Uutiset
Farmcrushilla vilja murskaksi
Kotieläintilat käyttävät paljon viljaa. Nautakarjatiloilla halutaan ensisijaisesti varmistaa nurmirehuomavaraisuus tuottamalla se itse, mutta vilja voidaan ostaa. Kasvinviljelytilalle kotieläintila taas on mukava ostava asiakas viljalle, koska viljaa ei yleensä tarvitse kuivata. Farmcrusherilla vilja saadaan murskaksi, säilöntäaine sekaan ja tämän jälkeen sato voidaan varastoida laakasiiloon.
MTY Ilola on varastoinut viljan jo vuosia murskattuna. Aiemmin käytössä oli vuokrakone, mutta sen kanssa piti monesti säätää, jotta sen sai suunnilleen oikeaan aikaan ja monesti konetta korjattiin. Vuosi sitten käyttöön tuli Farmcrusher-vasaramurska, joka oli silloin vielä viljalisälaitteiden osalta prototyyppi, jota testattiin ja jalostettiin syksyn murskauksen aikana. Farmcrusherin tehoon ollaan tyytyväisiä ja vaihtelevista olosuhteistakin on selvitty.
MTY Ilola on kahden veljeksen, Tarmo ja Tommin ja heidän vaimojensa Annen ja Ida-Christan yhteinen tila, jossa lypsäviä on noin 150, hiehoja on satakunta ja sonneja ja emolehmiä yhteensä noin 200. Lypsy hoidetaan 2*6 asemalla, joka joustaa lehmämäärän ja maitomäärän mukaan.
– Lypsyasema on aikoinaan rakennettu 18 vuotta sitten vanhaan pihattonavettaan. Uuden pihaton ja yhdyskäytävän myötä aseman käyttöaste on kasvanut. Asemalypsyä on mahdollista automatisoida, kun otetaan käyttöön irrottimet. Siinä tärkeää on saada mittarit oikealle mallille ja nyt irrottimien kanssa on lypsetty neljä vuotta. Monta vuotta ne kuitenkin ovat toimineet ja utareterveys on hyvä, Anne vakuuttaa.
Lypsyasemalla lypsy ei ole mitään tähtitiedettä ja tietokoneiden kanssa pelaamista vaan säännöllistä lypsytyötä, Anne pohtii eri lypsymenetelmien eroa. Lypsyasema ei ole myöskään niin haavoittuva kuin robotti.
– Lypsyä asemalla moni pohtii isona työnä, mutta jos asema on toimiva, se ei kuormita lypsäjää kohtuuttomasti, Anne toteaa. Robottilypsy ei kuulosta ainakaan meidän tapauksessa houkuttelevalta, kun investointi robottiin ja sen säännölliseen huoltoon on kuitenkin aivan toista kuin aikoinaan lypsyaseman investointi ja sen huolto.
Aikoinaan kun uutta verhoseinäistä navettaa avaralle paikalle rakennettiin, suunniteltiin se korkeaksi, jolloin ilmatilaa on riittävästi. Talvella myös lypsylehmät pääsevät halutessaan vaikka hankeen, jolloin karja voi valita vapaasti olosuhteet.
– Aikoinaan joku epäili, miten lehmät tottuvat yhdyskäytävään kahden navetan välillä. Parin päivän harjoittelun jälkeen ohjaaja oli jo tiellä, joten lehmät oppivat nopeasti kulkemaan kokoomatilaan odottamaan lypsyä, Anne muistelee.
Vilja murskaksi
Farmcrusher on aikoinaan suunniteltu yleismurskaksi ja tavara murskataan vasaroilla. Aikoinaan, kun konetta lähdettiin kehittämään, päädyttiin rakenteeseen, jossa vasaramurskaimen kierroksia seurataan ja automatiikka säätelee konetta. Koneen syöttö kytkeytyy päälle, kun asetettu yläkierrosraja saavutetaan. Tämän jälkeen automatiikka pitää huolen, etteivät kierrokset pääse laskemaan asetetun alakierrosrajan alle syöttöä säätelemällä. Viljan murkauksessa kuormitus on melko tasaista joten alakierrosraja voidaan asettaa noin 100 rpm yläkierrosrajan alapuolelle. Olkien murskauksessa käytetään suurempaa kierrosvaihtelualuetta, koska kuormitus on huomattavasti epätasaisempaa. Pääperiaate on että kierrosten tulee pysyä mahdollisimman korkealla jolloin vasarat tekee työtä tehokkaasti ja kone hengittää.
– Meille valmistajana lähellä oleva kone on kätevä, kun sen kanssa voidaan ajaa testiä tarpeen mukaan, kunhan niistä vain sovitaan etukäteen. Tässä viljanmurskausaikaan vain ei kovin pitkiä sessioita voi testiä ajaa, kun samaan aikaan pitäisi koneen laulaa pari viikkoa putkeen, Toni Nybacka Nytekiltä pohtii.
Murskain toimii hyvin oljella. Viljan kanssa murskaus on hieman haastavampaa, koska murskattavan viljan kosteus ja kovuus vaihtelee valmiusasteen ja puintikelien mukaan. Viime vuonna murskattu vilja oli suhteellisen kosteaa ja pehmeää jolloin murskauksessa käytettiin isoreikäisiä, noin 13-20 mm seuloja, koska märkä vilja murskautuu helpommin. Tänä vuonna haastetta on tuottanut taas liian kuivat ja kovat jyvät jolloin seulakoko tulee olla jopa alle 8 mm eli edellisenä vuonna saadusta kokemuksesta ei juuri ollut apua.
– Oikeastaan hankalinta on murskata sekakasvustoa, jossa on eri kehitysvaiheessa olevaa satoa, Toni toteaa. Sekakasvuston lajikevalintaan on syytä kiinnittää huomiota, jotta kasvusto valmistuu kohtalaisen tasaiseen.
– Kokemuksesta voi sanoa, että seulan reikäkoko pitää valita oikein kullekin viljan kovudelle ja kosteusalueelle, mutta tärkeintä on läpäisypinta-alan suuruus, jolloin tavara kerkeää mennä läpi. Jos uutta tavaraa pukkaa koko ajan lisää, pitää vanhankin päästä ensin läpi. Viimevuoden kokemuksien pohjalta ideoitu säätöseulakokeilu todettiin turhaksi ja toimimattomaksi koska läpäisypinta-ala pienenee, kun seulan reikää kuristetaan. Käytännössä tuoresäilönässä tarvitaan 2-3 kpl erikokoista seulaparia, joita vaihdetaan tilanteen mukaan, Toni muotoilee.
Nykyisin roottorin pituus on metri, ja seulapinta-alaa vastaavasti on enemmän. Kuva on Sarka-messuilta. Aikaisempien roottorien pituus oli 70 senttiä.
Seula olennainen osa
Vaikka viime vuonna sato oli Ilolassakin märkää ja osittain jyvät muusautuivat jopa liikaa, se ei vaikuttanut viljan säilyvyyteen. Murskatusta tavarasta irtosi runsaasti puristenestettäkin. Tänä vuonna vilja on murskaukseen hieman jo liian kuivaa, jolloin jyvä ei murskaannu samalla tavalla vaan jää karkeammaksi rouheeksi ja jyvän palasiksi. Murskatessa tulee aina myös hienoa ainesta, joka täyttää pienet kolot ja samalla ilmaa sopii kasaan vähemmän ja kasasta saadaan tiivis.
Seulasta riippuu toki paljon, millaista tavaraa kasaan tulee. Käsitellyn viljan jaekoko pienenee, kun seulan reikää pienennetään. Toni oli hakenut leikkauksesta juuri uusia seuloja testiin, joissa on neliöllä 6500 kappaletta kahdeksan millin reikiä. Testissä olevat seulat on kolmemillistä kulutusterästä.
Viljan sekaan annostellaan viisi litraa säilöntäainetta tonnille. Säilöntäaineissa ei siis säästellä, koska ne varmistavat sadon säilymisen ja ravitsemuksellisen arvon. Säilöntäaineena on käytetty jo vuosia AIV Ässää, jonka muurahaishappo alentaa pH:ta nopeasti, jolloin käyminen pysähtyy. Propionihappo ja sorbaatti tehoaineina estävät lisäksi avatun siilon hiiva- ja homepitoisuuden kasvua.
Usean päivän murskaus
Viljan käsittely rehupihalla ja sen syöttö Farmcrusheriin hoidetaan Ilolassa kurottajalla. Nostokorkeus on traktorilla ja etukuormaajalla hieman nafti, mutta kurottajassa nostokorkeus riittää hyvin. Kurottajalle kertyy tunteja muutenkin kohtalaisen paljon vuodessa eli noin 1700.
Ilolassa ei omaa viljaa ole riittävästi, joten lähiseudulta ostetaan viljaa.
– Tuoduista tonneista maksetaan, joten kevyen tavaran viljely ei välttämättä ole myyjällekään taloudellisinta, Tarmo Ilola kertoo. Tässä myyjän ei kuitenkaan tarvitse hoitaa kuivausta tarkkaan rajaan, vaan puintikostea tavara käy vallan hyvin.
Etenkään pienillä tiloilla, joilla tavaraa ei tule täysiä rekkakuormia ja puinnista ja kuivaamisesta maksetaan ulkopuoliselle, viljan myynti kauppaan ei lyö leiville. Kun vilja myydään pystyyn tai puidaan ja toimitetaan märkänä eteenpäin, taloudellisuus paranee. Kumppanuuksia viljakaupassa kannattaa etsiä.
Yksi haaste tämän tyyppisissä murskaimissa on seulojen käyttöohjeiden laadinta. Kun ohjeita laaditaan laitteen käyttäjille, on yhden vuoden kokemuksella mahdoton tehdä kaiken kattavia ohjeita. Kahden vuoden kokemuskin on vielä hieman lyhyt, mutta nyt on saatu koittaa jo molempia ääripäitä joka tietysti helpottaa. Käyttäjien on selvitettävä materiaalin ja kosteuden mukaan, millä seuloilla saadaan paras teho/laatu suhde. Tavoitteena on maksimityösaavutus ja riittävä murskautuminen, jonka aikaan saamiseksi pitää hieman hakea oikeaa seulakokoa, Toni pohtii.
– Jos pitää valita märän ja kuivan viljan välillä, niin vasaramylly pitää kuitenkin hieman kuivemmasta tasakovuisesta tavarasta, koska se ei muusaannu liikaa ja sotke konetta. Liian kuivan viljan kanssa tulee mukaan myös säilyvyys ja pölyongelmat. Tänä vuonna seoksina murskattuna kaura ja vehnä ovat olleet helpompia murskata kuin ohra, myös herne on murskaantunut seoksissa ongelmitta,Toni jatkaa.
Vasaramurskalle rankimpia materiaaleja ovat kosteat ja sitkeät olkipaalit, jotka repivät voimansiirtoa. Viljassa voimansiirto pääsee helpommalla. Automatiikka seuraa koneen kierroksia ja kierrosten laskiessa lyödään luukkua kiinni, jolloin tavaraa puhaltimelta tulee tavaraa tasaiseen tahtiin. Farmcrusherin voimansiirto on suunniteltu maksimissaan 300 hv traktorille, mutta pienimmillään jopa 120 hv traktori riittää murskaimen pyöritykseen. Kuivikkeen valmistukseen voi vasaramurskaimelle hakea eläinten hyvinvointiin suunnattua investointitukea, jonka suuruus voi olla jopa 30 %.
Kuvassa ovat Toni Nybacka ja Anne Ilola. Pellolta on tuotu viljakuorma, joka on punnittu ja kipattu rehupihalle.
Yksi laakasiilollinen on jo myllytetty ja peitetty. Myllytys sitoo käytännössä yhden työntekijän säännöllisesti valvomaan myllytystä, täyttämään siiloa ja kuljettamaan murskattua tavaraa edelleen varastoon. Ilolassa murskataan asfaltoidulla rehupihalla, johon kipataan punnitut kuormat. Kuormia sekoitetaan, jos niissä on laatu- ja kosteuseroja. Jolloin siiloon saadaan jotakuinkin tasalaatuista viljaa. Vilja rouhitaan siilosta edelleen itselastaavalla ja -kulkevalla seosrehuvaunulla.
Kuvassa oleva viimevuotinen säilövilja oli märkää ja osittain se muusautui. Nyt vilja on ollut jopa vähän liian kuivaa tuoresäilöntään ja lopputulos jää karkeammaksi. Seassa on myös hienoa jaetta, mikä täyttää kolot ja parantaa kasan tiiviyttä.
– Vaikka viime syksynä säätöjä haettiin ja tänä syksynä niitä haetaan taas, itse laitteeseen ja lopputulokseen ollaan tosi tyytyväisiä. Enemmän Toni on hermoillut laadun kanssa, Tarmo ja Tommi toteavat.
Viljan murskaus ja varastointi säilöntäaineen kanssa laakasiiloon kilpailee menetelmänä lähinnä ilmatiiviiden siilojen kanssa, joissa vilja puidaan märkänä ja vilja säilyy hapettomassa tilassa. Siinä murskaus tehdään jälkikäteen, mikä sallii pienempitehoisen myllyn. Heti puinnin jälkeen murskaaminen edellyttää tehokasta murskauslaitteistoa.