Pintaa rikkomatta, häiriötä aiheuttamatta

Urbaanissa, tiheästi rakennetussa ympäristössä katujen, pihojen ja teitten auki kaivaminen on usein hankalaa. Maan alla risteilee jos minkälaista kaapelia ja putkea. Lyhyen kaivannon äärellä saattaa kulua päiväkausia, kun lusikan verran maata saadaan ujutettua kerralla montusta ylös. Muuan pyöräalustaisella kaivukoneella kaupunkiympäristössä töitä tekevä tokaisi kerran, että olisi mukavaa, jos edes kerran saisi nostaa täyden kauhallisen maata ylös kaivannosta.

Toisinkin voi tehdä. Kaikenlaiset myyrät ja suuntaporat ovat yleistyneet samaan tahtiin, kun ihmiset ovat pakkautuneet yhä enemmän taajamiin. Niillä on asennettu maan alle kuitenkin pääasiassa vain pieniläpimittaisia putkia ja johtoja.

Turun Seudun Puhdistamolle tuli tarve rakentaa Kakolanmäkeen louhitun jätevedenpuhdistamon uusi, 800 metrin pituinen purkuputki mereen. Puhdistettua jätevettä kuljettavan putken sisähalkaisija on 2,5 metriä, joten voidaan jo hyvällä syyllä puhua tunnelista. Linja kulkee vilkasta Tukholmankatua/Pansiontietä pitkin ja aukikaivaminen olisi edellyttänyt mittavia liikennejärjestelyjä ja ehkä koko leveän kadun sulkemista. Häiriöt satamaliikenteelle olisivat olleet mittavat ja kiertoliikenne aiheuttanut lähialueen asukkaille haittaa.

Kyseessä oli ainutlaatuinen projekti Suomessa, sillä purkuputkitunnelin aukaisuun käytettiin TBM-tunneliporaa (tunnel boring machine). Juuri samantyyppistä laitetta, jolla Peter Vestbackakin kertoi toteuttavansa 85 kilometrin pituisen tunnelin puhkaisemisen Helsingistä Tallinnaan. Peterin putki on kuitenkin vielä utopiaa, mutta Turun tunneli on totta.

Tukholmankadun alle betoniputket tunkattiin hydrauliikan avulla porausreikään. Monikaan tuskin tiesi katua pitkin ajaessaan, mitä alapuolella noin kahdeksan metrin syvyydessä tapahtuu. Näin kaikki olemassa olevat rakenteet kuten vesijohdot ja viemärit alitettiin eli väistää ei tarvinnut. Vain aloitus- ja lopetusmontut kaivettiin auki.

Tämän 48 miljoonan euron budjetin omaavan poistoputkihankkeen senttimetritarkkuudella toteutettu tunkkausvaihe kesti hieman yli kuukauden ja matkalle osui niin turkulaista plinisavea kuin kovaa kiveäkin. Menetelmä osoitti toimivuutensa ja ihmettelen, jos sitä ei käytetä meillä jatkossakin. Konepörssin seuraavassa numerossa kerrotaan hankkeesta tarkemmin.

Mainittakoon, että maailman suurin TBM-laite on Hitachi Zosenin Japanissa vuonna 2012 julkistama Bertha. Sen leikkuupään halkaisija on 17,5 metriä ja sillä puhkaistiin 3,2 kilometriä pitkä maantietunneli Washingtoniin osana kuuluisaa Route 99 -tieverkkoa. Projekti kesti kaikkine vastoinkäymisineen neljä vuotta.

Samaan huomaamattomuuden ideaan törmäsin myös tuoreessa koeajossa. Sain nimittäin kunnollisen ensikosketuksen sähkökäyttöisiin maarakennuskoneisiin, kun lomalla pääsin kokeilemaan JCB:n akkuteknologiaa hyödyntävää, lähes kaksi tonnia painavaa, täyssähkökäyttöistä minikaivukonetta. Aivolohkoihin kerätyt ennakkoluulot saivat nyt kerralla huutia.

Akkujen lataus riitti hyvinkin reilun neljän tunnin yhtäjaksoiseen työskentelyyn. Monissa minikaivukoneelle sopivissa töissä pausseja kertyy päivän aikana paljon, joten täysi kahdeksan tunnin rupeama on mahdollinen. Kone on ajosummeria lukuun ottamatta meluton. Sisätiloihinkin se sopii mainiosti, sillä pakokaasuja ei synny. Alle metrin leveys (telat kapeimmillaan) täydentää ahtaiden paikkojen koneen ominaisuudet. Koeajoartikkeli julkaistaan seuraavassa Konepörssissä sekin.