Casella, milläs muulla

Mynämäkeläiset Vilolan veljekset Pasi vas. (30 v.) ja Pekka (27 v.) ostivat ensimmäisen kaivukoneensa vuonna 2007 ja perustivat samoin tein yrityksen. Tai oikeammin maanviljelijä isä sen aikoi ostaa, mutta nuorempi sukupolvi tarttui kuitenkin ensin vipuihin. Yrityksen ensimmäinen hankinta oli neljäntoista tonnin käytetty Case 130. Sen jälkeen Case on pysynyt konehankintojen perusjalkana. Harhalaukauksia ei ole ammuttu. Tuorein hankinta on 18 tonnin CX 180C.

”Tosin tuolloin vuonna 2007 menimme Honkajoelle aivan toisen merkkistä konetta hakemaan. Case sieltä koejaon jälkeen matkaan lähti. Itse olin ollut jo aiemmin maarakennushommissa ja ensimmäiselle koneelle saatiin pesti saman työnantajan palveluksesta. Logistiikkakeskuksen hallin pohjia sillä mentiin kaivamaan”, muistaa Pasi Vilola.

Pasi valmistui vuonna 2010 infratekniikan rakennusinsinööriksi. Koulutuksen hän hankki työn ohessa.

”Casella sitten kaivettiin, Pekka kävi armeijankin jossain välissä. Kahden kuukauden jälkeen tajuttiin hyvin nopeasti, että meillähän on maarakennusalan yritys. Nimeksi tuli Maanrakennus P&P Vilola Oy.”

Ensimmäinen Case on vieläkin veljeksillä, siitä ei ole raskittu luopua. Vuotta myöhemmin toinen käytetty Case, viiden tonnin CX 50, hankittiin kaapelihommia varten. Se vaihtui vuoden 2008 lopussa sitten uuteen samanmoiseen mallimerkinnältään CX 50B. Case-kärpänen siis puri veljeksiä ja kuumetta on riittänyt näihin päiviin saakka. Vuonna 2010 tuli toinen 14 tonninen eli uusi 130B. Kvartetti täydentyi vuonna 2011 mallilla 210B.

”Neljässä koneessa on pitäydytty. Uusimman CX 180C:n kaupassa tämän vuoden maaliskuussa vaihdossa meni toinen 130:nen, joten lukumäärä on edelleen siinä neljässä. Isä ajaa viiden tonnin konetta ja tekee Mynämäellä ja ympäristössä ”nurkkahommia” sillä. Minä ja Pekka tehdään sitten reissuhommia kauempanakin”, jatkaa Pasi Vilola.

”Henkilömäärää tuskin tullaan kasvattamaan, pidetään tämä perheyrityksenä. Meillä on ollut kuljettajia niin pakkalistoilla kuin myös laskulla kaivavia. Se vaan on niin, että kunnon kuljettajista on edelleen pulaa. Teemme aliurakointia ja huonoihin kuskeihin ei ole varaa. Jos jälki, työnopeus ja sen laatu ei miellytä työnantajaa, niin kuskin mukana saa sitten konekin helposti lähteä työmaalta. Kuljettajan ammattitaidolla on todella suuri merkitys”, vinkkaavat veljekset.

Pääasiassa Viloloiden työt ovat löytyneet akselilta Pori-Salo, mutta parisen vuotta on kuljettu Espoossa ja Vantaallakin. Loppukesästä veljekset tekivät Tampereen Pirkkalassa kunnallisteknisiä töitä uudella 180C:llä  ja 210B:llä. P&P Vilola tekee aliurakointia pääasiassa kalantilaiselle JJ Kaivin ja Kallio Oy:lle, jota Pasi kehaisee luotettavaksi ja hyväksi yhteistyökumppaniksi.

”Täällä Tampereen Pirkkalassa, Kurikan alueella on käynnissä useampi eri kohde; liikenneympyrä, kolme kilometriä kaukolämpökanaalia ja vielä kaksi kilometriä uutta katua. Minä tulin tänne jo juhannuksen jälkeen ja Pekka on ollut muutamia viikkoja.”

Veljesten mukaan voima ja nopeus ovat olleet Casen valtteja jo A- ja B-sarjoista lähtien. ”Uudessa 180C:ssä nopeus ei ole aivan 210B:n tasoa, mutta voimavertailuun saa tuoda kilpailijoilta pykälää suurempaakin koneen”, tietää Pasi.

”Tämä 180C on myös meillä ensimmäinen kone, jossa on partikkelisuodatin. Regenerointi piippaa kerran päivässä ja koko hommaan menee viitisen minuuttia. Työtä ei tarvitse keskeyttää. Polttoaineen kulutus on kohtuullista. Tarkkoja litroja en osaa sanoa, mutta se on samaa luokkaa kuin vaihdossa menneessä 14 tonnisessa. Eli vaikka uusi kone painaa nelisen tonnia enemmän, on kulutus samalla tasolla. Tosin mielestäni jo 2000-luvun alun koneet veivät polttoainetta saman verran eli kokonaisuutena katsoen kulutuslukemat eivät ole pienentyneet niin paljon kuin väitetään esitteissä.”

”Erään kilpailijan esitteessä kerrotiin, että polttoainesäiliöllinen kestää 20 prosenttia kauemmin kuin aiemmin. Tosin tekniset tiedot osiossa mainittiin myös, että säiliön tilavuus on kasvanut saman verran”, nauraa Pasi.

”Kaupat tein Fintractorin Harri Hassisen kanssa. Vaihdossa mennessä CX 130B-koneessa oli 9000 tuntia. Koko ajalta korjauskulut olivat 400 euroa. EGR-venttiili karstottui ja se vaihdettiin uuteen. Muutoin selvittiin pelkillä huolloilla. Siinä on jo tarpeeksi syytä pitäytyä merkissä”, täydentää Pekka.

Vilolat tekevät kaikki huollot koneisiin itse ja korostavat, että ne tehdään ajallaan. Ei huomenna tai ensi viikolla.

”Meidän ei myöskään tarvitse pitää esimerkiksi suodattimia tai muitakaan huolto-osia kovinkaan paljon varastossa, sillä kaikkiin malleihin käy samoja osia.”

Kaikissa kaivukoneissa on Indexatorin kauhanpyörittäjä kahvoineen. Nyt peukalorullia ja nappeja on tarpeeksi ja runsaasti eri toimintoja on alistettu kahvoihin. Myös kahdesta koneesta löytyy Novatronin koneohjausjärjestelmät, joita Tampereen työmaallakin hyödynnettiin 2D:nä.

”Näistä on todella suuri apu, ei tarvita mittamiestä päivystämään. Esimerkiksi syvää puhdistamon monttua kaivaessa ei tarvitse kavuta enää montun pohjalle tikapuita pitkin. Homma nopeutuu”, tietää Pasi.

”Mittalaitteiden hinnatkin ovat laskeneet, kun kilpailu on kiristynyt. Sellainen kokemus on, että ihan sokeasti niiden antamaan dataan ei kannata luottaa, vaan maalaisjärki on pidettävä päässä ja aistit auki”, lopettaa Pasi.

Koko kahdeksan vuoden elinikänsä aikana P&P Vilolan koneet ovat olleet hyvin töissä.

”Yhtenä keväänä oli kuukauden hiljaista. Pidimme lomaa.” -No, mitä lomalle teitte, vietittekö sen Thaimaassa? ”Ei, ostettiin harvesteri ja harvennettiin noita kotimetsiä”, selventävät Vilolat lopuksi konemiesten lomanviettotapoja.

Ensimmäinen uusi D-sarjan (StageIV) -kaivukone on saapumassa näillä näppäimillä Suomeen. Lue reilut kaksi vuotta vanha Case 300C:n koeajojuttu tästä tai kokonaisuudessaan lehdestä 2/2013.