Uutiset

Yleinen

Päivitä siemenperunasi Suomen Siemenperunakeskukselta

Tyrnävä on Suomen siemenperunatuotannon Mekka. Suomen Siemenperunakeskus Oy (SPK) on merkittävä siemenperunoiden tuottaja Suomessa ja tuotekehitystäkin tehdään resurssien puitteissa. Tärkein tehtävä on kuitenkin varmistaa, että keväällä on taas viljelijöillä riittävästi puhdasta siementä mitä kylvää. Jani Klasila on Siemenperunakeskuksen uusi myyntipäällikkö ja Paula Ilola johtaa yritystä vuosien peruna-alan kokemuksella. Tyrnävällä on perunan High Grade –alue, jossa perunan puhtaudesta pidetään tarkasti huolta.

Tyrnävällä on perunan High Grade –alue, jossa perunan puhtaudesta pidetään tarkasti huolta. SPK perustettiin 40 vuotta sitten ylläpitämään siementuotantoa.

Tyrnävä on otollista aluetta perunatuotannolle. Maa on pääosin kivetöntä ja meren läheisyys tarjoaa kasvukauden lämpösumman lähelle Pirkanmaan lukemia. Maa on hikevää, muttei märkää, jolloin peruna viihtyy alueella. Pitkä päivä kasvattaa satoa. Tautipaine alueella on pieni ja maasta pidetään huolta viljelemällä välikasveina eri saneerauskasveja.

Kuvassa Jani Klasila, Siemenperunakeskuksen uusi myyntipäällikkö ja toimitusjohtaja Paula Ilola.

Pitkä perunaputki

– Päädyin lukion jälkeen viljelijä-koneenkorjaajalinjalle ja siitä agrologiopintoihin Tarvaalaan, Paula aloittaa.

– Aikoinaan sain perunapureman Perunantutkimuslaitoksella Lammilla, missä laitosta johti Paavo Kuisma. Meitä ei aikoinaan ollut alalla kuin muutama nainen. Sitten päädyin tutkimuksen pariin ja erilaisiin hankkeisiin. Tämän jälkeen olin 10 vuotta Ravintoraisiolla prosessiteollisuudessa Vihannissa hankkien vuosittain 75 milj kg perunaa tehtaalle. Kymmenen vuotta sitten tulin Tyrnävälle tutkimaan perunan kasvattamista hieman toisin; aerobonisesti. Nyt olen ollut SPK:n johdossa tammikuusta 2015, Paula kertoo.

Suomen Siemenperunakeskus Oy – SPK

Valtio perusti aikoinaan Suomen Siemenperunakeskuksen turvaamaan siemenperunatuotantoa ja sen puhtautta. Kyseessä oli huoltovarmuuden varmistaminen. Vuoteen 2002 saakka Siemenperunakeskus oli MMM:n alainen laitos. Sen jälkeen pääomistajana ovat olleet sopimusviljelijät HG Vilber Oy:n kautta, teollisuus, tuottajajärjestö ja valtio.

SPK:n roolihan on erikoinen, kun yhtäällä ylläpidetään huoltovarmuutta ja perunan siementuotantoa. Samaan aikaan enemmistöosakkaana ovat viljelijät, joille tuotetaan ja jotka tuottavat itse siemenperunaa. Rooli on siinä mielessä myös hinnoittelussa haastava, että tietyt kustannukset vuodessa aiheutuvat joka tapauksessa siementuotannosta. SPK pitää yllä myös Ruotsin minimukulatuotantoa.

SPK:lla on omaa siementuotantoa pellolla, missä tehdään lisäysviljelyä joka vuosi noin 10 ha. Siementä tuotetaan sopimusviljelijöillä vuodessa noin 10 miljoonaa kiloa. Tuotanto on ainutlaatuista Euroopassa, kun peltoa on SPK:lla 138 hehtaaria High Grade-alueella. Kyseiselle alueelle ei aikoinaan saanut tuoda ruokaperunaakaan alueen ulkopuolelta, jotta alue pysyisi puhtaana. Ulkokehä on suoja-aluetta ja sisäkehällä on varsinainen korkeiden luokkien siementuotanto.

Siemenperunaa tuotetaan paikallisten viljelijöiden kanssa yhteistyössä, jolloin käytössä on työvoimaa ja koneita. Siementavara laatikoidaan 13000 laatikkoon, joista noin 1000 vaihtuu vuosittain uusiin. Siementavara varastoidaan ja talven mittaan se kunnostetaan eli lajitellaan siemenet koon ja muodon perusteella 640 kilon laatikoihin. Käytössä lajittelussa on noin 20 henkilöä sesonkitöissä. Siemenperunaa ei voi pestä, jolloin konenäkö ei tunnista virheitä perunoissa.

– Meillä on kolme hallia, missä kahdessa on lajittelulinjat ja nyt kun sää alkaa lämmetä aloitetaan siemenperunan toimitukset tiloille, jossa aloitetaan siemenen idättäminen, kun aika on oikea. Varhaisperunaa kylvetään yleensä maalis-huhtikuun vaihteessa, joten kohta alkaa toimituksilla olla jo kiire, Paula toteaa.

Paljon käsityötä

Perunan mukula ei talvehdi kuin kerran, jolloin perunan siemenen kanssa pitää olla huolellinen. Mukula on biologisesti varsiston laajentuma eli turvonnut maavarren pää ja peltoviljelyssä yhdestä siemenestä tulee noin kymmenen mukulaa.

Meillä SPK:lla on siemenviljelyssä on 10 hehtaarin ala, missä lisäämisviljelyä tehdään jatkuvasti. Uutta siementä tuotetaan, koska lajikkeet taantuvat ja nyt lisäyksessä on 40 lajiketta.

Kierto peltoviljelyn ja kannan uudistamisen välillä on viisi vuotta. Lajikkeita ylläpidetään lisäämällä puhdistettua lajiketta. Puhdas lajike saadaan varren kasvupisteestä muutama uusin solukko leikkaamalla ja aloittamalla mikroviljelylisääminen kasvualustoilla. Kun koeputkessa varsi on kasvanut täyteen mittaansa, aloitetaan lisääminen katkaisemalla varsi kasvupisteen alta ja laittamalla leikatut varren palaset jälleen kasvualustalle. Leikkauksia tehdään 3-4 kuukauden aikana käsityönä noin 75000-80000 kertaa. Joka kerta leikattu varsi laitetaan uudestaan kasvamaan.

Mikrolisäys on tarkkaa käsityötä, kun kasveja leikataan saksilla ja leikatut pätkät laitetaan kasvualustalle hyytelöön. Leikkaamisen jälkeen ne siirretään jälleen tuottamaan uutta kasvia. Hygienia on tärkeää siementuotannossa ja etenkin virukset aiheuttavat riskin. 

Keväällä taimet on viety ulos kasvihuoneeseen turvepedille tai aeroponiseen yksikköön, missä on tuotettu ensimmäinen kasvusto auringon- ja keinovalossa ja siitä on saatu myös minimukulat eli ensimmäinen siemensato. Siemensato on sitten kylvetty peltoon seuraavana vuonna, joka sato on monistettu edelleen pellolla. Viidessä vuodessa on lopulta 27 sopimusviljelijän pelloilla saatu yhteensä 10 miljoonan kilon perunasiemensato, 

Paula esittelee varastossa kasvavia mikrolisäyksellä monistettua perunan solukkoa, josta lähtee kasvamaan jälleen uusi kasvi. Kun uusi kasvi on koeputken pituinen, se pilkotaan jälleen.

Uutta tekniikka

– Käsityöstä tuotannossa ei päästä eroon, mutta tuotantoa voidaan tehostaa lisäämisessä 10-kertaiseksi aikaisempaan kasvihuonelisäämiseen verrattuna uudella Aeroponisella viljelyllä, Paula kertoo. Olin aikoinaan mukana kehittämässä menetelmää ja siinä mukana oli mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita. Perunaa kun halutaan viljellä sen vähäisen vedentarpeen takia erikoisissa olosuhteissa.

Aeroponisessa menetelmässä peruna kasvatetaan laatikossa, missä perunan varsi kasvaa laatikon yläpuolella ja juuririhmasto sekä maavarret alapuolella hieman viileämmässä ja pimeässä.

– Perunan solukkohan on samanlaista maavarressa ja yläpuolisessa varressa, ainoastaan valo ratkaisee sen, tuleeko solukosta vartta vai maavartta ja mukuloita, Paula kertoo. Varsistolle annetaan LED-valoa halutulla taajuudella. Maavarsisto ja juuristo on pimeässä laatikossa, jossa on kostean ilman joukossa haluttu ravinneliuos, millä peruna kasvaa.

Varsistolle annetaan LED-valoa halutulla taajuudella.

Juuristo on pimeässä laatikossa, jossa on kostean ilman joukossa haluttu ravinneliuos, millä peruna kasvaa.

– Tekniikka on yksinkertaistettuna tämä, mutta kymmenen vuoden aikana opimme, miten valon taajuus vaikuttaa perunaan kuten myös ravinneliuoksen laadun vaikutukset, Paula paljastaa.

– Aeroponisessa menetelmässä perunan mukulatuotanto 10-kertaistuu, Paula kertoo. Mukuloita voidaan irrottaa juuristosta ja uusia mukuloita kasvaa tilalle. Perunakasvi on silloin kuten lypsävä lehmä ja satoa voidaan saada enemmän. Menetelmän etu on se, että perunaa voidaan tuottaa vähällä vedellä, kun vesi kiertää laitteistossa. Tilaa tarvitaan menetelmässä vain vähän, Paula esittelee kasvatuskaappia.

Uusi aeroponinen tekniikka on kiinnostanut koti- ja ulkomailla. Se kehitettiin kansainvälisen yhteistyön tuloksena ja rahoittajana oli esimerkiksi Tekes. Kaupallisia sovellutuksia on tulossa jossain vaiheessa esimerkiksi ravintoloihin. Peruna voidaan ottaa asiakkaan ruokaan kasvatuskaapista.

Aeroponista tuotannon kaupallistamista tutkitaan esimerkiksi ruukuissa. Juuristo kasva pimeässä, mutta kun perunan varsi nostetaan ruukusta ylös, voidaan mukulat ottaa syöntiin.

– Kasvatus ravintolassa on toki mittaluokaltaan pientä, mutta tekniikka itsessään avaa mahdollisuuksia tuottaa ruokaa, vaikka vettä on vähän ja tilaa on niukalti, Paula esittelee.

Vuosien varrella on opittu miten eri aallonpituudet vaikuttavat juuristoon ja mukuloihin. Yhdessä kokeessa laatikkoon kasvoi 10 samankokoista mukulaa ja tämän jälkeen kasvi kuoli.

Pellolla viljellään ensin vaihtelevissa Suomen sääoloissa lisäysviljely ja sato korjataan pienillä koneilla. Sopimustuotannon lisäysviljely hoidetaan isommalla kalustolla ja satoa saadaan se 10 miljoonaa kiloa. 

Uusia lajikkeita

– Suomen markkinoille esitellään vähitellen uusia lajikkeita ja se on hyvä, Paula toteaa. Uusia lajikkeita pitää tulla, mutta niiden viljelyssä pitää olla varovainen. Esimerkiksi tärkkelysteollisuuteen tuotetaan tilauksesta heidän haluamiaan eriä.

Suomessa ei tehdä enää kasvinjalostusta, joten uusia suomalaisia lajikkeita ei enää tule, mikä on sääli, Paula toteaa. Toki uutuuksia tulee vähitellen markkinoille.

– Mielenkiintoinen uutuus on Jazzy, josta ainakin keittiöissä pidetään. Se nimittäin kypsyy vartissa, joten syömään päästään nopeasti, Jani kertoo.

Jussi on uusin ja ehkä viimeinen kotimainen Borealin jalostama lajike ja se kilpailee perinteisen Timon kanssa varhaisperunana. Jussissa on potentiaalia kokosesongin perunaksi ja Jussissa on runsaasti tärkkelystä. Viljelyominaisuudet ovat tärkeitä, mutta myös käyttäjien kokemukset perunasta ratkaisevat menestyksen.

– Siksi uusien lajikkeiden viljelyssä pitää edetä rauhassa, koska niitä pitää opetella viljelemään, Paula varoittaa. Emme ole uutuuslajikkeita myöskään hehkuttamassa etukäteen viljelijöille ennen kuin niitä on omassa viljelyssä kokeiltu muutama vuosi, jotta ei tulisi pettymyksiä. Siinä vaiheessa, jos lajikkeeseen petytään, viljelijä maksaa kuitenkin viimekädessä epäonnistumiset jopa perunan menekin laskuna.

– Kun vuodet ovat erilaisia, niin pitää huomioida, että peruna muistaa edellisen kesän kasvuolosuhteet. Viime kesä oli kasvukaudeltaan lyhyt ja tulevana kautena siihen pitäisi varautua niin, ettei ainakaan kevättöitä viivytettäisi ja pitkänkasvukauden lajikkeiden valmistumiset saattavat viivästyä entisestään, Paula varoittaa.

Paula jatkaa, että yksi meidän tehtävä on hakea sopimustuottajille maailmalta uusia ideoita; viljelykiertoon ja käsittelyyn uutta toimivaa teknologiaa. Tärkeää on huolehtia myös maasta, jotta sen kasvukunto säilyy. Meillä pelloilla on kierrossa kokeilussa esimerkiksi kuituhamppua ja kuminaa.

Aikoinaan ylläpidimme vanhoja maatiaslajikkeita perunasta, joita laitokselle lähetettiin, mutta nyt riskejä ei enää haluta ottaa, vaan vanhat maatiaiskannat lähetetään geenipankkiin säilytykseen.

– Julkisuudessa perunan kimppuun ei ole viime kuukausina hyökätty. Hiilari-keskusteluissa peruna vilahti, mutta jos perunasta 85 % on vettä, niin ei se vaikka riisiin verrattuna ole ollenkaan merkittävä hiilihydraattilähde. Perunan hiilijalanjälki on myös pieni. Se käyttää vettä tehokkaasti, Jani muistuttaa.

Lue seuraavaksi