Vaaratilanteita valokuitutyömailla

Lokakuun lopulla uutisoitiin valtakunnan uutisia myöden valokuitutyömailla sattuneista vaaratilanteista. Tukesin (Turvallisuus- ja kemikaaliovirasto) mukaan tänä vuonna on ollut satoja tapauksia, joissa valokuitukaapeleita asennettaessa on kauha liikkunut vaarallisen lähellä maakaasuputkea tai sähkökaapelia.

Kaasuputken rikkoutuminen aiheuttaa räjähdysvaaran. Sähkökaapeliin kajoaminen taas voi tuottaa lähellä oleville henkilöille tai kaivavan koneen kuljettajalle vakavia vammoja tai jopa hengenvaaran. Tukesin mukaan hyvällä suunnittelulla, ohjeita noudattamalla ja asianmukaisella työn valvonnalla vaaratilanteet voidaan välttää.

Ennen kaivutöihin ryhtymistä on selvitettävä kaupungin tai kunnan viranomaisilta tarvittavat ilmoitukset ja anottava kaivuluvat. Maanalaisista rakenteista tietoa löytyy kaupunkien ja kuntien rakennusvalvonnasta sekä seuraavilta verkkosivuilta: johtotietopankki.fi ja kaivulupa.fi.

Kannattaa muistaa, että lisätietojen ja -näyttöjen pyytäminen putkien tai kaapeleiden omistajilta on ilmaista. Huolellinen kartoitus vähentää riskejä. Jos kaivun yhteydessä kaikesta huolimatta paljastuu maanalaisia rakenteita, täytyy työ keskeyttää ja ottaa välittömästi yhteys putken tai kaapelin omistajaan. Urakoitsijan pitää myös huolehtia kaivutyön tekijöiden riittävästä perehdytyksestä, osaamisesta ja ensiapuvalmiuksista.

Maakaasuputkien sijoitussyvyys on noin 800–1 000 millimetriä, putkilinjat merkitään maastoon valkoisilla merkintäpylväillä. Pylväissä on keltainen merkintäkilpi, jossa on kerrottu kaasuputken tarkempi sijaintitieto, kaasuyhtiön nimi ja puhelinnumero. Rakennetuilla kaupunkialueilla pylväitä ei välttämättä ole, mutta tieto maakaasulinjoista voi olla merkitty ympäristöön tai katukaivojen kansiin. Maan alla kaasuputki on merkitty keltaisella nauhalla, jossa lukee ”MAAKAASU” tai ”NATURGAS” tai ”NATURAL GAS”.

Tukesin mukaan tänä vuonna muun muassa Helsingissä ja muualla Uudellamaalla, Hämeenlinnassa ja Kotkassa on sattunut viikoittain valokuitukaapelien sijoittamisesta johtuvia vaaratilanteita, joissa kaasuputkeen osuminen on ollut lähellä.

Tukesin tietoon on myös tullut kuluvana vuonna jo yli sata valokuituasennuksiin liittyvää vaaratilannetta, kun kaivaessa on vaurioitettu tai kaivettu esiin jännitteisiä sähkökaapeleita. Ilmoitukset koskevat yleensä sähkö- tai maanrakennusalan ammattilaisille sattuneita tapauksia, ja niitä tekevät pääasiassa jakeluverkkoyhtiöt ja sähköurakoitsijat.

Toisin kuin maakaasuputkien, maakaapeleiden sijaintia ei voi päätellä mistään silmämääräisesti. Asennusstandardien mukaan maahan asennetun kaapelin yläpuolelle tulee sijoittaa keltainen merkintänauha. Sähkökaapeleiden merkintäväri on keltainen, joten kauhan mukana nouseva keltainen muovinauha tai keltainen asennusputki ovat merkki siitä, että ollaan sähkökaapelin läheisyydessä ja kaivu pitää keskeyttää välittömästi ja olla yhteydessä kaapelin omistajaan. Tähän ei voi kuitenkaan liikaa luottaa, sillä vanhemmissa maakaapeliasennuksissa suojanauhoja ei välttämättä ole.

Koneyrittäjäistä todetaan, että nyt julkisuuteen noussut ”vaaratilanteet valokuitutyömailla asia” ei ole aivan todetun mustavalkoista.

Liiton mukaan kuituyhtiöt haalivat maarakennusalan urakoitsijoita kireällä aikataululla. Urakoitsijat pakotetaan sopimusteknisesti sekä vaillinaisilla suunnitelmilla selvittämään alueen maanalaiset rakenteet, kuten sähkö- lämpö- ja puhelinverkot.

”Maarakennusyrittäjät ovat jo vuosikausia toivoneet, että kaapeleiden ja muiden maanalaisten rakenteiden sijaintitieto saataisiin yhden luukun periaatteella”, toteaa Koneyrittäjien maarakennusalan toimialapäällikkö Ville Järvinen.

”Kun kaivualueella on useamman verkostonomistajan verkkoja, näyttökäytännön vuoksi jokaisen verkonomistajan kaapelinäyttö saattaa tulla eri päivänä. Urakoitsija joutuu odottamaan, että kaikki näytöt on tehty ennen kaivutöiden aloittamista. Aina näyttöjä ei edes saa”, jatkaa Järvinen.

Artikkelikuvitus: Pauli Maukonen