Uutiset

Yleinen

Deutz-Fahr TTV – Portaaton vaihteisto helpottaa urakointia

Kylmälä viljelee omia maitaan, mutta pääosa maataloustöistä on kuitenkin urakointia muille viljelijöille. Koneketjuja on useita erilaisia yhteistyössä muiden alueen viljelijöiden kanssa.
Yksi ketju on lannan levitykseen. Siinä Kylmälä levittää toisen isännän kanssa kahden traktorin voimin lantaa ja kaivukoneurakoitsija on lisäksi lastaamassa. ”Olemme järjestäneet asian siten, että urakan ostaja saa vain yhden laskun minulta ja minä maksan toisille yrittäjille heidän osuutensa. Tämä on osoittautunut yksinkertaisimmaksi ja toimivaksi tavaksi.”

Lannan levitys tapahtuu JF:n pystykelavaunulla ja uudemmalla kahdella vaakakelalla ja lautaslevittimillä varustetulla Strautman-vaunulla. ”Kun pystykelavaunu oli uusi, tuntui lanta leviävän sillä todella tasaisesti. Nyt lautaslevittimin toteutetulla ratkaisulla jälki on vielä paljon tasaisempaa. Tällä vedetään myös pintaan kasvustoille, mikä on onnistunut hyvin. Niin se tekniikka edistyy.”

Rehun teossa Kylmälä on mukana molemmin puolin niittävällä Krone 320 -niittokoneellaan. Sen perässä kulkee kaksi käärintä ja keräysketjua. Urakointia ostaa sekä lypsy- että emolehmätilat.

”Erilaiset tilat jaksottavat työtä sopivasti; ensin tehdään lypsykarjalle, sitten mulleille. Syksyllä tosin tahtoo mennä enemmän päällekkäin. Työn suunnittelu on tuossa tärkeällä sijalla. Meillä peltolohkot ovat varsin pieniä kooltaan, joten siirtymiä tulee paljon. Vaikka traktorit ovat kohtuullisen nopeita tänä päivänä, menee siirtoihin kuitenkin yllättävästi paljon aikaa. Alueen ja isäntien tuntemus on tässä etu, jolloin voi usein vain ilmoittaa, että nyt menee nurin tuo tietty peltolohko ohi ajaessa.”

Kohtuulliset välimatkat

Kylmälä liikkuu kotitilaltaan noin 10 kilometrin säteellä. ”Siihen menevät melkein kaikki. Lannan levitystä käymme kyllä tekemässä suuremmalla alalla, 50 kilometrin päässä on kauimmillaan käyty. Pitkään matkaan ei ihan pienen työn takia kannata lähteä, mutta 6-7 tuntia kun tulee, niin urakasta saadaan kannattavasti hinnoiteltu. Tuota lannanlevitystä voisi urakoida vielä vähän enemmänkin.”

Vuodesta 1981 asti tilalla on ollut oma puimuri, joka on tänä päivänä Claas 150. Myös sillä yli puolet käyttötunneista tulee urakoinnista. ”Iso olisi tietysti nopea, mutta kustannus järjetön. Kuivauskustannus on kuitenkin vielä edullinen vaihtoehto. Kannattaa siis vielä alkaa vähän aikaisemmin ja jatkaa pidempään puimista. Aluksi isännillä oli hyvinkin tarkkaa koska piti tulla puimaan. Nykyään heillä on luottamus, että homma hoituu ja puintiajankohta jää enemmän minun päätettäväkseni ja hyvä niin.”

Traktorin perässä on myös usein perävaunu. ”Talvella enimmäkseen on kuivan lannan siirtoa pelloille pattereihin. Ojien perkuilta ajetaan tänä päivänä yleensä huonot maat pois ja muutakin maansiirtoa tulee tehtyä usein. Syksyisin on paljon olkipaalien ajoa ja talvella rehupaalien. Paaleja siirtyy vuodessa 2,5-3 tuhatta kappaletta”, arvioi Kylmälä.

Seinäjoen rehutehtaalle on Kourasta noin 20 kilometriä. ”Matka on sellainen, että kannattaa vielä ajaa traktorilla, kun kuormaan menee 13-14 tonnia. Pienellä kärryllä se ei enää tältä matkaa kannata. Yli 100 hevosvoimaiset traktorit vievät isoa kärryä ja kuuden tonnin omapaino riittää kuorma-auton rungosta tehdyn perävaunun vetämiseen, kunhan traktorissa on jarruventtiili. Silloin saadaan kolme kertaa omapaino kytketyksi perään.”

Perävaunutehdas

Kesällä tulee kaksi vuotta siitä, kun tilalta lähti 16-päinen lypsykarja. Vanha navetta on muuttunut peräkärryjen synnytysosastoksi ja Kylmälä kertoo olevan ajatuksissa muokata tilaa vielä paremmin toimintaan sopivaksi. ”Hieman matalahan tämä on. Nyt lavat pitää asentaa muualla, sillä korkea viljalava ei mahdu ovesta ulos. Suunnitelmissa on pudottaa lattiaa ja tehdä uusi sisäänkäynti takapuolelta. Vaihtoehto olisi rakentaa uusi halli, mutta sen rakentamiskulut olisivat väkisin suuremmat kuin muutostyön”, kaavailee Kylmälä.

Kärryjä Kylmälä tekee 6-7 vuodessa, pääasiassa tilausten perusteella, mutta ehtiessään valmistaa tavanomaisia menekkimalleja myös varastoon. Lähtökohtana Kylmälä käyttää kärryissään kuorma-autojen runkoja. Ne hiekkapuhalletaan ja maalataan alaan perehtyneessä yrityksessä. Runko on siten vanha, mutta muut osat tulevat uusina. Lavat ovat virolaista valmistetta ja kippi on Nummen tuote. Perälauta saa myös hydraulisylinterin.

Jarrujärjestelmään on ilmajarrukellon tilalle vaihdettu hydraulisylinteri, jolloin jarrut saadaan toimimaan traktorin hydraulijarrupiirin käskyjen mukaan. ”Hydraulisylinteri tulee jarrukellon alkuperäisiin kiinnikkeisiin, joten se on helposti muutettavissa takaisin ilmatoimiseksi, jos on tarve”, huomauttaa Kylmälä.

Ostaa ja myy urakointia

Kylmälä myös ostaa urakointia toisilta. Esimerkiksi kasvinsuojeluruiskutukset tekee toinen traktoriurakoitsija Kylmälän viljelyksille. ”Maanmuokkauksen olen myös antanut toisille urakoitavaksi. Minulla on itsellä Dalbon lautasäes, mutta sitä vetää yleensä naapurin isäntä. Hän urakoi sillä, laskuttaa työn ja minä laskutan häneltä äkeen osuuden.”

Kaivukoneen Kylmälä nimeää ”vihonviimeiseksi vekottimeksi”. Sillä hän tarkoittaa kaivukoneen omistamista, toki sille käyttöä löytyy paljonkin. ”Kunnollinen kaivukone on sen luokan investointi, että sillä pitää tehdä töitä kokopäiväisesti. Kovasti käytetyllä koneella aika menee taas remontteihin, eikä kone silloin ole tarvitessa käytössä. Urakoitsijan koneen särkyessä on kireässä paikassa helppo ottaa vaikka toinen kone hätiin, oman kanssa pitäisi koettaa saada omaa kuntoon”, perustelee Kylmälä.

Viljankuivaus tapahtuu noin 10 viljelijän kimpassa omistamalla maamiesseuran kuivurilla. Sillä on kylällä jo pitkät perinteet 1960-luvulta lähtien. Kuivuria on ajan yötä laajennettu tarpeen mukaan ja yhteistyö on ollut toimivaa.

Traktoriurakoitsijaksi Kylmälä ei ole lähtenyt vaan paremminkin ajautunut. ”Omista viljelyksistä se on lähtenyt. Koneita ostaessa on tullut ylilyöntejä, eli tullut ostettua omaan käyttöön tarpeettoman tehokkaita laitteita. Kun olen huono sanomaan ´ei´, on toiminta alkanut pikkuhiljaa levenemään siitä. Hinnoittelussa olen ilmeisesti onnistunut, kun töitä on riittävästi – ostajan mielestä on kallista ja itse tekee mielestään liian halvalla. Polttoaineen hinta kyllä teki viime vuonna ongelmiakin, mutta onneksi tilanne on nyt tasaantunut.”

Portaaton Deutz

Urakoinnissa keskeisessä asemassa on traktori, joka Kylmälällä on Deutz-Fahr Agrotron 1160 VVT. Viime elokuun puolivälissä tulleeseen koneeseen on mittariin kertynyt helmikuun alkuun mennessä reilu 400 tuntia.

”Kone on ollut sellainen kuin olin sen kuvitellutkin olevan – fiksu vekotin. Kaikkia ominaisuuksia en ole vielä edes ehtinyt oppia, mutta ajaessa niitä oppii. Vanhoissa traktoreissa suurin piirtein kaiken on omaksunut silmäilemällä, mutta tätä kyllä piti kokeilla ihan käytännössä”, sanoo Kylmälä.

Kylmälä toteaa portaattoman vaihteiston olevan suuri uutuus pitkään aikaan traktorialalla.
Suomessa Dutz-Fahr -edustus on ollut reilun vuoden Yrittäjien Maatalous Oy:llä. Kylmälän näkemyksen mukaan se ei ainakaan huonompi ole kuin muut maahantuojat. ”Kilpailu pakottaa kyllä kaikkien tekemään parhaansa asioiden eteen.”
Varaosien saatavuudessa hän ei näe ongelmia, mutta kokemukset siitä ovat vähäisiä.

”Varaosia ei ole paljoa tarvittu. Sen verran vähän on ollut vikaa, että niiden takia ei ole tarvinnut töitä jättää kesken. Toisaalta Y-Maatalouden paikallinen huolto, TRV-Osat, on toiminut hyvin. Näissä asioissa on yksi syy tyytyväisyyteen eikä merkin vaihto ole tullut mieleen. Deutz-Fahrin varustetaso on myös kohtuullisen hyvä jo vakiona, minkä lasken myös eduksi. ”

Mieltymys syntynyt

TTV on Kylmälän kolmas Deutz-Fahr. Ensimmäinen oli vuonna 2001 hankittu Deutz-Fahr 110. ”Näkyvyys tuosta oli aivan loistava. Sieltä näki etukuormaimenkin, nokka oli niin lyhyt. Tästä TTV:stä näkee edelleen todella hyvin verrattuna moniin kilpailijoihin, mutta kuormain jää jo tässä varjoon.”

Seuraava vaihto tuli Deutz-Fahr 120:een vuonna 2003. Se taas meni vaihdossa TTV:hen, mutta ennen joulua Kylmälä vielä vaihtoi sen takaisin kakkostraktoriksi Zetorin tilalle. ”Nyt jo on oppinut portaattomaan niin paljon, että keppivaihteisen kanssa tulee ´ohoja´ sen puikkoihin hypätessä. Pian sen kytkimen muistaa, mutta kuitenkin siitä huomaa miten helposti portaattomaan tottuu.

Polttoaineen kulutuslukemia

Kylmälällä on polttoainesäiliössä mittari ja sen ansiosta tarkka kirjanpito tankkauksista. Nopea laskutoimitus osoittaa 120:n kuluttaneen 5000 tunnin aikana keskimäärin 10,5 litraa tunnissa, kun nyt puolen vuoden ja reilun 400 tunnin aikana TTV:n kulutus on ollut 11,7 litraa tunnille. Koko totuutta kulutusero ei kerro, sillä tässä on uuden moottorin ensimmäiset tunnit, jolloin tyypillisesti kulutus on hieman suurempi, toisaalta tehoakin on enemmän ja oppimistakin vielä on.

”Uskon, että kulutus vielä putoaa jonkin verran kunhan oppii käyttämään koneen kaikkia hienouksia”, arvelee Kylmälä. ”Kevyessä ajossa polttoainetta menee vähän, mutta tehoa tarvittaessa kuluu tietysti myös polttoainetta enemmän – ei se teho tyhjästä tule. Koska automatiikka hakee koko ajan moottorille optimaalista kierrosaluetta tehotarpeen mukaan, ei moottori toimi tilanteeseen nähden ylisuurilla kierroksilla.”

Ajo automatiikalla

Kaasupoljin toimii TTV:ssä nopeussäätimenä. ”Se on hyvin kätevä ominaisuus monien työkoneiden kanssa, kuten niittomurskaimen. Ulosotto-asetuksella ulosotto saadaan pyörimään vakionopeudella, jolloin esimerkiksi päisteellä kääntäminen onnistuu ilman niittotehon muutosta. Huippunopeus on säädettävissä ja kaasupoljin skaalautuu nopeuden mukaan, eli huippunopeus on aina vasta polkimen ollessa pohjassa. Tämä antaa tarkkuutta hidasnopeuksiseen työhön.”

Automatiikka priorisoi voiman ensisijaisesti ulosotolle. ”Tämän huomaa esimerkiksi lantavaunun kanssa, joka ottaa paljon voimaa. Jos syöttimeen menee jokin oikein tiivis möykky ja voima ei riitä, nopeus alkaa hidastua, joskus jopa pysähtyy, mutta moottori ei tukehdu kuten mekaanisella vaihteistolla tapahtuisi vastaavassa tilanteessa.”
Valittavana on myös manuaaliasetus, jolloin työskentely on lähes kuin keppivaihteisella.

”Olen tuotakin kokeillut, mutta en varsinaisesti käyttänyt. Automatiikka on kuitenkin oikeastaan kaikissa tapauksissa mukavampi käyttää. Portaattoman ajotuntuma on erilainen kuin keppivaihteisen, mutta uutta voi ja kannattaa oppia. Perusajatus täytyy muuttaa tämän kanssa toiseksi. Varsinkin alussa on hyvä, että tutulta paikalta löytyy myös normaali kytkinpoljin, joka on hyvä paniikkinappula viimeisenä konstina rauhoittaa tilanne.”

”Lyhyesti luonnehtien portaaton vaihteisto tekee ajamisesta helppoa. Esimerkiksi maantieajossa lähtiessä vain kaasu pohjaan, niin automatiikka säätää moottorin kierrokset tarpeen mukaan, muuttaa välitykset ja hoitaa nopeuden halutuksi. Pehmoisessa paikassa tällä voi vetää älyttömän lujaa”, toteaa Kylmälä.

Maahantuojan Internet-sivut: Yrittäjien Maatalous Oy

Valmistajan Internet-sivut: Deutz-Fahr

Juha Kuusjärvi

Lue seuraavaksi