Isä itse aloitti aikoinaan koneitten rasvarina ja kasvoi siitä hiljalleen merkittäväksi maanrakentajaksi. Juuri ennen 90 –luvun laman alkua isä päätti katkaista stressiltä siivet ja myydä kaikki koneet pois. Minun piti tuolloin siskon miehen kanssa ostaa koko kalusto, mutta lama vei uskallukselta pohjan pois. Ostimme molemmat vain yhden koneen ja siitä asti olen ollut yhden koneen mies. Stressiä onkin luultavasti ollut paljon vähemmän”, aloittaa Väisänen.

Nyt Väisäsen alla on upouusi Hitachi ZX210W, haastatteluhetkellä takana oli vasta kaksi työpäivää uutukaisella.

Viimeiset 10 vuotta mies on ollut katkotta Niska & Nyyssönen Oy:n töissä. Projekteja on ollut monenlaisia, mutta kone on aina ollut pyöräalustainen. Työmaat ovat ympäri Suomen ja mies tekee kaikenlaisia rakennus- ja nostohommia. Viimeistelytöitä eri projekteissa on paljon.

”Tämä Hitachi on järjestyksessään toinen ja niitä ennen Åkermaneja minulla on ollut kolme. Ensimmäisen hankin vähän käytettynä, tunteja oli muistaakseni ostohetkellä 2000. Vajaat kolme vuotta sitä pidin ja tunteja oli kertynyt tuolloin 8000 enemmän. Kokoluokka oli sama”, jatkaa Väisänen.

”Isolla pyöräalustaisella on käyttöä paljon enemmän kuin pienemmällä. Voimat riittävät jo aika suuriin massan siirtoihin ja ulottuvaisuutta on tarpeeksi kuorma-autojen tyhjentämiseen raskaistakin taakoista. Vaikka työt ovat useimmiten taajamissa ja kaupungeissa, ei koosta ole ollut haittaa. Puskulevy on ehdoton varuste, jo kaivutuennankin kannalta.”

”Lisälaitteet ovat myös tärkeitä. Useitten kauhojen lisäksi minulla on iskuvasara, trukkipiikit, tukkikoura ym. Kauhanpyörittäjä on sekin välttämättömyys. Täällä ratatyömaalla asennamme parhaillaan kaapelikouruja ratapenkkaan. Ilman pyörittäjää mahdotonta tehdä. Ja tarpeen mukaan hommataan lisää työvälineitä. Vajaat tuhat kiloa painavien kaapelikourujen asennuksessa on käytössä Maansiirto Veli Hyyryläiseltä lainassa oleva erikoislaite. Sillä tarttuminen kuusi metriä pitkään, betoniseen kaapelikouruun ja nosto paikoilleen käy kätevästi”, sanoo Väisänen.

”Tiettyä varovaisuutta pitää noudattaa, jotta laitteet kestää. Engconin pyörittäjän saan pudotettua esimerkiksi vasara- ja kaivuhommia varten pois. Pyörittäjällä ei saa vääntää, siihen sitä ei ole rakennettu.”

”Uuden Hitachin hallinta poikkeaa vanhasta ja vaatii tietenkin opettelua.Perehtyminen jatkuu. Hyvä asia on kasvanut siirtonopeus. Entisessä mallissa maksiminopeus oli 20, nyt noin 30 kilometriä tunnissa. Kaivuhydrauliikka toimii vieläkin paremmin ja jouhevammin kuin edellisessä mallissa.”

”Lisähydrauliikassa on nyt peukalopyörillä tapahtuva portaaton propohallinta. Siinä on ollut myös vähän totuttelemista. Vanhassa järjestelmässä painonapista valittiin toiminto ja jalkapolkimella avattiin venttiili.”

Ratayömaalla kouruja asentamassa

Jutun teon hetkellä Niska & Nyyssösen työmaa löytyi Iitistä. Väisäsen kanssa työskentelee työnjohtaja Teemu Kallio, joka kertoo töitä olevan enemmän kuin ehtii tehdä. Tosin runsas lumipeite on alkanut haitata työskentelyä.

”Täällä Kouvola-Lahti rataosuudella olemme olleet jo toista vuotta. Kyseessä on kaksi kohdetta. Niinimäessä tehdään kahta kohtaamisraidetta, jotka ovat pituudeltaan 1200 metriä molemmat. Suurisuolla urakkana on reilun kolmen kilometrin mittainen, paalulaatan päälle rakennetun ratalinjan oikaisu suon poikki. Niska & Nyyssönen on tehnyt projektissa useita eri vaiheita. Nyt menossa on viimeistelytyöt ja niihin kuuluu myös kaapelikourun asennus. Runsas lumi lopettaa työt tähän ja hieman viimeistelytöitä jää keväälle. Viimeinen 550 millimetrin paksuinen tukikerros on vielä rakentamatta ratasepelistä. Kiskot tulevat sitten sen päälle. Tämä kaapelikouru jää tavallaan ratapenkkaan ja siihen asennetut kaapelit ja kouru peitetään puolen metrin pituisilla kansielementeillä. Koko kouru jää näkyviin huoltotöitä varten”, aloittaa Kallio.

”Pyöräalustainen kaivukone on tässä työssä ehdottoman hyvä. Ja voimaa pitää olla tarpeeksi, eikä hyvästä ulottuvaisuudestakaan ole haittaa. Tälläkin työmaalla pituutta on kolme kilometriä ,joten olisi siinä tela-alustalla kolkuttelemista,” päättää Kallio.

Radan oikaisu Suurisuolla tulee nostamaan Pendoliinon nopeutta rataosuudella. Suon ylitykseen on tarvittu paalutus, massiivinen massanvaihto sekä pengerrys. Rata lepää 1,4 kilometrin pituudelta paalulaatan päällä. Kalliota radan pohjassa käytettävään louheeseen, murskeeseen ja sepeliin louhittiin aivan suon vierestä noin 210.000 kiintokuutiota.

Uudellamaalla Jelonen

Rotatorin Etelä-Suomen piiripäällikölle Tarmo Jeloselle kuuluu maantieteellisesti koko Uusimaa , osia Hämeestä kuten Hämeenlinna, Renko ja Hattula, Kymenlaakso kokonaan ja itärajaa vielä Parikkalaan saakka. Alue on jo pinta-alaltaankin huikean iso.

”Kyllä paljon sopii myös urakoitsijoita tälle alueelle”, kertoo Jelonen.

Alkuvuoden konekauppoihin kuuluu uuden, 21-23 tonnin kokoluokkaan sijoittuvan pyöräalustaisen Hitachi ZX 210W –luovutus kouvolalaiselle Martti Väisäselle

”Tämän kokoisen pyöräalustaisen kaivukoneen kauppa on harvinaista, mutta pienemmissä kokoluokissa Rotator on myynyt hyvin. 16 ja 19 tonnia ovat pyöräalustaisten myydyimmät ja kysytyimmät koot”, valistaa viisi vuotta Rotatorin palveluksessa ollut Jelonen.

56 –vuotias Jelonen on varsin pitkän tien kulkija, mitä tulee konehommiin. Hän laskee konemiehen uransa alkaneen jo vuonna 1969 Pikkujussin puikoissa. Mies on myynyt maarakennuskoneita aikanaan Hankkijalla ja Matekolla sekä myös Kockumsin metsäkonekauppaa on tehty. Ennen Rotatorille siirtymistä vierähti viisi vuotta yrittäjänä. Jelonen toi tuolloin käytettyjä koneita Suomeen.

”Tällä hetkellä tuntuu, että rakennuspuolella on töitä hyvin. Kiitos valtiovallan elvytystoimien. Konekauppa ei kuitenkaan käy ihan samaan tahtiin. Asiakkailla onkin huoli töitten jatkumisesta eli seuraavista urakoista. Se hillitsee investointien tekemistä, vaikka tarvettakin olisi.”

”Konekauppiaan työkin on muuttunut. Ennen asioita sovittiin enemmän suullisesti puhelimessa. Nyt kirjallisia tarjouksia saa kirjoittaa paljon aiempaa enemmän”, valistaa Jelonen.

Entäs kuinka moni tarjous sitten nappaa kiinni?

”Kyllä se menee yksinkertaisesti markkinaosuuksien mukaan”, päättää Jelonen.