Uutiset

Kuljetuskalusto

Notkea moniosaaja Mansesta

Diits Kuljetus ky on perustettu tammikuussa 1999. Liikeidea syntyi alun perin tuttujen autoilijoiden tuuppimana. Jonkun pitäisi pitää piuhat käsissä ja huolehtia, että tilaukset jakaantuvat tasapuolisesti autoilijoille. Merja Diits-Oinosen mukaan hänen rohkeutensa ei olisi silloin riittänyt yrityksen perustamiseen, elleivät autoilijat olisi käytännöllisesti katsoen sisustaneet hänelle työhuonetta. Vaihtoehtoa ei ollut.

Työkaverit olivat tottuneet jo edellisessä työpaikassa korkokenkien kopinaan ja se on edelleen kymmenen vuoden jälkeenkin pettämätön merkkiääni Merjan saapumisesta. Alun perin Merja, Erkki ja Iku olivat päättäneet, että he työllistävät itsensä kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Puolet lupauksesta on nyt lunastettu ja toisen kymmenvuotiskauden aloittaminen ei vaikuta lainkaan vastenmieliseltä. ”Meillä on täällä vielä hauskaakin”, heläyttää Merja.

Kuohuviinistä Mannerheimiin

Diits Kuljetus Ky:n piiriin kuuluu 25 autoilijaa, jotka kaikki ovat olleet mukana alusta alkaen. Heillä on yhteensä yhteensä 50-65 autoa. Asiakaskunta muodostuu kaupan ja teollisuuden yrityksistä, kunnallisista organisaatioista sekä yksityisistä ihmisistä.

”Olemme monipuolinen palveluyritys”, sanoo Merja Diits-Oinonen. ”Autoilijoillamme on moniin erilaisiin tehtäviin soveltuvaa kalustoa pakettiautoista raskaisiin ajoneuvoyhdistelmiin ja nosturiautoista erikoiskuljetuslaitteistoihin. Myös asiakkaat ovat oivaltaneet, että kuljetuskapasiteettimme on laaja.”

Merjan mukaan kuljetustilaukset ovat vaihdelleet kuohuviinipullosta jäähän. Nämä esimerkit eivät kylläkään sisältyneet samaan tilaukseen. Jäätä haettiin Porin Repoluodosta Tampere-talossa ollutta jääshowta varten.

”Toisinaan tarjoamme pelkästään apumiespalvelua. Tällöin ei tarvita kuin kintaat”, Merja nauraa. ”Nämä ovat niitä oheispalveluja. Meiltä löytyy apumies asennushommiin tai muuttolaatikoiden kantamiseen. Olemme muuttaneet Ransuakin Tohlopissa useammankin kerran.”

Iku vahvistaa työn vaihtelevuuden virkkamalla, että koskaan ei aamulla tiedä, mistä itsensä illalla löytää. Vastikään piti viedä Joensuuhun täysi kuorma tykkejä ja ruumiita. Onneksi ne olivat vain Mannerheim-elokuvan rekvisiittaa.

Nappulatanko

Merja Diits-Oinosen pöydän parhaalla paikalla on puinen teline, jossa on erivärisiä pyykkipoikia. Kussakin pyykkipojassa on nimi ja rekisterinumero. Nappulatanko on lyömätön. Sen avulla keikkojen jako hoituu tasapuolisesti: alimmainen ensin. Mikään tietotekninen vempain tai ohjelmisto ei toimi yhtä varmasti, nopeasti ja yksinkertaisesti.

Vallitsevan taloudellisen tilanteen vuoksi Merja ei turhia hötkyile. ”35 vuoden aikana olen oppinut, että taloudessa tulee laskuja ja nousuja. Meidän alamme toimii varsinaisena ilmapuntarina. Olemme ensimmäisten yritysten joukossa, joita lama kurittaa, mutta toisaalta myös ensimmäisenä nousemassa taantumasta ylös. Nyt jos koska on sopiva aika lähteä koulutukseen,” Merja sanoo tyytyväisenä. Diits Kuljetuksen väki on joukolla kouluttautumassa, sillä 70 kuljettajaa opiskelee parhaillaan logistiikan perustutkintoa JAKKin Tampereen toimipaikassa.

Kokemusten jakoa

”Oppisopimus on riemastuttava opiskelumuoto työelämässä vankasti oleville työntekijöille”, Merja vakuuttaa tyytyväisenä. ”Erään yhteistyökumppanin kanssa tuli puhetta opiskelusta ja hän kertoi JAKKin koordinoivan heidän kuljettajiensa koulutuksia. Puskaradiotietona sana kiirii meidänkin työstämme, joten en epäröinyt ottaa yhteyttä Rantasen Henriin.”

Ikun ja Eeron kommentit koulutuksesta olivat pelkästään positiivisia. ”Lähiopetuksessa on hyvää etenkin keskusteleva ilmapiiri. Kun luokkahuoneessa on yhteenlaskettuna satoja vuosia kokemusta, kannattaa kuunnella toinen toistaan herkällä korvalla. Niihin kuljetusvuosiin mahtuu monenlaista kantapään kautta opittua asiaa”, Eero vakuuttaa.

Merjan näkökulmasta parasta on ollut jakkilaisten joustavuus. ”Kun meillä on sesonki päällä, emme voi irrottautua keskellä viikkoa koulun penkille. Lähiopetukset on järjestetty meille parhaiten soveltuviin aikoihin.”

Yksi on varma. Opiskelupäivästä ei tämän porukan kesken tule väsyttävää. Vuosien varrelle mahtuu niin monta sattumusta, että ne kannattaisi kirjoittaa yhdeksi oppikirjaksi seuraavalle autoilijasukupolvelle.

Lue seuraavaksi