Uutiset

Kuljetuskalusto

Automatiikalla aamuvuoroon – Volvo FL240 I-Sync

Vuonna 2006 markkinoille päästetty, lähiliikenteeseen suunnattu Volvo FL-mallisarja koostuu kaksiakselisista, 12-18 tonnin painoluokkaan mahtuvista ajokeista. FL ja tätä raskaammassa FE-mallistossa hyödynnetään varsin laajasti konsernin sisäistä yhteistyötä, ohjaamo kun syntyy Renaultin ohjaamotehtaalla Ranskassa. Renaultin insinöörien kanssa yhteistyössä kehitetyn moottorin kokoaminen taasen tapahtuu Deutzin tehtaalla. FL ja FE-ajokkien kokoonpano sen sijaan tapahtuu Belgian Gentissä sijaitsevassa tehtaassa.

FL-Volvon niskaan lyödään useimmiten umpikaappi ja takalaitanostin, jonka jälkeen edessä on lukemattomia aikaisia aamuherätyksiä jakeluliikenteen melskeessä. Koeajokkimme olikin erittäin tyypillinen laiturisukkula reilun kuuden metrin kokosivuaukeavalla umpikorilla varustettuna. 240 hevosvoimaisen koneen jatkeeksi oli liitetty automatisoitu I-Sync-vaihteisto.

Nukkumökki

FL-Volvon komentosillalle käydään kahden sisäänpäin kallistetun askelman kautta. Kallistuksen ansiosta kulku on jouheaa niin sisään kuin ulospäin. Ohjauspyörän takaa aukeaa varsin selkeälinjainen kojelautanäkymäkytkimeen ja katkaisemineen. Ohjauspyörää voi säätää sekä kaltevuus- että syvyyssuunnassa, joskin säätövara kuljettajaa kohti jää mielestäni liian niukaksi.

Sikäli kun kojelaudassa näkyy selkeys, voi ohjauspyörän taustan viiksiviidakkoa kuvailla sekavaksi. Ohjauspylväästä löytyy kaikkiaan viisi eri viikseä, joiden avulla hoituu moottorijarrun, vilkkujen ja ajovalojen, lasinpyyhkijöiden, ajotietokoneen ja vaihteiston hallinta. Ensimmäistä kertaa ajavan kannattaa aloittaa ajorupeama tutustumalla viiksien toimintoihin, muutoin menee vikaan.

Muutaman päivän ajon myötä viiksien toiminnot alkavat selkiytyä ja tämän myötä vikapainallusten määräkin vähenee.

Koeajokkimme oli makuuohjaamonsa puolesta hiukan massasta poikkeava. Päiväohjaamoa 40 senttiä pidempi makuuohjaamo tarjoaa leposijan ja mukavuuden ohella myös enemmän säilytystilaa. Vuoteen alla kun oli varsin runsaat lokerot matkassa pidettävien tavaroiden säilömiseen. Ohjaamon melutaso oli mielestäni varsin alhainen kaikissa olosuhteissa ajoalustan materiaalista riippumatta.

Näkyvyys ulos on olennainen seikka jakeluajon turvallisuudelle. Volvossa ikkunoiden ja peilien sijoitus on varsin onnistunut, sillä näkyvyys on hyvä ilman mittavia katvealueita. Kaupunkijakelussa aerodynamiikan merkitys on vähäistä, joten peilien muotoilu ei liiemmälti vaikuta polttoaineen kulutukseen. Niinpä FL-Volvon peilinkuvutkin voisi tasoittaa näkyvyyden parantamiseksi ilman huolta polttonestetalouden karkaamisesta.

Puhtia pikkukoneesta

Ohjaamon alla työskentelee Deutzin valmistama, Volvolla D7E-tyyppinimen saanut kuusisylinterinen rivimoottori. Tällä hetkellä tehtaalla asennetaan jo seuraavan sukupolven, tilavuudeltaan 7,2 litran D7F-moottoreita, joita tarjotaan FL-mallistoon 240, 260 ja 290 hevosvoimaisina versioina.

Pikkukoneen maksimiteho on käytettävissä moottorin pyörähtäessä 2300 r/min, 940 Nm:n maksimivääntö sen sijaan löytyy moottorin kierroslukualueella 1200-1800 r/min. Taloudellinen kierroslukualue sijoittuu 1200-1700 r/min välille.

Reilun 600 kilometrin testiajon perusteella kulutuslukemaksi saatiin ajotietokoneen mukaan 18 litraa sadalla kilometrillä. Lenkki koostui kaupunkiajon ohella maantieajosta ja tyhjän kuormatilan ohella osa taipaleesta ajettiin myös parin tonnin kuormalla.

Volvon ohjaus ja ajotuntuma osoittautuivat pääosin tasokkaiksi, mutta tienpinnan epätasaisuudet sen sijaan eivät olleet Volvon mieleen. Varsinkin poikittaiset saumat asfaltissa löivät alustaan ja ohjauspyörään saakka varsin tuntuvalla tavalla. Oma osuutensa ominaisuudessa on varmasti pienikokoisissa, 19.5 tuuman renkaissa. Kuorman myötä ilmiö muuttui jonkin verran lievemmäksi.

Kytkin on, poljin puuttuu

Moottorista seuraavana sijaitsee elementti, jonka olisi toivonut nähneensä tämän kokoluokan autossa ja aikaa sitten. Automatisoituja vaihteistoja on tarjottu kaukoliikenteen autoihin jo vuosien ajan, jakeluajossa sen sijaan on useimpien merkkien kohdalla hämmennetty käsin. Nopeasti ajatellen kuitenkin tuntuu, että pääkaupunkiseudulla liikkuvassa jakeluautossa sovitellaan välityksiä useammin kuin kaukoliikenteessä.

Volvo vastasi monen automiehen toiveeseen pari vuotta sitten tuomalla markkinoille keveisiin ajoneuvoihin soveltuvan I-Sync-vaihteiston. Kuusiportaisen ATO 1056 -vaihteiston valmistajana on ZF, joskin hallintaohjelma on kokonaan Volvon käsialaa. Isoveljestään poiketen tämä vaihteisto on edelleen synkronoitu ja yhtäläinen manuaalivaihteiston rakenteen kanssa. Ohjaamosta puuttuu kytkinpoljin, joskin vaihteiston ja moottorin välistä löytyy edelleen sähköhydraulisesti ohjattu kytkinlevy.

Vaihteistoa hallitaan ohjauspylvään viiksen avulla. Yhdellä kiertokytkimellä valitaan ajoasento, toisella voidaan vaihtaa peruutusvaihteelle tai hidasasennolle. Automaatin ja manuaaliasennon valinta hoituu painamalla viikseä alapäin, isommalle tai pienemmälle vaihtaminen sujuu kääntämällä viikseä joko eteen- tai taaksepäin.

Liikkeelle lähdetään ykkösellä ja tyhjänä ajettaessa kierrokset kohoavat reilusti yli 2000 r/min ennen vaihtamista seuraavalle pykälälle. Tämän jälkeen vaihtaminen sujuu hienoistuneemmin, alhaisemmalla kierroslukualueella. Risteysajossa automatiikka tuntuu hakevan tarpeettoman pieniä vaihteita, mikä tuo mukanaan turhia vaihtamisia. Tämä ilmiö korostui erityisesti tyhjällä autolla ajettaessa.

Kuusiportaisen vaihteiston toiminta on pääosin hienostunutta ja ansaitsee hyvän arvosanan, joskaan I-Shift-vaihteiston tasolle ei ole vielä ylletty. Muun muassa vaihtamisnopeudessa on vielä parannettavaa. Myöskään hidasajotoiminto ei ole täydellinen, koska se kattaa vain eteenpäin ajamisen. Laituriin peruutus on edelleen tehtävä normaalilla peruutusvaihteella, joka on tarpeettoman suuri ajatellen olosuhteita, joissa kalustolla liikutaan.

Kaiken kaikkiaan FL-Volvo on käteen sopiva työkalu lähijakeluun. Kilpailuasetelma segmentissä on varsin tiukka, sillä Volvon kanssa yhtäläistä ohjaamoa hyödyntää Renaultin ohella myös DAF. Automatisoitu vaihteisto, jonka perusrauta on sekin yhtäläinen monen muunkin merkin kanssa, on omiaan helpottamaan työtä ja lisäämään turvallisuutta hektisessä kaupunkijakelussa. Vaihteistoasiassa on menty oikeaan suuntaan, joskin tuotekehitysinsinööreillä on edessään vielä taivalta, jonka aikana vaihteiston ominaisuudet pitäisi saaman I-Shift-isoveljen tasolle.

Tekniset Tiedot Volvo FL240

Moottori

– D7E kuusisylinterinen ahdettu rivimoottori

– tilavuus 7,2 litraa

– teho 240 hv / 177 kW / 2300 r/min

– vääntö 940 Nm / 1200-1800 r/min

– päästötaso Euro 4

Vaihteisto

– automatisoitu ATO 1056

– kuusiportainen, varustettu ylivaihteella

Alusta

– edessä ilmajouset

– takana ilmajouset

– sähköohjatut levyjarrut

Renkaat

– edessä 285/70R19.5 Continental HSR1

– takana 285/70R19.5 Continental HDR

Mitat ja massat

– polttoainesäiliö 300 litraa

– AdBlue-säiliö 50 litraa

– akseliväli 4700 mm

– omamassa 7400 kg

– kokonaismassa 14000 kg

Korirakenne

– CitiProFin – konseptikori

– eristetty VAK Oy:n valmistama umpikori

– pituus 6,4 metriä

– Focolift-takalaitanostin 1500 kg

Ari Perttilä

Lue seuraavaksi