Uutiset

Kuljetuskalusto

Islanti on tulen ja jään maa – muskelimoottoreiden valtakunta

Pohjoismaihin kuuluva Islanti on viime kuukausina saanut palstatilaa lähinnä lehtien taloussivuilla. Muutaman vuoden jatkunut vahva talouskasvu on hiipunut ja monin paikoin maalle onkin povattu vaikeita aikoja muun muassa korkotason ja inflaation kohotessa. Vahva talouskasvu näkyy islantilaisessa katukuvassa selkeästi, sillä lukuisten rakennustyömaiden ohi lipuu jatkuva automeri. Reilun 313 000 asukkaan saarella lasketaan olevan noin 280 000 ajoneuvoa, joten maan autoistuminen on edennyt varsin pitkälle.

Atlantissa, napapiirin eteläpuolella sijaitsevan saarivaltion talouselämä nojaa paljolti kalastus- ja matkailuelinkeinoihin. Myös runsaasti energiaa vaativa alumiiniteollisuus on löytänyt toimintaedellytyksiä tässä geotermisen energian maassa.

Kuljetus nojaa tieverkkoon

Pinta-alaltaan reilun 100 000 neliökilometrin Islanti vastaa kooltaan noin kolmannesta Suomesta. Maan kuljetuselinkeino luottaa paljolti kumipyöräliikenteeseen, sillä rautatieverkoston rakentaminen tulivuoriperäiseen, osittain ikuisen jään peittämään ja harvaan asuttuun maahan on erittäin haasteellista. Saarta kiertämään rakennettiin 1970-luvulla rengastie eli Hringvegur, joka yhdistää saaren merkittävimmät kaupungit. Kokonaispituudeltaan vajaan 1400 kilometrin tie on pääosin asfaltoitu, joskin syrjäisemmillä taipaleilla tie on edelleen sorapäällysteistä.

Aikaisemmin saaren tavaraliikenne luotti myös rannikolla sukkuloiviin laivoihin, joiden liikkumista valtio tuki merkittävällä panoksella. Rannikkolaivaliikenne lopetettiin vuosituhannen vaihteessa, sillä niin yksityiset kuluttajat kuin yrityksetkin halusivat entistä nopeampia ja täsmällisempiä kuljetuksia, joita ainoastaan kumipyöräliikenne voi tarjota. Valtiovallan mielestä kumipyöräliikenne on paitsi tehokkaampaa, myös huomattavasti laivaliikennettä edullisempaa. Laivarahti Reykjavikista saaren toiselle laidalle vei aikaa kolme vuorokautta, kun autokuljetuksella tavarat ovat vastaanottajalla jo seuraavana päivänä.

Brimborg myy ja huoltaa

Islannin kuorma-automarkkinat ovat hyvin rajalliset, sillä maassa myydään vuosittain 250-300 kuorma-autoa. Merkillistä kyllä, kaikki eurooppalaiset merkit Sisua lukuun ottamatta ovat maassa edustettuna, joten markkinaosuustaisto on kireää täälläkin. Monelle valmistajalle Islannin markkinat lienevät myös imagokysymys, sillä maassa myytävät autot löytäisivät varmasti kodin myös muualta Euroopasta. Islannin haastavat olosuhteet tosin antavat valmistajille merkittävää osaamista ja kokemusta autojen kehittämiseen.
Maan Volvo-kannasta huolehtii paikallinen maahantuoja-jälleenmyyjä Brimborg ehf, joka on vastannut Volvon kuorma-autojen ja työkoneiden markkinoinnista kymmenen vuoden ajan.

– Islannin talouskasvu on tehnyt sen, että täällä ostetaan aina markkinoiden suurinta ja kauneinta, kertoo Brimborgin toimitusjohtaja Kristinn Már Emilsson.
Tämän seurauksena maassa onkin merkittävä Volvo FH16-kanta, jota voi äkkiä kuvitella automäärään suhteutettuna maailman tiheimmäksi. Emilssonin mukaan Volvon Islannin myynnistä noin neljännes koostuu FH16-mallista. Automatisoitu I-Shift -vaihteisto on myös lyönyt itsensä läpi näillä pohjoisilla markkinoilla, sillä lähes jokainen maahan uutena tuotava auto on varustettu automatisoidulla vaihteistolla.

– Aiemmin Islanti oli surkea maa, missä inflaatioprosentti oli 70-80 tienoilla, eikä kukaan noteerannut meitä millään tavoin. Nyt meillä menee paremmin ja islantilaiset haluavat näyttää sen myös muille, perustelee Emilsson kansan kulutustottumuksien muuttumista.

Työvoimapula ja sen tainnuttaminen

Islannin vahva talouskasvu näkyy myös työllisyydessä ja työttömyydessä. Maan työttömyysprosentti on tällä hetkellä alle yhden prosentin, eli työvoimapula on merkittävä este maan kehittymiselle. Apua on haettu jo ulkomailta ja muun muassa puola­laiset ovat löytäneet islantilaisille työmarkkinoille, missä ulkomaisen työvoiman osuus on noin seitsemän prosenttia.

Puolalaisten työntekijöiden saapuminen maahan ei tietenkään ole kaikkien mielestä oikeutettua, mutta jostakinhan ne tekijät on saatava. Palkoista puhuttaessa vastaukset muuttuvat konditionaalimuotoon myös Islannissa.
– Ulkomaisille työntekijöille pitäisi maksaa yhtäläinen palkka paikallisten kanssa, toteaa Emilsson.

Omat mittasäädökset, tietysti

Sanomattakin on selvää, että Islannissa on käytössä omat mitta- ja painorajoitukset, jotka eroavat jonkin verran meidän vastaavista. Valtaosa raskaammasta kalustosta on puoliperäperävaunuyhdistelmiä, joiden suurin sallittu pituus on 20 metriä, mistä perävaunun osuus saa olla enintään 14,04 metriä. Puolikkaiden ohella maassa liikkuu myös jonkin verran täysperävaunuyhdistelmiä, joiden suurin sallittu pituus on 22 metriä.

Osalla tieverkosta sallitaan myös 25,25 metrin moduuliyhdistelmillä liikennöinti.
Suurin sallittu kokonaismassa islantilaistiestöllä on 49 tonnia ja se sallitaan kuusiakseliselle yhdistelmälle, jonka vetoauto on telivetoinen ja varustettu takapään ilmajousituksella. Vetoauton etuakselia lukuun ottamatta kaikilla akseleilla vaaditaan myös paripyörät. Nousutelillä varustetulle kuusiakseliselle yhdistelmälle sen sijaan sallitaan vain 44 tonnin kokonaismassa.

Islannissa on edelleen käytössä ajokilometreihin perustuva ajoneuvoverotus, jonka suuruus riippuu yhdistelmän kokonaismassasta. Yli 31 tonnin yhdistelmällä veron määrä on noin 0,11 euroa kilometriltä. Alle 10 tonnin ajoneuvot on vapautettu tästä verosta, joten kokonaismassaltaan alle 9,9 tonnin ajoneuvot ovat maassa hyvin suosittuja.

Islannin markkinoille tuodaan jonkin verran myös käytettyjä autoja muualta Euroopasta. Useimmiten kyseessä ovat silloin telivetoiset rekkaveturit, joita maahan tuodaan muun muassa Saksasta ja Hollannista. Islannin kurssin edullisuudesta johtuen maasta myös viedään käytettyjä autoja varsinkin Hollannin vaihtoautomyymälöihin, mistä ne jatkavat matkaa muualle, useimmiten päiväntasaajan eteläpuolelle.

Ari Perttilä

Lue seuraavaksi