Talvi tulee, tuleeko aurauskalusto?

Talvella on usein taipumus yllättää autoilijat. Talvihoidosta vastaavia urakoitsijoita talvi sen sijaan ei saisi yllättää. Maamme suurin talvikunnossapitäjä, Destia tekeekin tiivistä yhteistyötä Ilmatieteen laitoksen kanssa välttääkseen yllätykselliset liikenneolosuhteet.

Helsingin Kumpulassa sijaitsevassa Kelikeskuksessa päivystetään vuorokaudet ympäriinsä, jotta auraus- ja liukkaudentorjuntakalusto saadaan oikeille teille oikeaan aikaan. Toinen päivystäjä istuu Oulun Kelikeskuksessa vastaten pohjoisen alueen säähavainnoinnista.

– Päivystys ja sen tuoma ennakointi on ensiarvoisen tärkeää liukkauden torjunnassa, kertoo Helsingin Kelikeskuksen esimies Eero Mikkola.

– Varsinkin pääkaupunkiseudulla liukkauden torjunta, eli suolaus on tehtävä ennakoidusti, koska ruuhka-aikana kunnossapito on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, jatkaa Mikkola.

Niinpä tienhoitokalusto lähetetään tien päälle, mikäli ilmassa piilee riski tien pinnan jäätymisestä. Mikkolan mukaan kunnossapito perustuu lähinnä Tiehallinnon asettamiin laatuvaatimuksiin.

– Tienhoidossa ollaan ehdottomasti myöhässä, mikäli tienkäyttäjä joutuu soittamaan tienkäyttäjän linjalle tien liukkaudesta tai lumitilanteesta, toteaa Mikkola ja jatkaa:

– On parempi suolata keltaisilla kuin sinisillä vilkuilla.

Pelkkä päivystäminen Kelikeskuksessa ei takaa riittävää kunnossapitoa. Mikkolan mukaan paikallinen osaaminen ja asiantuntemus erityiskohteissa, kuten mäkien ja vesistöjen kohdalla on ensiarvoisen tärkeää. Kone helpottaa ennustamista, muttei se ihmistä kuitenkaan korvaa.

Kelikeskuksen päivystäjä on se, joka antaa kunnossapitokalustolle lähtökäskyn tien päälle torjumaan liukkautta. Paikallinen työnjohtaja sen sijaan päättää polanteiden poistosta tai lumen aurauksesta oman harkintansa mukaan.

Suolauksessa joudutaan miettimään asiaa niin turvallisuuden, taloudellisuuden kuin tehokkuudenkin kannalta.

– Käytetyn suolan määrää on saatu vähennettyä viime vuosikymmenten aikana merkittävästi. 1980-luvulla suolaa kylvettiin helposti 250 000 tonnia vuodessa, nyt olemme päässeet alle 100 000 tonnin vuosikulutukseen lähinnä työmenetelmiä kehittämällä.

Ari Perttilä