MAN TGX 35.560 -sora-auto

Maxpo-näyttelyssä syyskuussa oli yleisön nähtävillä tyylikkään näköinen MAN sora-auto. Näyttelyn jälkeen auto lähti asiakkaiden koeajettavaksi kiertämään Suomea. Kiinnostus autoa kohtaan on ollut suuri ja sen mukaisesti halukkaiden jono pitkä. Lokakuussa löytyi kuitenkin rakonen, johon Konepörssi sai sovitettua lyhyen koeajon.

Koeajoauton ulkoasu jo kertoo, että kyseessä on nykyaikainen suomalaiseen käyttöön rakennettu sora-auto. Kolmeakselinen teli, jossa kaksi ensimmäistä akselia vetää ja viimeinen ohjaa, on verrattain suosittu telirakenne uusissa sora-autoissa. Alan väki puhuu melko sujuvasti tridemistä tämän akselijärjestelyn kohdalla.

Makeanpunaisen ohjaamon ovessa on mallimerkintä 35.560, joka kertoo, että auton kokonaispaino on 35 tonnia ja moottorin suurin teho 560 hevosvoimaa. Varmemmaksi vakuudeksi ovessa on myös laatta, joka kertoo, että autossa on D38-moottori. Vääntömomentti on 15,2-litraisessa moottorissa suurimmillaan 2700 Nm. MAN D38-moottorista on valittavissa myös 520 hevosvoimainen (2500 Nm) ja 640 hevosvoimainen (3000 Nm) versio, joista jälkimmäinen tällä hetkellä vain erikoiskuljetuskäyttöön.

Auton lavan oheisvarusteineen on toimittanut Pajakulma. Jorpe-nimellä markkinoitavaan soralavaan on tässä tapauksessa asennettu automaattikasetointivarustus. Laidan alareunasta pyöristetyn lavan pituus on 6,6 metriä ja tilavuus 16,5 kuutiometriä. Muu varustelu käsitti muun muassa lämpöyhteen, verkkosermin, mekaanisen peitteen ja alaslaskettavat tikkaat. Kippinä autossa on Nummi RT75-ryhmäkippi, joka nostaa lavan 56 asteen kippauskulmaan.

Kun MAN-kuorma-autoon valitaan D38-moottori, on ohjaamo aina leveämpi kahdesta vaihtoehdosta. Kattokorkeuksia on valittavana kolme, joista koeajoautossa oli keskimmäinen eli ohjaamomalli XLX. Tilaa ohjaamossa on käyttötarkoitus huomioon ottaen hyvin. Tilat – säilytystilat mukaan lukien – riittävät myös asumiseen autossa, mikä saattaa tuntua kasettiautossa tarpeettomalta. Monet päällystysporukan mukana kulkevat kuljettajat kuitenkin yöpyvät autossa sesongin aikana paljon. Toisaalta monelle asiakkaalle 20 cm kapeampi ohjaamovaihtoehto olisi mieluisampi, mutta silloin on tyydyttävä pienempään 12,4-litraiseen D26-moottoriin ja suurimmillaan 480 hevosvoiman tehoon.

Ohjaamon ergonomia on pääosin hyvällä tasolla. Alkuun voi tuntua, että ohjauspyörän säätövara on rajallinen. On totta, että joillakin kilpailevilla merkeillä ohjauspyörän säätömahdollisuudet ovat laajemmat. Asiaa on kuitenkin hyvä lähestyä istuma-asennon kautta. Jospa ohjauspyörän takana istuttaisiinkin ryhdikkäästi löhöilyn sijasta? Hieman koko istuinta ylös- ja eteenpäin, istuinosan etureunaa sopivasti alas ja selkänojaa pystympään. Hyvä ja rento ajoasento löytyi sittenkin ja lisäksi näkyvyys aivan auton eteen parani hieman.

Näkyvyyteen liittyy kuitenkin myös melko harmillinen ongelma. Taustapeilien aiheuttama katve etuviistoon on turhan suuri. Leveämpi ohjaamo vielä pahentaa ongelmaa, sillä peilinvarret ovat lyhyet, joten apukuljettajan puolella ei ohjaamon A-pilarin ja peilien kotelon väliin jää kuljettajanpaikalta katsoen rakoa lainkaan. Myös kuljettajan peili koteloineen aiheuttaa melkoisen katveen, minkä huomaa erityisesti kiertoliittymään saavuttaessa.

Mittaristo on selkeä ja ohjauspyörän kytkimien käytettävyys kohdallaan. Ajotietokoneen sujuva käyttö vaatii pienen harjaantumisen, niin kuin kaikissa autoissa. Kaksi pitkää käyttökytkinten riviä on hieman alhaalla, joten katse täytyy erikseen kohdistaa niihin. Kun pitkähköjen rivien katkaisimet ovat vielä samanlaisia, ei oikean valitseminen oikein onnistu tunnustelemallakaan. Vaihteiston ajotilan valinta tapahtuu kiertokytkimellä, joka on yhdessä käsijarruvivun kanssa konsolissa kuljettajan istuimen vieressä. Manuaalinen vaihtaminen, jos se on tarpeen, tapahtuu ohjauspylvään oikealla puolella olevalla viiksellä. Samalla viiksellä hoituu myös hidastimen käyttö.

Lain sallimaan 35 tonnin kokonaispainoon kuormattu vetoauto ei ilman perävaunua tehnyt oikeutta moottorin voimavaroille, etenkään keskipohjalaisissa jokseenkin tasaisissa maisemissa. Kaupungissa muun liikenteen rytmissä pysyminen oli kuitenkin sen verran vaivatonta, että ei ole syytä epäillä, etteikö puhti riittäisi myös 76-tonnisen yhdistelmän liikuttamiseen.

Valmistajasta riippumatta, uusissa, tehokkaissa kuorma-automalleissa joudutaan käyttämään korkealle sijoitettuja ohjaamoita, jotta moottorille ja jäähdyttimille olisi riittävästi tilaa. Kun kuljettaja istuu etäällä tienpinnasta, ohjaustuntumalla on taipumus heikentyä. MAN on onnistunut säilyttämään tuntuman hyvänä. Valtatiellä ajaminen on vaivatonta ja tuntuma tiehen on ryhdikäs. Sorapintaisella kylätiellä jousitus hoitaa kaikenlaisissa kuopissa työnsä hienosti ja tunnokas ohjaus auttaa millintarkkaan ajamiseen, kun kohdataan toinen kuorma-auto kapealla tiellä. Etuakselin paraabelijousitus ja telin ilmajousitus tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta.

MAN antaa itsestään huolellisesti valmistetun tuotteen vaikutelman. Ohjaamon peruskonstruktiolla on jo hieman ikää, mutta asianmukaisen päivityksen ansiosta se on pysynyt hyvin ajassa mukana. Yhdessä modernin moottorin kanssa niistä on rakennettu miellyttävän hiljainen työpaikka. Kun ajo-ominaisuudet ovat johdonmukaiset, on todettava, että MAN on työkalu parhaasta päästä.